Opettajat pandemian keskellä

Keväällä 2020 puhjennut koronaviruspandemia on vaikuttanut ihmisten ja yhteiskuntien toimintaan maailmanlaajuisesti. Varotoimet viruksen leviämistä vastaan olivat Suomessa ennennäkemättömät, niiden johtaessa jopa koulujen tilapäiseen sulkemiseen. Tämän vuoksi suurin osa opettajista ja oppilaista siirtyi etäopetukseen. Tilanteen yllättävyys ei kuitenkaan mahdollistanut poikkeusoloihin valmistautumista vaan etätöihin siirtyminen tapahtui kolmen päivän varoitusajalla. Tilanteen äkkinäisyys, sekä opettajien vähäinen aikaisempi kokemus etätyöstä vaikeutti opettajien sopeutumista etäopetukseen, opettajien harjoitellessa aivan uudenlaisia työtapoja samalla kuin opetuksen tuli jatkua normaalisti. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella koronaviruspandemian aiheuttamien työjärjestelyjen, sekä opettajien yksilöllisten erojen, kuten digitaitojen ja iän, vaikutusta opettajien työhyvinvointiin keväällä 2020. Opettajien hyvinvointia tarkasteltiin itseohjautuvuusteorian kolmen psykologisen perustarpeen kautta, joita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus, sillä teorian mukaan yksilöä ympäröivän sosiaalisen ja fyysisen ympäristön nähdään vaikuttavan yksilön hyvinvointiin välillisesti perustarpeiden tyydyttymisen kautta. Opettajien hyvinvoinnin tarkastelu on erityisen tärkeää, sillä opettajan työhyvinvoinnilla on yhteys myös hänen oppilaidensa oppimiseen, hyvinvointiin ja menestymiseen.

Tutkimukset toteutus ja tulokset

Tutkimukseen osallistui noin 700 peruskouluopettajaa ympäri Suomea. Vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään perustuen heidän sen hetkisiin työjärjestelyihinsä, joita olivat etätyö, lähityö ja hybridimallinen opetus. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia opettajien itseohjautuvuutta ja digitaitoja mittaavia mittareita kvantitatiivisin menetelmin, ja tulokset olivat erittäin mielenkiintoisia sekä yllättäviä. Tulosten mukaan opettajat olivat yleisesti melko hyvinvoivia pandemia-aikana, sillä heidän psykologiset perustarpeensa (autonomia, yhteenkuuluvuus ja kyvykkyys) saivat kaikki korkeita keskiarvoja opettajan iästä, työn muodosta ja digitaidoista riippumatta.

Muutamia eroja ryhmien välille voitiin kuitenkin paikantaa. Ensinäkin, etänä työskentelevät opettajat kokivat olevansa hieman yksinäisempiä kuin opettajat, jotka työskentelivät koululla. Tämä on myös aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettu ilmiö, sillä etätyössä työntekijä saattaa kokea olevansa eristäytynyt muista kollegoista sekä työyhteisöstä. Toinen mielenkiintoinen tulos liittyi opettajien digitaitoihin. Digitaitojen tarkastelu varsinkin pandemian aikana onkin hyvin tärkeää, sillä etäopetuksen myötä opettajien digitaitojen merkitys kasvoi lähes yhdessä yössä merkittävästi opettajien joutuessa turvautumaan erilaisiin digitaalisiin alustoihin ja verkon välityksellä tapahtuvaan kommunikaatioon, jotta opetusta voitiin jatkaa. Tulosten mukaan opettajien huonojen digitaitojen nähtiin olevan yhteydessä opettajien heikompaan kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Heikompi yhteenkuuluvuuden tunne voi selittyä sillä, että heikompien digitaitojen omaavat opettajat eivät välttämättä hyödyntäneet digitaalisia kanavia sosiaalisen kanssakäymisen tueksi yhtä tehokkaasti kuin hyvien digitaitojen omaavat opettajat. Lisäksi tarkastellessa iän yhteyttä opettajien psykologisiin perustarpeisiin ja digitaitoihin havaittiin, että vanhemmat opettajat kokivat vahvempaa autonomian ja kyvykkyyden tunnetta kuin heidän nuoremmat opettajakollegansa, mutta nuoret opettajat kokivat digitaitonsa paremmiksi. Tästä syystä opettajien digitaitojen ja kyvykkyyden yhtyettä olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin.

Jatkotutkimukselle on tarvetta

Tutkimus tarjosi uutta ja ajankohtaista tietoa opettajien yleisestä hyvinvoinnista pandemian aikana. Tutkimuksen tulokset olivat yleisesti positiivisia, ja viittaavat siihen, että suomalaiset peruskouluopettajat olivat poikkeusoloista huolimatta hyvinvoivia ja kykeneviä suoriutumaan yhteiskunnallisesti merkittävästä työtehtävästään; lasten ja nuorten kouluttamisesta ja kasvattamisesta. Pandemian pitkäaikaiset vaikutukset opettajien hyvinvoinnille eivät välttämättä kuitenkaan täysin tulleet esille vielä keväällä 2020. Siksi tutkimusta olisi tärkeää jatkaa, jotta opettajien tärkeää työtä voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla työnmuodosta riippumatta. Myös opettajien etätyötä on tutkittu melko vähän ja tällä tutkimuksella pyrittiin avaamaan hieman etätyön vaikutuksia opettajien hyvinvoinnille, mutta opettajien etätyökäytäntöjen tarkempi tarkastelu olisi oleellista, jotta vastaavanlaisiin poikkeustilanteisiin osattaisiin varautua tulevaisuudessa paremmin.

Eveliina Lehikoinen