Tarkastelin tutkielmassani korkeakouluihin kohdistuvaa poliittista hallintaa. Aihetta on käsittääkseni tärkeää tutkia siitä syystä, että käsitän todellisuuden muodostuvan erinäisten toimijoiden toimintojen summana, ja käsitän korkeakouluihin kohdistuvan poliittisen ohjauksen pyrkivän tuottamaan korkeakoulutoimijoiden tahtotiloista poikkeavaa todellisuutta ja näin ollen jäsentämään korkeakoulujen toiminnan korkeakoulutoimijoiden tavoitteista poikkeavien tavoitteiden ympärille. Mielestäni on tärkeää tietää, mitä korkeakoulujen toiminnan ohjaamisen kautta pyritään tuottamaan eli mitä korkeakoulut käytännössä katsoen tuottavat, ja millä keinoin näitä pyritään ohjaamaan.
Tarkastelin aihetta Higher Education for Smart Specialisation-käsikirjan tarkastelun kautta, joka on Euroopan unionin komission tuottama, unionin jäsenmaiden korkeakoulutuspoliittiset toimivaltuudet omaaville ja aluekehittämisestä vastaaville viranomaisille suunnattu opas, jonka puitteissa kyseisiä viranomaisia ohjeistetaan ohjaamaan alueensa korkeakouluja osaksi tietotaloudellistavan aluekehittämisen tehtäviä. Tarkastelin käsikirjaa Peter Millerin ja Niklas Rosen hallinnan analytiikan avulla, jonka puitteissa tyypillisesti pyritään tunnistamaan moderneille länsimaisille hallintatavoille tyypillisiä ajatteluntapoja. Tämän tutkielman puitteissa hallinnalla viitattiin ihmisten ja organisaatioiden toiminnan ohjaamiseen valtioiden tai tämän kaltaisten organisaatioiden toimesta (”governing”).
Tutkimuskysymykseni koskivat sitä, minkälaisten ajatteluntapojen mukaiseksi unionin hallinnan piirissä hallittava tila ja tämän osana korkeakoulujen toiminta pyritään jäsentämään, ja kuinka hallintaa toteutetaan. Tutkimustuloksista en valitettavasti voi sanoa tässä blogissa mitään tutkielman epäonnistumisen vuoksi. Samasta syystä en voi suositella tutkielman lukemista kenellekään – ymmärsin arvioinnista tutkielman sisältävän jopa asiavirheitä. Tutkielmani varrella opin kuitenkin Euroopan unionin harjoittavan korkeakoulutuspoliittista hallintaa koulutuspoliittisten toimivaltuuksien puuttuessa toisten politiikanalojen – kuten talous- tai koheesiopolitiikan – tavoitteiden sekä jäsenmaiden virkamiesten ajatteluun vaikuttamisen kautta.
Heli Harjama