Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Tulevana kasvattajana ja ympäristöasioista kiinnostuneena henkilönä halusin tutkia sitä, miten erilaisia ympäristöongelmia ja niihin liittyviä ympäristötunteita kuvataan suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Tulen itse toimimaan kasvattajana nyt elettävän ekokriisin aikana ja pohdin tulevaan työhöni liittyen sitä, miten voisin ottaa ympäristöön liittyviä teemoja puheeksi oppilaideni kanssa.
Ympäristötunteet koskettavat kaikkia, mutta erityisesti lapset ovat alttiita luontoon ja ympäristöön liittyville huolille tai ahdistukselle, sillä heidän tunteidenkäsittelytaitonsa eivät ole vielä täysin kehittyneet. Olisi tärkeää, että lapsen tunnetaitoja pyrittäisiin vahvistamaan ja lapsi saisi keinoja omien tunteiden ja ajatusten esiin tuomiseen. Tarvitsen itse työkaluja lapsen luontoon liittyvien tunteiden käsittelyn avuksi ja ajattelen, että niistä voisivat hyötyä muutkin.
Ympäristötunteita käsiteltäessä olisi rakennettava riittävän turvallinen ympäristö, jossa suunnataan ajatuksia kohti toivoa. Lastenkirjallisuus on yksi helposti tavoitettava väline tunteiden käsittelyn avuksi. Lapset saavat kirjallisuuden avulla samaistumispintaa omille tunteilleen ja pystyvät käymään läpi ikäviäkin asioita. Erityisesti satujen rakenne sopii vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Ne alkavat usein siitä, että päähenkilöllä on jokin hankalalta tuntuva ongelma, joka kuitenkin lopussa ratkeaa onnellisesti.
Tutkimukseni tehtävänä on edelliseen liittyen tutkia luontoon liittyvien tunteiden kuvauksia ja erilaisten ympäristöongelmien ratkaisukeinoja 2020-luvun alun suomalaisessa, ympäristöongelmia käsittelevässä lastenkirjallisuudessa. Taustalla on kiinnostus siitä, miten lastenkirjallisuus taipuu ympäristökasvatuksen ja ympäristöön liittyvien tunteiden käsittelyn työkaluksi.
Tutkimuksen menetelmät
Tutkielmani on ekokriittistä näkökulmaa hyödyntävä laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytän kuutta suomalaista lastenkirjaa. Käyn tutkielmassani sisällönanalyysin keinoin läpi näissä teoksissa esiintyvää ympäristötunnepuhetta ja keinoja, joilla teosten ympäristöongelmia yritetään ratkaista kertomusten edetessä.
Ekokritiikki siis lähestyy kaunokirjallisia teoksia luontokeskeisestä näkökulmasta. Kiinnostus on siinä, mitä merkityksiä luonnolle annetaan ja miten nämä merkitykset vaikuttavat ihmisen luontokäsitykseen. Yksi keskeinen kysymys on se, millä tavoin ekologiset ongelmat näkyvät nykykirjallisuudessa. Tartuin myös itse tutkielmassani tähän kysymykseen.
Tulokset ja johtopäätökset
Erilaisia ilon ja surun tunteita oli kuvattu teoksissa eniten. Surua oli eri muodoissaan viidessä aineiston kuudesta teoksesta. Ilon kuvauksia puolestaan löytyi kaikista kuudesta teoksesta. Tämä vahvistaa ajatusta lastenkirjoista yhtenä ympäristötunteiden käsittelyn työkaluna, sillä kaikki aineiston teokset päättyivät alussa koettujen huolen, pelon tai surun tunteiden lievittymiseen ja erilaisiin ilon tunteisiin.
Ilon tunteisiin päästiin, kun alun hankalia tunteita oli käsitelty tarpeeksi, tai ympäristöongelmia oli saatu helpotettua. Huolta ja muita hankalia tunteita kokeneet henkilöt käsittelivät tunteitaan eri tahojen kanssa niin, että heille tarjottiin tietoa huolta aiheuttavasta ilmiöstä ja keinoja, joilla he voisivat vaikuttaa ympäristöasioihin. Teoksista löytyi kuvauksia myös syyllisyydestä, innosta, tarmokkuudesta, toivosta ja suuttumuksesta.
Ympäristöongelmista kuvattiin ilmastonmuutosta, hiilidioksidipäästöjä, lajikatoa, haitallisia vieraslajeja, vesistöihin päätyviä lannoitteita ja jätevesiä, metsiin ja meriin päätyviä roskia, kuluttamista ja harvenevia metsiä. Ratkaisuehdotuksiksi oli esitetty arjen pieniä tekoja, joita lähes jokainen voi toteuttaa omassa elämässään. Näitä olivat esimerkiksi veden käyttäminen säästeliäästi, pyöräily, kävely ja julkisen liikenteen käyttö autoilun sijaan, turhien sähkölaitteiden ja valojen sammuttaminen, ilmastolakko, roskien kerääminen ja lajitteleminen, omien kulutustottumuksien muuttaminen, kirpputorit, lähiruoan ja kotimaisten tuotteiden suosiminen, ruokahävikin vähentäminen ja muovin korvaaminen toisilla vaihtoehdoilla, sekä omien kasvien ja yrttien kasvattaminen.
Teoksissa kuvattiin myös laajempia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Näitä olivat erilaiset lainsäädännön muutokset ja säädökset sekä niiden noudattamisen valvonta, kunnostustyöt saastuneille vesistöille, puiden istuttaminen, kierrätysastioiden rakentaminen, uhanalaisten lajien suojeleminen ja niiden pesinnän turvaaminen.
Jatkoa ajatellen
Tässä tutkimuksessa keskityin ympäristöteemoihin lastenkirjallisuuden näkökulmasta. Olisi kuitenkin sekä kiinnostavaa että tärkeää tutkia ympäristötunteiden kuvauksia ja erilaisia ympäristöongelmia myös esimerkiksi nuortenkirjallisuuden kentältä. Ympäristötunteet koskettavat jokaista jollakin tavalla, joten niiden tutkiminen eri ikäisille suunnatusta kirjallisuudesta olisi kaiken kaikkeaan perusteltua ja kiinnostavaa. Nuorille tai aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa ongelmia ja tunteita kuvataan varmasti eri tavoin, kuin mitä oman tutkimukseni aineistona toimineissa lastenkirjoissa.
Tiia Pussinen
’’Mutta enää kilpikonnat eivät hymyile. Ne itkevät paljon.’’ Ympäristötunteita suomalaisessa lastenkirjallisuudessa