Kuukausi: maaliskuu 2021

Transmediaatio pähkinänkuoressa

Transmediaatio on tiedon käsittelyä ja siirtämistä eri medioiden välillä. Käsityön kontekstissa transmediaatio voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa seuraavaa: käsityöntekijä lukee kirjallista käsityöohjetta (esim. villasukan neulominen). Sen pohjalta hän käsittelee tietoa ja siirtää sitä osaksi omaa tekemistään, eli neuloo villasukkaa ohjeen mukaisesti. Lopputulos on ennen pitkää valmis villasukka. Transmediaatio on tapahtunut kirjallisen työohjeen, fyysisen käsityön tekemisen ja valmiin villasukan välillä. Ydin on siten se, että käsiteltävä tieto on sama villasukan ohjeessa, käsityön tekemisen aikana kuin valmiissa sukassakin – se on vain muuttanut olomuotoaan näiden medioiden välillä.

Miksi tutkia transmediaatiota käsityössä?

Olen tutkinut omaa käsityöprosessiani videon kautta vuonna 2018. Jälkeenpäin olen todennut, että videon keinoin sain näkyväksi paljon sellaista, mikä käsityössä on usein näkymätöntä ja vaikeasti sanoitettavissa. Video konkretisoi muun muassa hiljaista tietoa, jota käsittelin käsityötä tehdessäni eli transmediaatiota. Myönnän, etten tuolloin tarkastellut tietoisesti transmediaatiota tapana käsitellä ja konkretisoida tietoa eri medioiden välillä. Sen pohjalta kiinnostuin kuitenkin siitä, miten käsityötieteessä videon tuottamisen menetelmiä voisi soveltaa yhä moninaisemmin – teoreettisen tiedon ja konkreettisen tekemisen välisen suhteen ymmärtämiseksi.

Tutkielmani tehtävä oli rakentaa käsitys transmediaatiosta käsityön kontekstissa ja muodostaa ymmärrys siitä, miten transmediaatio voi toteutua käsityönopettajaopiskelijoiden keskuudessa osana oppimistehtävän suorittamista.  Niin ikään tutkimuksen tavoite oli analysoida, miten teoreettinen tieto konkretisoituu käsityön ja videon keinoin. Tutkimuksessa eriteltiin, mitä transmediaatio on, mikä siihen vaikuttaa ja mihin sitä voi soveltaa käsityötieteen opintojen kontekstissa.

Transmediaatio käsityötieteen opiskelussa

Tutkimus oli laadullinen aineistolähtöinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin Materialisointi käsityötieteessä -opintojaksolta. Tutkimukseen osallistui 29 käsityönopettajaopiskelijaa. Opintojaksolla he suorittivat ”Artikkelista videoksi” -oppimistehtävän. Sen tavoite oli ohjata käsityönopettajaopiskelijat transmediaatioprosessin äärelle. Oppimistehtävän aikana heidän oli määrä perehtyä käsityötieteen ajankohtaisiin tutkimusartikkeleihin ja tuottaa niiden pohjalta lyhytvideoita. Tutkimuksen aineistona oli lyhytvideoiden esittelytilaisuus, joka nauhoitettiin. Aineistona olivat myös käsityönopettajaopiskelijoiden valmiit lyhytvideotuotokset.

Tutkimuksessa eriteltiin, miten käsityönopettajaopiskelijat lähestyivät ja muotoilivat tehtäväkontekstia. Sen lisäksi tunnistettiin ne tekijät, jotka vaikuttivat heidän transmediaatioon (tiedon käsittelyyn) oppimistehtävän aikana. Analyysimenetelminä käytettiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Syvennyin myös käsityönopettajaopiskelijoiden lyhytvideoihin ja tutkin olemusanalyysin avulla, mitä käsityön merkityksiä niistä välittyi.

