Kuukausi: huhtikuu 2021

Kiinnostukseni ravintolaruokailuun ja ruoanvalmistuksen ulkoistamiseen oli herännyt jo ennen pro gradu -tutkielman aloittamista. Koronapandemian ja ravintoloiden rajoitusten myötä kotiinkuljetuspalveluiden käyttö kasvoi suuresti, mutta jo ennen koronapandemiaa aterioiden kotiinkuljetuspalveluiden käyttö oli kasvussa. Tutkielmani aihe rajautui koskemaan kotiinkuljetuspalveluiden käyttöä ja käytön syitä. Aihe on ajankohtainen ja melko uusi ilmiö kotitalouksien ruoanvalmistustyön ulkoistamisen saralla. Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, mistä syistä aterioiden kotiinkuljetuspalveluita käytetään ja minkälaisia eroja palveluiden käytössä (esim. tilausajankohdassa) on löydettävissä eri syistä palveluja käyttävien välillä. Keräsin aineiston laatimallani kyselylomakkeella. Jo ennen koronapandemiaa aterioiden kotiinkuljetuspalveluiden käyttö oli kasvussa. Vaikka kerätty aineisto on suhteellisen pieni (145 vastausta) ja vinoutunut, eikä siitä tehtyjä tulkintoja voida yleistää koskemaan koko väestöä, antaa tutkielma suuntaviivoja aiheen tulevalle tutkimukselle ja korostaa aiheen tutkimuksen tärkeyttä.

Satunnaisesti vapaapäivinä

Aineistonkeruussa käytetyn otantamenetelmän takia tutkielman vastaajat koostuivat pääosin pääkaupunkiseudulla asuvista alle 30-vuotiaista, vähintään toisen asteen koulutuksen suorittaneista naisista. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että naiset käyttäisivät kotiinkuljetuspalveluita enemmän. Itse asiassa kyselyyn vastanneet miehet käyttivät palveluita useammin kuin naiset. Ikäluokista 28–34-vuotiaat tilasivat aterioita kotiin muita ikäluokkia useammin. Koulutuksen, tulojen eikä kotitalouden koon välillä löydetty merkitseviä eroja. Tulosten perusteella tutkimusjoukon aterioiden kotiinkuljetuspalveluiden käyttö on satunnaista, muutaman kerran kuukaudessa tapahtuvaa toimintaa, joka useimmiten sijoittuu vapaapäivään. Aterioita tilattiin melko tasaisesti viikonloppuisin ja arkipäivisin. Viikonloppuisin tilaukset ajoittuivat iltaan, arkisin taas lounasaikaan ja iltapäivään. Aamuisin palveluita ei käytetty.

Arjen helpottamista ja herkuttelua

Tärkeimmiksi syiksi käyttää aterioiden kotiinkuljetuspalveluita nousivat ajansäästö, vaivan minimointi sekä herkuttelu. Myös kodin merkitys ruokailuympäristönä nousi esille tuloksissa. Sukupuolten välillä löydettiin eroja sekä syiden suhteen että ruoanvalmistukseen suhtautumisessa. Naiset suhtautuivat ruoanvalmistukseen myönteisemmin kuin miehet, mutta heille työmäärän minimointi oli kuitenkin yleisempi syy käyttää palveluita. Miehille taas ruoanvalmistustaitojen puute oli yleisempi syy aterioiden tilaamiseen. Tulojen, iän ja kotitalouden lasten määrän kohdalla löydettiin eroja sen suhteen, tilataanko ateria kotiin, jotta voidaan tehdä ohella jotain muuta.  Enemmän ansaitsevat, vanhemmat ikäluokat ja kotitaloudet, joissa asui lapsia eivät pitäneet television tai suoratoistopalvelun katsomista syynä tilata aterioita kotiin, toisin kuin etenkin yksin asuvat ja nuoremmat vastaajat.

Aineiston analyysillä onnistuttiin löytämään kolme eri tavalla ruoanvalmistustyöhön suhtautuvaa kotiinkuljetuspalveluita käyttävää ryhmää. Ryhmät nimettiin ruoanvalmistuksesta nauttiviksi, kotona viihtyviksi sekä vaivattomuuden arvostajiksi. Ruoanvalmistuksesta nauttivien ryhmässä nousivat esille naissukupuoli, 28–34-vuotiaat sekä korkeasti koulutetut. Kotona viihtyvien ryhmässä nousivat esille korkeasti koulutetut, useamman hengen kotitaloudet ja kotitaloudet, joissa asui lapsia. Vaivattomuuden arvostajien ryhmässä korostuivat vähiten pelkän peruskoulun käyneet, 20 000–39 999 euroa vuodessa ansaitsevat ja kolmen tai useamman hengen kotitaloudet.

