Kuukausi: toukokuu 2022

Tutkimuksen taustaa

COVID-19-pandemia on vaikuttanut tapoihin opettaa ja oppia, jonka vuoksi oli ajankohtaista tarkastella kotitalousopettajien ja kotitalousopettajaopiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia digitaalisten välineiden käytöstä kotitalousopetuksessa pandemian alkuajoista asti. Digitalisoituva opetus ja oppiminen, vuorovaikutus etäoppimisessa ja digitaalisten taitojen kehittyminen ovat olleet erityisen pinnalla pandemian vaikutusten vuoksi. Tässä tutkimuksessa digitaalisilla välineillä tarkoitetaan esimerkiksi älypuhelimia, tablettitietokoneita, kannettavia tietokoneita ja muita digitaalisia välineitä, joiden sovelluksia, ohjelmia ja nettisivuja käytetään kotitalousopetuksessa.

Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät

Tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten, norjalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten kotitalousopettajien ja kotitalousopettajaopiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia digitaalisten välineiden käytöstä kotitalousopetuksessa sekä millaisena digitaalisten välineiden käyttö nähdään kotitalousoppiaineessa tulevaisuudessa. Tavoitteena oli selvittää, miten ja millaisia digitaalisia välineitä hyödynnetään kotitalousopetuksessa.

Tutkimus on monimenetelmätutkimus. Tutkielmassa käytettiin LEAD-projektin yhteydessä kerättyä aineistoa. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeen avulla suomalaisilta, norjalaisilta, ruotsalaisilta ja virolaisilta kotitalousopettajilta ja kotitalousopettajaopiskelijoilta (n222). Kyselylomakkeen laadullinen aineisto analysoitiin suomalaisten vastausten osalta aineistolähtöisen temaattisen analyysin avulla. Laadullisesta aineistosta osa kvantifioitiin suomalaisten, norjalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten vastausten osalta. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla ja analyysissa käytettiin keskiarvoja, keskihajontoja, kahden riippumattoman otoksen t-testiä ja ristiintaulukointia.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Kotitalousopettajat ja kotitalousopettajaopiskelijat käyttivät digitaalisia välineitä erityisesti opettajan työtehtävien helpottamiseksi sekä oppilaan oppimisen edistämistä varten. Kokemusten mukaan digitaaliset välineet tuovat lisäarvoa opetukseen ja niiden käyttöön suhtaudutaan myönteisesti.

Suomalaisten, norjalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten vastaajien välillä oli eroja, kuinka digitaalisia välineitä käytetään kotitalousopetuksessa. Siitä huolimatta tulosten mukaan digitaalisten välineiden käyttö oli monipuolista, vaikka eri maiden kotitalousopettajat ja kotitalousopettajaopiskelijat keskittivät digitaalisten välineiden käyttöä eri osa-alueisiin.

Digitaaliset välineet kuuluvat vahvasti kotitalous oppiaineeseen tulevaisuudessa. Suomalaiset, norjalaiset, ruotsalaiset ja virolaiset kotitalousopettajat ja kotitalousopettajaopiskelijat ovat motivoituneita kehittämään digitaalista osaamistaan tulevaisuudessa, sekä kokeilemaan erilaisia digitaalisia välineitä opetuksessa. Kotitalousopettajaopinnot ovat selkeästi tukeneet digitaalisten välineiden käytössä ja kannustaneet siihen, mutta tukea saisi olla tulevaisuudessa entistä enemmän, erityisesti opettajaharjoittelussa. Digitaalisten välineiden käyttöä kotitalousopetuksessa halutaan kehittää tulevaisuudessa, jonka vuoksi huomionarvoista huolehtia siitä, että kotitaloustieteenopinnot tukevat tätä päämäärää.

Elina Leskelä

Digitaalisuus kotitalousopetuksessa
Oppiminen ja digitaaliset välineet kotitalousopetuksessa Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Virossa

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu tutkielmassani tutkin kotitalousopettajaksi valmistuneiden henkilöiden asiantuntijatyötä, eli henkilöitä, jotka työskentelevät muissa kuin opetustehtävissä. Tarkastelussa olen kiinnostunut erityisesti asiantuntijaksi kasvamisesta ja siitä, miten osaaminen näyttäytyy työelämässä. Tausta ideologina toimii jatkuvan kasvun ajattelu, jossa tutkinnolla saadaan eväät oman asiantuntijuuden kehittämiseen. Lisäksi tutkin kotitaloustieteen asiantuntijoiden käsityksiä työympäristön tasa-arvoisuudesta. Tasa-arvon tarkastelussa olen kiinnostunut työympäristön tasa-arvosta, eli työtehtävien oikeudenmukaisesta jakamisesta, asiantuntemuksen uskottavuudesta, sekä palkkauksen yhdenvertaisuudesta. Motivaation tasa-arvon mukaan liittämisestä sain mies- ja naisvaltaisten alojen eriarvoisesta palkitsemista, jota on todettu useissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa haluan tuoda näkyväksi kotitaloustieteen asiantuntijatyötä ja alalla työskentelevien asiantuntijoiden käsityksiä työympäristön tasa-arvoisuudesta.

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen toteutin fenomenografisella tutkimusotteella, jossa olen kiinnostunut tutkimusotteen mukaisesti haastateltavien käsityksistä. