Johdanto
Nykypäivänä teknologiaa on kaikkialla ympärillämme. Myös peruskouluihin digitaalisen teknologian laitteet, sovellukset ja ohjelmistot ovat tulleet jäädäkseen. Käsityönopetuksessa digitaalista teknologiaa tulisi hyödyntää niin ideoinnissa, suunnittelussa, toteutuksessa, kuin prosessin dokumentoinnissakin, eli jokaisessa kokonaisen käsityöprosessin vaiheessa.
Koska lähtökohtaisesti opettajat suunnittelevat itse opetuksensa, saattavat monet eri tekijät, kuten opettajan oma teknologiaosaaminen, vaikuttaa siihen, millä tavalla ja kuinka paljon digitaalista teknologiaa hyödynnetään osana käsityönopetusta. Opettajien asenteet, ennakkoluulot ja koulun mahdollistamat resurssit ovat usein kynnyskysymyksiä teknologian hyödyntämisessä. Uusi teknologia saatetaan ottaa vastaan innolla, mutta usein käyttöönoton jälkeen teknologian hyödyntäminen jää todellisuudessa vähäiseksi ja pintapuoliseksi.
Jotta käsityönopetus olisi kaikille ja kaikkialla Suomessa tasa-arvoista, tulee näitä tekijöitä tuntea ja tunnistaa paremmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiseksi Suomen käsityönopettajat kokevat oman osaamisensa teknologian käyttäjinä opetuksessa ja millaiset tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi opettajat kokevat oman kompetenssinsa hyödyntää teknologiaa opetuksessa. Tavoitteena on kartoittaa käsityönopettajien digitaalisen teknologian kompetenssin nykytilaa, jotta opettajien olisi mahdollista tiedostaa kompetenssia edistäviä ja estäviä tekijöitä paremmin.
Menetelmät
Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla tutkimuskyselyllä ja tutkimushaastattelulla. Tutkimuskyselyyn vastasi 17 käsityönopettajaa ja haastatteluun osallistui neljä käsityönopettajaa. Likert-asteikollinen tutkimuskysely oli osa laajempaa Growing Mind -hanketta.
Tulokset ja pohdinta
Tutkimuksessa selvisi, että käsityönopettajien kokemukset omasta digitaalisen teknologian kompetenssistaan vaihtelivat. Opettajat kokivat teknologiakompetenssinsa kuitenkin riittäväksi, ja muuttumattoman kompetenssin sijaan tuloksissa korostui osaamisen ylläpitämisen ja jatkuvan kehittämisen merkitys. Digitaalisen teknologian koettiin tukevan opetusta, mutta sen hyödyntäminen osana opetusta jäi melko yksipuoliseksi. Opettajat suhtautuivat digitaaliseen teknologiaan opetuksen välineenä. Opettajien teknologiakompetenssiin vaikuttavia tekijöitä oli lukuisia, ja opettajan oman teknologiaosaamisen lisäksi on tärkeää huomioida myös konteksti, jossa opettaja työtään tekee. Suurimmaksi esteeksi oman kompetenssinsa kehittämiselle opettajat nimesivät teknologisten laitteiden, ohjelmien ja sovellusten puutteen.
On vielä epäselvää, kuinka suuri rooli todellisuudessa opettajien teknologiakompetenssilla on siihen, kuinka paljon ja millä tavoilla käsityönopettajat hyödyntävät digitaalista teknologiaa osana opetustaan. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että teknologiakompetenssin muodostumiseen vaikuttavat lukuisat eri tekijät, joista kaikkiin opettaja itse ei voi edes vaikuttaa. Se on kuitenkin selvää, etteivät pelkät digitaalisen teknologian opetuskäyttöä tukevat kurssit ja koulutukset riitä, jos opettajien teknologiaosaamista halutaan kehittää ja ylläpitää. Teknologisen laitteiden ja ohjelmien peruskäytön osaaminen ei myöskään riitä, vaan jatkossa tulee panostaa siihen, että opettajat kokevat digitaalisen teknologian osaamisensa riittäväksi, voidakseen hyödyntää digitaalista teknologiaa tarkoituksenmukaisesti osana opetustaan.
Tulevaisuudessa voivat viimeaikaiset etäopetusjaksot ja niiden seurauksena etäopetuksen yleistyminen ja yleinen hyväksyvämpi ilmapiiri digitaalisen teknologian hyödyntämiseen oppimisympäristönä tarjota mielenkiintoisia tutkimusaiheita opettajan teknologiakompetenssin muutoksesta. Suomalaisen koulujärjestelmän ja opettajankoulutuksen täytyy pysyä mukana tämän päivän ja tulevaisuuden vaatimien taitojen opetuksen vaatimassa tahdissa.
Alisa Halonen
Digitaalinen teknologia osana käsityönopetusta: Tutkimus peruskoulun käsityönopettajien teknologiakompetenssista