Aterioiden kotiinkuljetuspalvelut ovat tulleet osaksi arkea, ja jotta voidaan tuntea kotitalouksien toimintaa ja tukea kotitalouksia nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa aihetta tulisi tutkia lisää ja laajemmassa tutkimusjoukossa, sekä erilaisissa tutkimusasetelmissa.

Tuuli Kanerva
Valmis ateria kotiovelle – ruoanvalmistustyön ulkoistaminen kotitalouksissa

Varför?
I en värld där allting går fort kan skolan som instans inte stå på stället utan även den måste leva med i tiden. Skolors verksamhet och verksamhetskultur påverkas av det ständiga utvecklingstrycket som bl.a. nya läroplaner, nya skolbyggen, sammanslagningar av skolor och nu även covid-19 pandemin bidrar till. Man är medveten om utvecklingsbehovet, men hur skall man gå tillväga?

Hur?
Min studie är en fallstudie i en specifik skola, där syftet var att skapa en bild av lärarnas framtidsvision för skolans verksamhet samt att skissera en verksamhetskultur som stöder denna verksamhet. Studiens forskningsfrågor var ”Hur gestaltar lärare en framtidsvision för skolan?” samt ”En hurdan verksamhetskultur upplever lärare som stödjande av skolans framtida verksamhet?”. Forskningen fungerar som ett verktyg för skolans utveckling och är en del av en större utvecklingsprocess skolan genomgår. Materialet samlades in som essäer och analyserades utgående från analys av narrativ. Forskningsansatsen var abduktiv och studiens inriktning hermeneutisk. I skolan arbetade 15 lärare av vilka nio deltog i forskningen.

Vad?
Resultatet är att utgående från det analyserade materialet har en konkret framtidsvision för skolans verksamhet skapats och en verksamhetskultur som stödjer den framtida verksamheten har skisserats upp. Studien fungerar som en gemensamt skapad vision och handlingsplan för utvecklingen av verksamhetskulturen i skolan och används som ett verktyg i den fortskridande utvecklingsprocessen skolan befinner sig i. Det tydligaste i den gemensamma visionen var att man vill ha en trygg skola där både elever och vuxna mår bra, uppskattas och tas i beaktande. Den beskrivna verksamhetrskulturen innehåller också konkreta handlingar för hur man i skolan skall nå den gemensamma framtidsvisionen.

Igen, varför?
Utgående från teorin studien bygger på (nyckelord: verksamhetskultur, värdegrund, förändringsarbete och framtidsvisionering) är det viktigt för utvecklingsprocesser att personalen är delaktig i själva processen och känner att verksamhetskulturen återspeglar en värdgrund de själva är delaktiga i. Det här uppfylls i fallstudien, där lärarna aktivt är med och skapar en verksamhetskultur som speglar det egna kollegiet, vilket i bästa fall bidrar till en ökad känsla av bl.a. meningsfullhet, engagemang och motivation.

Och sen då?
Det som inte ursprungligen var meningen, men som nu är fallet, är möjligheten att använda studien som verktyg i andra skolor som genomgår liknande utvecklingsprocesser. Den i studien utarbetade metoden visade sig vara användbar och överförbar på andra skolor och kan därutöver vidareutvecklas och förädlas ytterligare, enligt egna behov.

Helena Bardy
”En trygg plats där små och stora trivs”  – Framtidsvision för skolans verksamhet och stödjande verksamhetskultur – en fallstudie

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja ainejärjestössä edunvalvontatehtävissä olen päässyt kuulemaan opiskelijoiden erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä kotitalousopettajan opinnoista ja opintojen laadusta. Nämä keskustelut herättivät itsessäni mielenkiintoa päästä maisterintutkielmassani selvittämään kanssaopiskelijoideni kokemuksia kotitaloustieteen perus-, aine- ja syventävien opintojen opetuksen laadusta. Opiskelijoiden kokemuksia opetuksen laadusta on tutkittu kvalitatiivisesti vain vähän, vaan opetuksen laatua lähestytään yleensä oppimistuloskeskeisesti tai kvantitatiivisin metodein, jolloin opiskelijoiden omat henkilökohtaiset kokemukset eivät pääse kuuluviin. Tämän vuoksi tutkielman tarkoituksena oli selvittää kotitalousopettajaopiskelijoiden kokemuksia kotitalousopettajaopintojen perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa saamasta opetuksen laadusta. Tutkielman tavoitteena oli kuvata opiskelijoiden moninaisia kokemuksia opetuksen laadusta sekä pohtia ja kuvata tämän kokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden avulla tutkielmassa pohdittiin myös erilaisia tapoja kehittää opetusta entistä laadukkaammaksi.