Transmediaation lähtökohtana oma elämä

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että käsityönopettajaopiskelijat lähestyivät ja muotoilivat oppimistehtävää oman elämänsä lähtökohdista. Tuloksista nousi esille, että käsityönopettajaopiskelijat suhtautuivat käsityötieteen artikkeleihin joko konkretisoimalla tai kyseenalaistamalla niissä käsiteltyjä teemoja tai käsitteitä. Käytännössä osa käsityönopettajaopiskelijoiden transmediaatiosta heijasteli suoraan tutkimusartikkeleissa esitettyä teoriaa. Mikäli käsityönopettajaopiskelijat suhtautuivat tutkimutietoon kyseenalaistavammin, he todensivat transmedioidessaan tutkimusartikkeleiden tiedon yksipuolisuutta. Sen sijaan osa problematisoi artikkeleissa esitettyjen teemojen tarkoituksenmukaisuutta irrottamalla ne artikkelissa esitetystä kontekstista sijoittaen ne omaan elämäänsä.

Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että käsityönopettajaopiskelijoiden lyhytvideoista välittyi laaja-alaisesti eri käsityön merkityksiä. Välittyneet käsityön merkitykset kuvailivat muun muassa sitä, miksi käsityönopettajaopiskelijat tekevät käsitöitä. Näitä olivat esimerkiksi hyvinvoinnin tuottaminen, tunteiden käsittely sekä tiedon ja taidon siirtäminen käsityön avulla. Tulokset osoittivat, että merkitykset ovat välittyneet  eri tavoin. Symboliikka nousi käsityönopettajaopiskelijoiden keskuudessa  merkitykselliseksi tavaksi välittää käsityön  merkityksiä. Symboliikan perikuvaksi muodostui villasukka, joka saattoi symbolisoida tavalla tai toisella kaikkea sitä, miksi käsityötä tehdään. Tutkimus osoitti, että transmediaation toteutuessa käsityön ja videon keinoin, päästään käsiksi siihen kosketuspintaan, mikä tekee abstrakteista käsitteistä ja tiedosta konkreettista.

Mikaela Dahlberg

Transmediaatio käsityötieteen opiskelussa – Tutkimustiedon käsittely käsityön ja videon keinoin

Johtaminen ja varhaiskasvatuksen kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisuus 

Pro Gradu on jatkoa kandityölle, joka käsitteli varhaiskasvatuksen hoito- ja opetustyötä tekevien ammattilaisten kokemuksia kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisuudesta ja siihen puuttumisesta. Gradututkimuksessa tarkasteltiin päiväkodin johtajien kokemuksia ja käsityksiä samasta ilmiöstä ja sen tuomista haasteista johtamiseen. Alkuperäinen idea syntyi vuosia sitten sijaistaessani päiväkodeissa. Huomio kiinnittyi silloin työntekijöiden vaihtelevaan tapaan suhtautua lapsiin ja tilanteisiin. Törmäsin myös sellaisiin tilanteisiin, joissa työntekijän käytös oli sopimatonta ja epäammatillista. Keskustelu työntekijöiden kanssa toi esiin, että puuttuminen epäammatilliseen kasvatusvuorovaikutukseen on haastavaa, sekä työntekijöiden että johtajankin näkökulmasta.  Aloin pohtimaan miten kasvatusvuorovaikutusta johdetaan ja miten johtajat kokevat tämän osan työstään.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisiin liitetään usein ajatus kutsumuksesta ja rakkaudesta lapsiin. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten työn tulisi kuitenkin ensisijaisesti pohjautua ammatilliseen osaamiseen. Koulutuksen tarjoama teoreettinen pohja ja asiakirjaohjaus tulisi olla hyvin ymmärretty, jotta vuorovaikutus lasten kanssa olisi johdonmukaista, sensitiivistä ja eettisesti kestävää. Vaativaa vuorovaikutustyötä tekevän ammattiryhmän työhön kuuluvat vahvasti tunteet ja sitä kautta myös omien tunteiden käsittelyn ja säätelytaitojen merkitys. Erilaiset tunteiden säätelyn tavat vaikuttavat yksilön kykyyn toimia muiden ihmisten kanssa ja vaikuttavat vuorovaikutukseen sekä sen onnistumiseen suuresti. Varhaiskasvatuksessa toimivan henkilöstön tulee siis hallita nämä taidot itse ja pystyä tukemaan niiden vaiheittaista kehitystä myös lapsilla. Haastavat tunteet ja keinottomuus voivat johtaa konkreettisiksi epäammatillisiksi teoiksi. Joskus teot ylittävät uutiskynnyksenkin tai päätyvät viranomaisille käsittelyyn.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaan toimintakulttuurin ei-toivotut piirteet. Perusteissa jätetään kuitenkin määrittämättä mitä tällä tarkoitetaan. Käytännössä käsitteen sisältö jää yksittäisen toimijan oman päättelyn varaan. Mikäli epäammatillisen kasvatusvuorovaikutuksen määrittely ei tule riittävän selväksi asiakirjatasolla, tai mikäli johtaminen ei tue ammatillisen pedagogisen keskustelun kautta arviointia ja kehittämistä, voidaan kysyä, mihin työyhteisö nojaa päätöksenteossaan?  Päiväkodin johtajat ovat vastuussa päiväkodin toimintakulttuurin kehittämisestä, johon kasvatusvuorovaikutuskin kuuluu. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tekemän arviointihankkeen 2017-2019 tulosten mukaan laadukas johtaminen on yhteydessä laadukkaaseen pedagogiikkaan.

