Johdanto
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella nuorten aikuisten motivaatiota ja hyvinvointia työelämässä. Kontekstina toimi siirtymä opinnoista työelämään, joka on tärkeä mutta haasteellinen elämänvaihe nuorille aikuisille. He joutuvat jättämään taakseen jossain määrin ennustettavan ja turvallisen opiskeluympäristön ja sopeutumaan usein epävarmalta tuntuvaan työelämään, jossa on löydettävä oma paikkansa osaamisen ja kiinnostuksen avulla. Työpaikan löydyttyä nuorilta työntekijöiltä odotetaan jatkuvaa uuden oppimista ja kehittymistä, ja myös työelämään liittyvät muutokset edellyttävät osaamisen kehittämistä ja uusiin tilanteisiin mukautumista. Monet työuran aloittamiseen ja ylipäätään nuorten aikuisten elämään liittyvät samanaikaiset kehitystehtävät ja muutokset, kuten uuteen organisaatioon sopeutuminen, uuden työn opettelu ja mahdollisen perheen perustaminen voivat johtaa toisilla työuupumukseen ja toisilla taas työn imun kokemiseen.
Teoriataustaa ja tutkimuskysymykset
Työntekijöiden motivaatiota tarkasteltiin tavoiteorientaatioiden näkökulmasta, joilla tarkoitetaan yksilöllisiä ja toistuvien kokemusten kautta yleistyneitä tapoja suhtautua suoritustilanteisiin ja suosia tietynlaisia tavoitteita. Työntekijä voi siis suhtautua työntekoon esimerkiksi oppimis-, suoritus- tai välttämishakuisesti, usein työntekoon liittyy monia yhtäaikaisia suuntautumistapoja. Tavoiteorientaatioteorian ajatellaan pystyvän selittämään sitä, miksi jotkut mukautuvat työelämän muutoksiin paremmin kuin toiset. Erilaiset tavat suhtautua suoritustilanteisiin ovat myös olennainen huomioon otettava seikka nykypäivän työelämässä ja organisaatioissa.
Työhyvinvointia tarkasteltiin työuupumuksen ja työn imun kautta. Työuupumus koostuu väsymyksestä, riittämättömyydestä ja kyynisyydestä, ja työn imu sen sijaan tarmokkuudesta, uppoutumisesta ja omistautumisesta. Opiskelukontekstissa on havaittu yhteyksiä tavoiteorientaatioiden ja hyvinvoinnin välillä, joten aihetta on mielekästä tutkia myös työelämän näkökulmasta. Esimerkiksi oppimisorientoituneisuus on usein ollut yhteydessä vähäiseen uupumukseen ja korkeaan intoon, kun taas välttämisorientoituneisuuteen on tyypillisesti liittynyt etenkin kyynisyyden ja riittämättömyyden tunteita sekä vähäisempää intoa opiskelua tai työtä kohtaan. Tutkimuskysymyksinä olivat, minkälaisia tavoiteorientaatioprofiileja voidaan löytää työntekijöiden joukosta, sekä miten eri tavoiteorientaatioprofiileihin kuuluvat työntekijät eroavat työuupumuksen ja työn imun kokemisen suhteen.
Aineisto ja menetelmät
Tutkielman aineisto oli osa FinEdu-tutkimushankkeessa syksyllä 2016 ja keväällä 2017 kerättyä dataa. Tutkittavat (n = 535) olivat 28–30-vuotiaita uransa alkuvaiheessa olevia työntekijöitä ja he vastasivat kyselylomakkeeseen, jossa oli tavoiteorientaatioita, työuupumusta ja työn imua mittaavat mittarit. Tutkielmassa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta lähestymistapaa, joten tutkittavat jaettiin ensin klusterianalyysin avulla tavoiteorientaatioprofiileihin. Profiilien välisiä eroja työuupumuksen ja työn imun suhteen tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.
Tulokset ja pohdinta
Aineistosta tunnistettiin neljä tavoiteorientaatioprofiilia: oppimisorientoituneet, menestysorientoituneet, sitoutumattomat ja irrottautuneet. Oppimisorientoituneet korostivat ennen kaikkea oppimista työnteossa ja he kokivat melko paljon työn imua ja vähäistä työuupumusta. Menestysorientoituneet painottivat työssään samanaikaisesti uuden oppimista ja hyvin suoriutumista ja he kokivat niin ikään melko korkeaa työn imua, mutta he olivat oppimisorientoituneita uupuneempia. Sitoutumattomilla ja irrottautuneilla ei korostunut selkeästi niin oppimis-, suoritus- tai välttämisorientaatiotkaan, joten heitä voisi kuvailla melko passiiviseksi ja jollain tavalla tylsistyneiksi työntekijöiksi. Sitoutumattomat olivat kuitenkin hiukan oppimis- ja suoritushakuisempia kuin irrottautuneet. Heidän työn imun tasonsa oli oppimis- ja menestysorientoituneisiin verrattuna matalampi ja sitoutumattomat kokivat erityisesti riittämättömyyttä ja kyynisyyttä, kun taas irrottautuneiden uupumus oli keskitasoa. Kokonaisuudessaan kuitenkin työntekijät kokivat enemmän työn imua kuin työuupumusta.
Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi, kun halutaan tukea työntekijöitä henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa, kehittää työympäristöä ja -tehtäviä tai edistää työhyvinvointia. Esimerkiksi oppimisen tavoitteluun kannattaisi tutkielman tulosten ja aiemman tutkimuksen perusteella panostaa työpaikalla, sillä se on yhteydessä parempaan työhyvinvointiin ja myös edistää työelämään sopeutumista ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Tavoiteorientaatioiden huomioonottaminen voi myös auttaa esimerkiksi esihenkilöitä ymmärtämään, millaisia eri asioita työntekijät tavoittelevat ja miten heitä voisi tukea henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Oona Mannonen
Nuorten aikuisten tavoiteorientaatiot ja hyvinvointi työelämässä