 

Tutkielman aineistona toimi kymmenen puolistrukturoitua Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijan teemahaastattelua, jotka olivat luonteeltaan sisäpiirihaastatteluja haastattelijan ja haastateltavien kuuluessa samaan yhteisöön. Haastattelut analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.

 

Analyysin tuloksena tunnistettiin kahdeksan alateemaa, jotka jaettiin kahden yläteeman, opettajaan liittyvät tekijät ja opetukseen liittyvät tekijät, alle. Nämä ylä- ja alateemat on lueteltu taulukossa 1. Tutkielman tulokset osoittivat, että kotitalousopettajaopiskelijoiden kokemusten perusteella laadukas opetus on opiskelijalähtöistä, tieteellistä, monipuolista, ajankohtaista sekä yhdistää teorian, käytännön ja opetuksen. Laadukkaaseen opetukseen kuuluu myös, että opetusta antaa ammattitaitoinen henkilö, joka on innostunut opetettavasta aiheesta. Haastatelluilla opiskelijoilla oli erilaisia kokemuksia opetuksen laadusta, pääosan haastatelluista ollessa pääosin tyytyväisiä opetuksen laatuun. Opetuksen laadun kokemuksissa korostui opettajan pedagogiset taidot ja käytänteet, sekä opintojakson didaktiset ja pedagogiset valinnat. Tutkielman tuloksia voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää opetuksen kehittämistyössä. Nostamalla anonyymejä kokemuksia tästä työstä ja näin hyödyntämällä tämän työn tuloksia yksikään opiskelija ei joutuisi kertomaan julkisesti henkilökohtaisia ja mahdollisesti herkkiä kokemuksia opetuksen kehittämistyön aikana.

 

Taulukko 1: Tutkielman analyysissä tunnistetut ylä- ja alateemat

Yläteema	Alateema
Opettajaan liittyvät tekijät	Osaamisen kehittäminen
	Henkilökohtaiset ominaisuudet
	Pedagogiset taidot ja -käytänteet
	Opettaja-opiskelija-suhde
Opetukseen liittyvät tekijät	Opintojakson didaktiset ja pedagogiset valinnat
	Ajankohtaisuus
	Akateemisuus ja tieteellisyys
	Yhteiskunnalliset tekijät

 

Graduterveisin,

Meeri Heimo

Kotitalousopettajan opintosuunta

Pro gradu -tutkielmassani tutkin opettajien asenteita kestävästä kehityksestä käsityönopetuksessa sekä kyseisen aiheen tärkeyttä opettajille. Koska tutkimuksen kohteena olivat asenteet, haluttiin tutkimuksessa myös selvittää mitkä opettajien taustatiedoista vaikuttivat näihin asenteisiin ja aiheen tärkeyteen. Kestävä kehitys on aiheena aina ajankohtainen eikä opettajien asenteita kyseiseen aiheeseen ollut aiemmin tutkittu käsityönopetuksen näkökulmasta. Kestävän kehityksen opetus kuuluu opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, joten jokaisen opettajan tulisi toteuttaa kestävän kehityksen opetusta sen mukaisesti integroiden sitä eri oppiaineisiin. Kestävän kehityksen periaatteiden ja toimintatapojen opettamisesta luodaan suuria paineita opettajille ja heiltä odotetaan ottavan kestävä kehitys huomioon omassa opetuksessaan muiden opetussuunnitelman tavoitteiden lisäksi. Opettajilla on todennäköisesti monenlaisia tapoja toteuttaa kestävän kehityksen opetusta etenkin käsitöissä, jossa kestävää kehitystä voidaan tuoda mukaan opetukseen muun muassa materiaalien, kierrätyksen ja kulttuurien kautta.

Tutkielman aineisto ja tulokset

Tutkimuksen aineistona oli kyselylomake, joka koostui kestävään kehitykseen liittyvistä asenneväittämistä sekä aiheen tärkeyteen liittyvistä osa-alueista. Kyselyyn vastaajat olivat peruskoulun opettajia, jotka opettavat käsitöitä joko ala- tai yläkoulussa tai molemmissa. Kysely kerättiin helmikuussa 2021, jonka aikana kyselyyn saatiin vastaajia sosiaalisen median ja sähköpostin välityksellä. Kyselyyn vastasi yhteensä 50 opettajaa. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, joista tilastollisia yhteyksiä opettajien taustatietojen ja kestävän kehityksen asenteiden ja tärkeyden väliltä tutkittiin tarkastelemalla korrelaatiokertoimia. Tilastollisia eroja tutkittiin t-testillä sekä yksisuuntaisella varianssianalyysillä.

Käsityönopettajien asenteet kestävän kehityksen opetukseen olivat suurilta osin myönteisiä. Opettajat myös kokivat kestävän kehityksen tärkeänä aiheena koulussa. Yhteyksiä opettajien asenteiden ja taustatietojen väliltä löytyi koulun oppilasmäärän osalta. Eroja taustatietojen ja kestävän kehityksen opetukseen liittyvien asenteiden väliltä löytyi sukupuolen sekä iän osalta. Naisten asenteet kestävän kehityksen opetukseen ja kestävän kehityksen tärkeyteen olivat hieman myönteisempiä mitä miesten. Mitä suuremmassa koulussa opettaja työskenteli, niin sitä myönteisempi hän oli kestävän kehityksen opetukseen mielekkyyteen. Opettajan iällä oli vaikutusta kestävän kehityksen opetuksen minäpysytyvyyteen. Vanhemmat opettajat olivat varmempia kestävän kehityksen opetuksesta. Tästä tutkielmasta saatiin osviittaa siitä, että opettajat ovat kiinnostuneita kestävän kehityksen opetusta kohtaan sekä pitävät sitä tärkeänä aiheena käsityönopetuksessa.

Jatkotutkimusideoita

Kestävän kehityksen opetus on tärkeä aihe lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta, joten aihetta voisi tutkia lisää suuremmalla otoskoolla. Suuremmalla otoskoolla voitaisiin selvittää, onko opettajien asenne kestävän kehityksen opetusta kohtaan yhtä myönteinen mitä tämän tutkielman vastaajat antoivat ymmärtää. Opettajilta voisi myös tiedustella ovatko he itse mukana esimerkiksi koulun kestävää kehitystä edistävässä toiminnassa ja onko koulu saanut jonkinlaista ulkoista tunnustusta kestävän kehityksen toimintaan liittyen, kuten Vihreä lippu ympäristösertifikaatti, joka tunnustaa koulun kestävän kehityksen toimintaa. Näiden avulla voitaisiin selvittää lisää niitä motiiveja ja muuttujia, joita löytyy opettajien kestävän kehityksen asenteiden takaa.

Greta Patronen

Pro gradu: Opettajien asenteet kestävästä kehityksestä peruskoulun käsityönopetuksessa.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin ympäristökasvatuksen täydennyskoulutukseen osallistuneiden luokanopettajien ajatuksia ympäristökasvatuksesta.  Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin myös merkityksiä, joita osallistujat antavat ympäristökasvatuksen täydennyskoulutukselle.

Tutkimukseni pohja on vahvasti ympäristökasvatuksen teoriassa, ja sieltä kumpuavissa käsitteissä. Motivaationi tutkia ympäristökasvatuksen tiimoilta järjestettävää täydennyskoulutusta, ja siihen osallistuneita opettajia, on lähtöisin vahvasti omasta kiinnostuksestani ympäristökasvatuksen toteuttamista kohtaan.  Tutkimusjoukko koostui kuudesta Suomen ympäristöopisto Syklin ympäristökasvattajan koulutusohjelmaan osallistuneesta luokanopettajasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, ja anlayysi toteutettiin sisällönanalyysina.

Ympäristökasvatus kestävän elämäntavan taustalla

Tutkimuksessa saamieni tulosten mukaan ympäristökasvatus näyttäytyy merkittävänä tekijänä ympäristövastuulliseen toimintaan kasvattamisessa. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat pitivät ympäristökasvatusta yhtenä koulun tärkeimmistä arvoista, ja toivoivatkin sen saavuttavan vankemman roolin tulevaisuuden koulumaailmassa. He näkivät ulko-opetuksen sekä kokemuksellisuuden, ja näiden kautta kehittyvän luontosuhteen, merkittävinä tekijöinä pyrittäessä kohti kestävää kehitystä.  Ulko-opetus näyttäytyikin haastatteluissa tärkeänä menetelmänä, jota kaikki osallistujat halusivat työssään toteuttaa.

Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat näkivät Syklin ympäristökasvattajan koulutusohjelmaan osallistumisen hyvin positiivisena ja antoisana kokemuksena. Heille merkittävä anti koulutuksesta oli etenkin se, miten koulutus oli muokannut heidän ajatuksiaan suhteessa ympäristökasvatukseen.  Haastatellut olivat aiemmin käsittäneet ympäristökasvatuksen pitkälti luonto-opetuksena, mutta Syklin koulutuksen jälkeen ympäristökasvatuksen käsite laajeni koskemaan niin ekologisia, sosiaalisia, ja digitaalisia ympäristöjä kuin myös kansainvälisyyskasvatusta sekä draamakasvatusta.  Tutkimukseen osallistuneet kokivat saaneensa koulutuksesta myös rohkeutta toteuttaa ympäristökasvatusta omassa työssään, sekä armollisuutta itseään kohtaan.

Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat näkivät ympäristökasvatuksen erittäin merkittävänä kasvatuksen osa-alueena . Heidän mukaansa ympäristökasvatuksen roolin kasvattaminen koulun arjessa on välttämätöntä, jotta pystymme kasvattamaan ympäristöönsä suojelevalla asenteella suhtautuvia yksilöitä.  Rehtorin rooli nähtiin merkittävänä, sillä tällä on paljon mahdollisuuksia muuttaa koulun toimintakulttuuria ympäristökasvatusta tukevaan suuntaan.

Ympäristökasvatus osaksi jokaisen koulun arkea

Yhteisen maapallomme tulevaisuuden vuoksi ympäristökasvatuksellisten arvojen tulisi nousta vahvempaan asemaan koulun arjessa. Vaikka opetussuunnitelma nostaa esiin kestävän kehityksen ja kestävän elämäntavan välttämättömyyden, jää ympäristökasvatus helposti vain pieneksi osaksi monialaisia kokonaisuuksia. Tämä tutkimus nostaa esiin  niiden opettajien ajatuksia, jotka todella haluavat nähdä muutoksen tapahtuvan, ja he tekevät paljon työtä asian eteen. Toivon tutkimukseni herättävän kiinnostusta tutkia ympäristökasvatuksellista täydennyskoulutusta lisää, sillä aiheesta on etenkin Suomen kontekstissa hyvin vähän aiempaa tutkimusta.

Emma-Lotta Laine

Pro-gradu: Ympäristökasvatukseen erikoistuneiden luokanopettajien näkemyksiä ympäristökasvatuksesta

 

 

 

 

 

 

 

Background and purpose

Digitalization is fundamentally changing societal and human needs as routine jobs are being substituted by technology and new competence requirements are placed upon the workforce. Researchers are concerned that there is an increasingly severe gap between new societal challenges and current educational practices. In order to prepare young people to radically transforming working life and society, the educational institutions have to renew institutional practices of learning and teaching accordingly. Further, students’ abilities to overcome challenges, tolerate ambiguity, and produce new knowledge and innovation are fundamental for their own striving as citizens and professionals. Hence, this investigation concerns itself with 7th grade students’ the mindsets i.e., the malleability versus fixedness of human attributes related to intelligence, giftedness and creativity and the interrelations between the mindsets and educational and sociodigital activity.

The purpose of this investigation was to first, explore Finnish 7th grade students’ mindsets related to intelligence and giftedness. Secondly, my study investigated students’ mindsets relation to academic achievement in mathematics and mother tongue, as well as students’ educational aspirations. Thirdly, my investigation examined how the mindsets are related to students’ sociodigital competence beliefs and perceived digital school practices. Finally, findings of a six-session mindset intervention conducted in a Finnish educational context, which targeted mindsets in intelligence, giftedness and creativity, are reported. The data was gathered by self-report questionnaire that 1059 7^th grade students from Helsinki answered and the mindset intervention involved a pre- and post-test of mindset items.