Sanna Marinin hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta lisäisi varhaiskasvatuksen henkilöstölle ilmoitusvelvollisuuden toteutumiseen kohdistuvista epäkohdista tai uhasta. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2021. Tämän tutkimuksen aihe on hyvin ajankohtainen, sillä uuden lain myötä varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee pystyä havaitsemaan, tunnistamaan ja korjaamaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista haittaavia ja vaarantavia ilmiöitä. Toimintakulttuurin piirteitä tulee tarkastella ja työntekijöillä tulee olla valmius nostaa keskusteluun epäkohtia ja ilmoittaa niistä. Myös oma toimintaa tulee pystyä arvioimaan kriittisesti.

Tutkimuksessa tarkastellaan varhaiskasvatuksen kasvatusvuorovaikutusta, epäammatillisuutta ja johtamista. Tarkoituksena on tuoda esiin, minkälaista vaihtelua päiväkodin johtajien epäammatillisuuden kokemuksissa on suhteessa epäammatillisuuden ilmiöön ja sen haastavuuteen.

Epäammatillisuuden ilmiön selkeyttäminen 

Johtajien käsitykset kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisuudesta vaihtelivat. Eniten tilanteita tulkittiin kuitenkin täysin epäammatilliseksi. Kaikkien vastaajien työpaikalla ilmeni epäammatillisuutta ja sen esiintyvyydessä oli vaihtelua. Epäammatillisuuteen puuttuminen koettiin johtajien taholta pääsääntöisesti negatiivisesti, vaikka työtehtävä voitiin silti samalla käsittää tärkeänä, pakkona tai velvollisuutena. Haastavien tilanteiden johtamista kuvaavia kokemuksia muodostui viisi: johtajan ja työntekijän välinen suhde, itsensä johtaminen, pedagoginen johtaminen, epäammatillisuus ilmiönä ja asiakastyö. Epäammatillisuus on moniulotteinen johtajuutta haastava ilmiö ja sen määrittely sekä tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksen laadun kehittämiseksi. Johtajan keskeisiä tehtäviä jaetun pedagogisen johtajuuden kannalta on epäammatillisiin tilanteisiin puuttuminen ja eettisen pohdinnan sekä moraalisen päätöksenteon jalkauttaminen työyhteisöön

Tutkimuksen tulokset osoittavat selvää tarvetta ammatilliselle keskustellulle ja palautteenannon kehittämiselle työyhteisöissä. Tavoitteena on päästä tunnistamaan ja poistamaan kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisia piirteitä. Epäammatillisuuden määrittely, tunnistaminen ja tarkastelu jäävät muuten arjen kasvatus- sekä opetustyön tilanteiden varaan ja silloin ei voida oikeastaan olettaa työntekijöiltä johdonmukaisia ratkaisuja tai toimintaa. Voidaanko tämänhetkisellä johtajien vaihtelevalla koulutuspohjalla vastata tutkimuksen tulosten valossa moninaiseen ja johtajia suuresti haastavaan epäammatillisuuden ilmiöön? Varhaiskasvatuksen laadun kehittämisen näkökulmasta tarvitaan lisää tutkimusta epäammatillisuudesta ja ammatillisuudesta sekä miten ne muotoutuvat työyhteisön toiminnassa. Johtajien (uusien ja nyt toimessa olevien) koulutuspohjan yhdenmukaistaminen, täydennyskoulutuksen mahdollistaminen ja uuden kelpoisuusvaatimuksen noudattaminen rekrytoinnissa on tärkeää.

