Tutkimuksen taustaa
Jo ennen opintojeni alkamista opettajan sijaisuuksia tehdessäni sekä omia kouluaikoja miettiessäni olin pohtinut sitä, minkälainen merkitys tunteilla on oppimisessa. Positiiviset tunteet opittavaa asiaa kohtaan tekevät opittavasta asiasta mielekästä ja oppimisesta mukavaa. Ikävät tunteet puolestaan voivat vaikuttaa oppimiseen kielteisesti ja saada opittavan asian tuntumaan ikävältä.
Kiinnostukseni matemaattista ongelmanratkaisua kohtaan heräsi puolestaan opintojen aikana. Kiinnostuksen heräämiseen vaikutti se, että omana kouluaikanani ongelmanratkaisua ei juurikaan opetettu, joten aihe oli uusi minulle. Lisäksi ongelmanratkaisu on hyvin keskeinen osa opetussuunnitelmaa sekä mielekäs tapa kehittää matemaattista ajattelua. Matematiikka kun ei ole vain kirjan tehtävien tekemistä, vaan sitä voi opettaa monipuolisesti eri tavoin. Ongelmanratkaisutehtävissä minua kiehtoo se, että niitä voivat tehdä hyvin eritasoiset oppilaat. Lisäksi ne tarjoavat onnistumisen kokemuksia kaiken tasoisille oppilaille. Avoimissa ongelmanratkaisutehtävissä on useita eri vastauksia ja monesti ensimmäisiin ratkaisuihin on helppo päästä, mutta toisaalta tekijä voi myös haastaa itsesään ja keksiä useita eri ratkaisuja tehtävään. Oli luontevaa yhdistää nämä kaksi kiinnostuksen kohdetta gradussani.
Tutkielmassani tutkin kuutta alakouluikäistä lasta kun he tekivät matemaattista ongelmanratkaisutehtävää. Tutkin minkälaisia vaiheita lasten ongelmanratkaisuprosessiin sisältyi sekä minkälaisia tunteita sen aikana heräsi.
Tutkimuksen toteutus ja tulokset
Toteutin tutkimukseni keskellä koronapandemian ensimmäistä aaltoa. Koronan suljettua koulut, jouduin luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani mennä alakouluun tutkimaan oppilaiden kokemia tunteita kun he tekivät ongelmanratkaisutehtävää. Lopulta tutkimus toteutettiin siten, että tutkimani lapset olivat etäyhteydessä kanssani samalla kun he tekivät ongelmanratkaisutehtävää.
Saamani tutkimustulokset noudattelivat aikaisempia tutkimustuloksia, lasten ongelmanratkaisuprosessista löytyi kolme eri vaihetta, joista ensimmäisessä he tutkivat ongelmaa, seuraavassa vaiheessa lapset alkoivat miettiä ratkaisuja ja viimeisessä vaiheessa he kokeilivat ratkaisujaan. Nämä vaiheet olivat osittain päällekkäisiä ja lapset liikkuivat eri vaiheiden välillä joustavasti. Tunteita, joita pääasiassa havaitsin olivat ilon tunteet kun lapset onnistuivat pääsemään eteenpäin tehtävässä ja turhautumia, mikäli heistä tuntui, ettei tehtävä edistynyt.
Tulevaisuudessa opettajien olisi hyvä ottaa ongelmanratkaisu vielä kiinteämmäksi osaksi matematiikan opetusta, koska sen avulla voidaan monipuolistaa matematiikan opetusta ja lapset saavat onnistumisen kokemuksia matematiikasta. Onnistumisen kokemukset voivat johtaa myös positiivisempiin ajatuksiin matematiikkaa kohtaan. Lisäksi oppimisen aikana koettuja tunteita on tärkeätä tutkia, koska tunteilla on suuri merkitys oppimisella ja tiedostamalla oppimisen aikana herääviä tunteita, opettaja voi tukea oppilaita, mikäli he kokevat usein ikäviä tunteita oppimistilanteissa. Aihetta olisi tärkeä tutkia nimenomaan lasten ja nuorten osalta lisää, koska heitä koskevia tutkimuksia ei vielä hirveästi ole.
Jessi Wirén,
Se on niin kuin sellainen hyvä tunne, tulee iloiseksi” Iloa ja turhaumia avoimessa
ongelmanratkaisuprosessissa