Results and conclusion

The results indicated that 7^th graders had a strong growth mindset in intelligence and giftedness, yet groups of fixed, mixed and growth mindsets were found. Moreover, a growth mindset in intelligence and giftedness were positively related to students’ academic achievement in both mathematics and mother tongue as well as their educational aspirations. Further, a fixed mindset in giftedness indicated higher technical sociodigital competence beliefs. Similarly, students with a fixed mindset in both intelligence and giftedness perceived there to be more sociodigital school practices. Study B found that only students’ creativity-related mindsets changed significantly.

My investigation proposes that schools should better support students’ growth mindsets and their creative and academic sociodigital competences as they are a relevant part of the 21^st century skills. It is important to consider that students who are active sociodigital participators outside of school are likely to be more sensitive to use of technology at school. Teacher directed and externally regulated school activities may not motivate or inspire these students; many of these sociodigitally oriented students feel disengagement, cynicism, and loss of meaning at school.

Students growth mindsets may to be supported by growth mindset pedagogy, but also by incorporating more of nonlinear pedagogy. The use of sociodigital technology is profound nonlinear pedagogy and it has multiple mechanisms of promoting a growth mindset, such as highlighting the role of mistakes in the learning process, fostering mutual peer support, and emphasizing the learning process. Yet, facilitating such pedagogy is demanding, hence, teachers need more training in including sociodigital technology to teaching and also practicing nonlinear pedagogy. Further, more investigation is needed on the mindset interventions in Finland. Ultimately, fostering growth mindset should become an integrated aspect of regular school activity. That is, indeed, one of the goals of Growing Mind -research project and its efforts of supporting teachers’ professional learning through research-practice partnerships.

Aino Seitamaa

Pro Gradu: Exploring Middle School Students’ Growth Mindsets in Relation to Educational and Sociodigital Activity

I min pro gradu avhandling har jag skrivit om lågstadiebarns uppfattningar om könsidentitet och könsstereotyper. Studier visar att allt fler barn identifierar sig utanför de traditionella, binära könsidentiteterna flicka/pojke samtidigt som de lär sig om kön och genus online. Studier visar också att det krävs utbildning för lärare för att de ska kunna handskas med dessa frågor. Feminism är grunden för att motsätta sig världens patriarkala samhällsstruktur som trycker ner flickor och höjer upp pojkar, och denna struktur är beroende av ett binärt samhälle där endast två kön existerar och de är varandras motsatser. Så vad kan man som lärare göra för att skapa en skola där alla barn, även de som inte passar in i facket för flicka eller pojke, kan känna sig trygga och välkomna?

Min studie

I min studie intervjuade jag 18 elever i åk 5 och 6. Eleverna fick berätta om sin könsidentitet, och vi diskuterade andra könsidentiteter samt könsstereotyper. Eleverna fick också berätta om sina lärares uppfattningar och attityder, samt ge exempel på vad lärare ska och inte ska göra för att skapa en jämställd skola. Alla elever identifierade sig som flickor eller pojkar, och ingen tyckte att deras kropp inte passade ihop med deras könsidentitet.

Resultat

Genom tematisk analys tog jag upp ett flertal teman ur intervjuerna jag anser viktiga. Diskussionerna med eleverna visade bland annat att fastän de tyckte att det oftast inte fanns så stora skillnader mellan flickor och pojkar så var världen ändå på många sätt tydligt indelad i ”pojkigt” och ”flickigt”. Färger, skolämnen, intressen och hobbyer var alla antingen ”pojkiga” eller ”flickiga”. Dock kom det fram en stark känsla av att alla skulle få välja själva. Pojkar fick gå i kjolar om de ville och flickor fick sporta om de ville. Dock upplevde många att fastän de själva skulle vara positivt inställda till barn som bröt mot normen, skulle antagligen de andra i klassen inte vara det, utan möjligen viska bakom ryggen eller säga någonting elakt rakt ut. Eleverna hade också en mycket stark tillit till sina lärare, men de upplevde ändå en viss skillnad i hur flickor och pojkar behandlades av dem.

Varför är detta viktigt?

I avhandlingen kom det fram att eleverna hade relativt starka känslor av vad pojkar gör och tycker om, samt vad flickor gör och tycker om. De hade också svårt att identifiera med det andra könet, men upplevde att det fanns någonting ”annorlunda” hos dem. Vissa elever tyckte också att det talades för lite om jämställdhet i skolan, och att de gärna skulle diskutera det mera med sina lärare. I lågstadiet syntes det tydligt hur beroende eleverna var av sina lärare för information om jämställdhet och könsidentiteter. Målet med min avhandling var att ge en insikt i hur elever ser på dessa saker. Det är på lärarens och skolans ansvar att se till att man är medveten om vilka könsidentiteter och könsstereotypa uppfattningar elever har så att man kan skapa en trygg och jämställd skola där alla mår bra och får vara sig själva.