Taru Norberg

Päiväkodin johtajien käsityksiä epäammatillisen kasvatusvuorovaikutuksen piirteistä ja haasteista

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Työstressistä ja työuupumuksesta on tullut huolestuttavan normaali työelämän ilmiö. Muun muassa opettajien työssä jaksamisesta ja työuupumuksesta uutisoidaan mediassa yhä enemmän, ja myös kasvatustieteellisen tutkimuksen mielenkiinto on herännyt kyseistä ilmiötä kohtaan. Mistä opettajien kasvava työstressi juontaa juurensa, ja miten tilannetta voitaisiin helpottaa?

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät luokanopettajat kokevat merkittäviksi työstressiä aiheuttaviksi tekijöiksi. Lisäksi selvitettiin mitkä taustamuuttujat (esim. opettajaan, opetustyöhön ja työympäristöön liittyvät tekijät) ovat yhteydessä työstressiin. Tarkoituksena oli selvittää myös, mitä keinoja luokanopettajilla on työssä jaksamisensa tukemiseen ja stressinhallintaan. Tätä aihetta on tärkeä tutkia, sillä opettajien työssä jaksamisella on tutkimusten mukaan suuri merkitys opettajien alalla pysymisen, opetuksen laadun, oppilaiden motivaation ja koulumenestyksen kannalta. Aihetta tutkimalla voidaan selvittää, mitä haasteita ja tarpeita opettajilla on työssä jaksamisessa, ja miten niihin voitaisiin tulevaisuuudessa vastata.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkielma toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena. Kvantitatiivinen aineisto hankittiin kyselylomakkeella, johon vastasi 59 luokanopettajaa. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS -ohjelmalla. Kvantitatiiviset tulokset ohjasivat haastattelurungon kehittämistä, ja niiden perusteella valittiin kyselyyn vastanneista 4 henkilöä haastateltaviksi. Kvalitatiivinen aineisto hankittiin teemahaastatteluilla, joita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

Analyysin mukaan merkittävimmät työstressiä aiheuttavat tekijät ovat luokkavuorovaikutusta häiritsevät oppilaat, tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden tukeminen, vastuu oppilaan oppimisesta, runsas työmäärä, ulkopuolelta määrätyt opetuksen kehittämiseen liittyvät tekijät sekä työympäristöön ja joitakin työn yleiseen luonteeseen liittyviä tekijöitä. Taustamuuttujista puolestaan alhainen tyytyväisyys koulutukseen, alhainen opettajakollegojen tuki, pääkaupunkiseudulla työskenteleminen sekä opetuksen suunnittelu opinnoista saatuna valmiutena olivat yhteydessä työstressiin. Kvalitatiivisessa analyysissä luokanopettajien stressinhallintakeinoja löydettiin kolmesta eri kategoriasta: ongelmasuuntautuneet (esim. työajan hallitseminen, tarkat toimintatavat ja hyvien suhteiden luominen huoltajiin), tunnesuuntautuneet (esim. vapaa-aika ja terveelliset elämäntavat, työilmapiirin vahvistaminen) ja samanaikaisesti sekä ongelmaan että tunteisiin suuntautuvat keinot (esim. kollegojen tuki, koulun johdon tuki ja työnohjaus).

Tutkielma lisää ymmärrystä luokanopettajien työstressistä sekä työssä jaksamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Tulokset voivat auttaa opettajia tukemaan omaa työssä jaksamistaan, mutta suuremmassa mittakaavassa on myös puututtava ongelmiin ja tekijöihin, jotka ensikädessä stressaavat ja uuvuttavat opettajia. Olisikin kiinnostavaa tutkia juuri näitä tekijöitä tarkemmin, ja selvittää, kuinka niiden aiheuttamaa stressiä voitaisiin pienentää luokanopettajan työssä. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia syvällisemmin myös niitä keinoja ja tukimuotoja, joita luokanopettajat kokevat vielä tarvitsevansa, sekä sitä, miten tähän tuen tarpeeseen voitaisiin vastata. 

Katri Savolainen

Luokanopettajan työstressi – Merkittävimmät stressiä aiheuttavat ja siihen yhteydessä olevat tekijät sekä stressinhallintakeinot