Taustaa
Tutkielmassani tarkastellaan oppimiseen liittyvien ajattelutapojen ilmenemistä oppilaiden huoltajien kasvatusajattelussa ja heidän lapsilleen antamaansa kehuvaa palautetta kahdella erilaisella asuinalueella Helsingissä. Valtaosa aiemmista ajattelutapojen tutkimuksista koskee opettajia tai oppilaita, mutta huoltajien uskomukset ovat vähemmän tutkittu aihe.
Taustalla ovat huomiot yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän eriarvoistumisesta, ja segregaation ydin on usein siellä, missä huono-osaisuus on näkymättömintä. Eriytymistä koskevilta kysymyksiltä ei ole voinut välttyä seuratessa koulukeskustelua, valtakunnallista päätöksentekoa tai perehtyessä tutkimuksiin, ja huoli koulutuksellisesta tasa-arvosta on ollut viime vuosina yhä todellisempi. Halusin syventyä tutkimusaiheeseen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin näkökulmasta, sillä tutkimukseen osallistuneiden koulujen asuinalueiden väestön koulutus- ja tulotaso sekä työllisyysaste ja monikulttuurisuus erosivat merkittävästi.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Carol Dweckin esittelemä teoria ajattelutavoista. Kun muuttumaton ajattelutapa on enemmänkin passiivista uskoa synnynnäisten kykyjen merkitykseen oppimisessa, kasvun ajattelutavan ytimessä on usko muutokseen. Ajattelutavat näyttäytyvät eri tavalla muun muassa sinnikkyydessä, tavoitteissa, haasteiden ja epäonnistumisten kohtaamisessa sekä palautteen vastaanottamisessa.
Perhetaustan on havaittu vaikuttavan lapsen koulusuoriutumiseen ja -asenteisiin sekä hyvinvointiin. Kuitenkin perheen sosiaalisesta statuksesta riippumatta huoltajien osallisuudella lastensa oppimiseen on merkittävä rooli lapsen kehittymisen kannalta, kun huoltajien antama tuki, asenteet ja ajattelutavat välittyvät kotona eteenpäin. Ajattelutapojen ohella tutkimuskohteena oleva palaute on keskeinen oppimista tukeva tekijä ja sen avulla oppimisesta voidaan tehdä näkyvää. Sekä oppimisen että ajattelutapojen kehittymisen kannalta on olennaista, millaista palautetta oppija saa kasvuympäristössään, ja kehujen avulla lapset voivat tulla tietoisiksi myös heidän huoltajiensa uskomuksista.
Tutkimuksen toteutus
Tämän kvantitatiivisen tapaustutkimuksen aineisto (N = 693) kerättiin kyselylomakkeilla vuosina 2017–2017 osana Copernicus-tutkimusprojektia. Aineiston tarkastelut ja analyysit suoritettiin tilastollisin menetelmin SPSS:llä. Aineiston analyysissä ajattelutapojen ryhmät muodostettiin K-keskiarvon klusterianalyysillä ja ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin Mann-Whitney U ja Kruskal-Wallis –testeillä. Eksploratiivisella faktorianalyysillä löydettyjä palautteenantotyylejä vertailtiin Mann-Whitneyn U-testillä, ja palautteenannon selittymistä ajattelutavoilla tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysillä.
Keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset
Huoltajien implisiittiset uskomukset älykkyyden ja lahjakkuuden luonteesta olivat varsin positiivisia, mutta ajattelutavat myös erosivat koulujen välillä. Huoltajat uskovat älykkyyden olevan lahjakkuutta enemmän kehittyvä ominaisuus. Ajattelutapojen suhteen tunnistettiin kolme ryhmää: muuttumaton ja kasvun ajattelutapa sekä ajattelutapojen sekamuoto. Sukupuolella ja koulutustaustalla havaittiin olevan yhteys ajattelutapoihin. Naisten ajattelutavat ovat enemmän kasvun ajattelutavan mukaisia, ja akateemisesti korkeasti koulutetut huoltajat uskovat enemmän luontaiseen lahjakkuuteen. Tutkimuksessa löytyi neljä huoltajien käyttämää kehuvaa palautteenantotyyliä: neutraali, prosessi-, persoonaan kohdistuva sekä onnekkuutta korostava palaute. Molemmissa kouluissa huoltajat suosivat eniten neutraaleja kehuja ja kohdistavat palautettaan lapsen oppimisprosessiin, mutta palautetyyleissä löytyi myös eroja. Kasvun ajattelutavan havaittiin ainakin osittain selittävän huoltajien antamaa prosessipalautetta ja muuttumattoman ajattelutavan onnekkuutta korostavia kehuja.
Tutkimuksessa havaittiin, että kasvun ajattelutavan mukaiset uskomukset eivät yksiselitteisesti heijastu huoltajien käytännön oppimista tukevassa toiminnassa ja palautteenantotavoissa. Vaikuttaa siltä, että huoltajat eivät tiedä, kuinka siirtäisivät heidän implisiittiset uskomuksensa palautteeksi, joka edistäisi lapsen kasvun ajattelutapaa. Jatkossa olisi tärkeää tutkia ajattelutapojen aktualisoitumista tarkemmin; miksi implisiittiset uskomukset eivät heijastu käytännön toimintaan. Ajattelutapoihin on pystytty vaikuttamaan useissa interventioissa, ja sellaisen avulla voitaisiin pyrkiä vahvistamaan huoltajien kasvun ajattelutapaa ja tukemaan uskomusten siirtymistä lapsen oppimista tukevaksi toiminnaksi.
Vaikka ajattelutavat eivät ratkaise yhteiskunnallisia rakenteellisia epäkohtia, kasvun ajattelutapaa opettamalla voidaan luoda lähtökohdiltaan hyvin eriarvoisista asemista tuleville oppilaille yhdenvertaisemmat mahdollisuudet kehittää itseään ja sitä kautta parantaa elämänlaatuaan.
Antti-Ville Toivanen
Oppimista vai suorittamista varten? – Tapaustutkimus kahden erilaisen asuinalueen huoltajien ajattelu- ja palautteenantotavoista