Victoria Lundberg

Pro gradu avhandling: ”Stereotyper borde int finnas om de int är såna som att pojkar ska få vara pojkar om dom vill, och flickor ska få vara flickor om dom vill” – Elevers upplevelser av könsidentitet och åsikter om könsstereotyper

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavoin Helsingin Sanomien mielipidepalstan korkeakouluhakua käsittelevässä mediakeskustelussa muodostetaan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rajanvetoja, jotka perustuvat koulutustasoon ja korkeakoulutuksen arvoon. Lähestyin mediakeskustelua vallan ja affektien näkökulmasta hahmottelemalla, millaiseen olemiseen ja tuntemiseen diskursseissa houkutellaan. Pyrin siten hahmottamaan, millaista kansalaisuutta ja yhteiskunnallista hierarkiaa diskursiivisissa kamppailuissa tuotetaan.

Tutkimukseni lähtökohdat kytkeytyvät erityisesti jälkistrukturalismiin ja feministiseen tutkimusperinteeseen. Ymmärrykseni mukaan sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä rakentuu ja rakennetaan ”normaalin” ja ”hyväksyttävän” kategorioita, jotka voivat muodostua yksilön kohdalla ulossulkeviksi määritelmiksi. Diskursseissa tuotettu tieto luokittelee ja kategorisoi yksilöitä, yhteiskuntaa ja koulutusta. Määritteleminen sisältää valtaa, sillä se on aikaansaavaa. Se on tuottamassa ja vahvistamassa ymmärrystä siitä, millaisena yhteiskunnassa tulee kuulluksi.

Korkeakoulutuksen arvoa määrittelemässä

Lähestyin tutkimukseni tavoitteita aiemman yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneen koulutuksen tutkimuksen pohjalta. Tutkimusten mukaan yksilö hahmotetaan suomalaisessa koulutuspolitiikassa vapaana toimijana, joka tekee rationaalisia koulutuksellisia valintoja sijoittaen siten itseensä ja tulevaisuutensa. Koulutuspolitiikan kehityskulku on vaikuttanut viime vuosina tehtyihin reformeihin, jotka ovat muuttaneet korkeakoulujen opiskelijavalintoja. Tutkimukseni paikantuu korkeakouluhakuun kevään 2020 yhteishaun näkökulmasta.

Kevään 2020 yhteishausta tuli poikkeuksellinen, sillä koronaviruspandemia sulki monilta osin yhteiskunnan ja aiheutti myös pääsykoejärjestelyihin muutoksia. Korkeakoulujen päätökset todistusvalinnan laajentamisesta ja pääsykokeiden poikkeusjärjestelyistä aiheuttivat erityisesti monelle pääsykokeeseen valmistautuneelle hakijalle hankalan tilanteen. Nopeasti kehittyneessä poikkeustilanteessa asettuivat vastakkain terveydelliset uhat ja opiskelijavalintojen merkitys yksilölle, yhteiskunnalle sekä korkeakouluille. Tilanne herätti mediassa keskustelua, johon syvennyin vallan ja eriarvoisuuden näkökulmasta. Tarkastelin Helsingin Sanomissa julkaistuja mielipidekirjoituksia, joissa otetaan kantaa opiskelijavalintoihin ja yhteishaun järjestämiseen.

Koulutuspoliittinen yksilöllisyyden ihanne ja vaatimus

Analyysini perusteella mielipidekirjoitusten muodostamassa diskursiivisessa käytännössä määritellään korkeakoulutuksen arvoa yhteiskunnassa ja tuotetaan koulutustasoon sekä koulutuksellisiin saavutuksiin perustuvaa yhteiskunnallista hierarkiaa. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa koulutustasoon perustuvat erot oikeutetaan usein perustelemalla, että koulutusjärjestelmä tarjoaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet koulutusvalintojen tekemiseen. Tutkimukseni vahvistaa kuitenkin aiemmassa tutkimuksessa esiin tuotua kritiikkiä, jonka mukaan koulutuksen mahdollisuuksista puhuminen häivyttää koulutuksen poliittiset arvokeskustelut sekä monet yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset kiinnikkeet, jotka säätelevät yksilön mahdollisuuksia.

Yksilöllisyydestä on muodostunut viime vuosikymmeninä koulutuspoliittinen ihanne, mutta tutkimukseni perusteella se on samanaikaisesti myös vaatimus. Korkeakouluhakija näyttäytyi tutkimuksessani nuorena aikuisena, joka kamppailee paikastaan koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Analyysini perusteella yksilöllisyyteen kannustaminen johtaa itsevastuullisuuden ja itsensä kehittämisen vaatimuksiin. Vastuun ottamisen vaatimus on siirtämässä yhteiskunnallista ja kollektiivista vastuuta rakenteellisista ongelmista yksilölle. Yksilöllisyyteen luottaminen sisältää myös olettamuksen siitä, että yhteiskunnassa menestyminen perustuu ahkeraan työntekoon ja omiin, rationaalisesti tehtyihin valintoihin. Se vaikeuttaa vallan ja eriarvoisuuden tunnistamista ja saa vetäytymään sisäänpäin, oman selviytymisen varmistamiseen.

Yksi tutkimukseni keskeisistä tavoitteista oli kyseenalaistaa feministisen tutkimusperinteen mukaisesti oletusta tiedon ja tietämisen neutraalista luonteesta. Tutkimustuloksiani ei ole tarpeen irrottaa historiallisista kiinnikkeistään, sillä pyrin ennen kaikkea tiedon ja tuntemisen kontekstualisoimiseen. Tutkimukseni auttaa kuitenkin ymmärtämään, kuinka koulutuspolitiikassa on tarpeen nähdä puheen ja toiminnan taustalla vaikuttaviin arvovalintoihin ja niiden seurauksiin asti.

Liisa Sorvoja

Pro gradu -tutkielma: Toivosta toivottomuuteen – valta, affektit ja korkeakoulutuksen arvo

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella terveydenhuoltoalan ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä toimintaympäristössä, jota luonnehtii päivittäinen kiire sekä jatkuvasti muuttuvat ammatilliset vaatimukset. Tutkimuksessa tarkasteltiin hoitoalan asiantuntijuutta ja sen kehittymistä erityisesti keskittyen täydennyskoulutuksen koettuun merkitykseen ammatillisen osaamisen kehittämisessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös korona-aikaa ja sen tuomia haasteita hoitoalan osaamisen kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan digitaalisia täydennyskoulutuskursseja tarjoavan yrityksen kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli sairaanhoitajien kokemuksia sekä aiempaa tutkimustietoa tarkastelemalla tuottaa käytännön kannalta oleellista tietoa siitä, millaisiksi täydennyskoulutukset tulisi suunnitella ja rakentaa, jotta ne olisivat merkityksellisiä sairaanhoitajien asiantuntijuuden kehittämisessä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto koostui neljässä Suomen eri sairaanhoitopiirissä työskentelevien sairaanhoitajien ja yhden uroterapeutin yksilöhaastatteluista (N=8), jotka toteutettiin etäyhteyksin. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin periaatteita noudattamalla.

Tulokset osoittivat, että hoitoalalla jatkuva asiantuntijuuden kehittäminen on välttämätöntä työssä suoriutumiseksi, sillä toimintaympäristö muuttuu joka päivä ja muutoksessa on pysyttävä mukana. Asiantuntijuuden koettiin kehittyvän työtä tehdessä, mutta myös täydennyskoulutuksen merkitys osaamisen kehittämisessä tunnistettiin. Tulokset osoittivat, että kiireen vuoksi kouluttautuminen on usein hankalaa, ja kouluttautumismahdollisuuksia kaivattiinkin nykyistä enemmän. Kiireen koettiin vaikuttavan myös omaan jaksamiseen erityisesti kouluttautumisen kannalta – ammatillinen kouluttautuminen koettiin tärkeäksi ja halu siihen oli vahva, mutta itse työssä selviämisen haasteet laskivat intoa osallistua koulutuksiin. Koronan kaikkiallisuus koettiin raskaana ja sen koettiin tuoneen entistä nopeampia ja suurempia muutoksia työympäristöön, minkä koettiin vaativan entistä nopeampaa sopeutumis- ja oppimiskykyä.

Tekijä: Anni Virtapuro
Työn nimi: Sairaanhoitajien kokemuksia täydennyskoulutuksesta ammatillisen osaamisen kehittämisessä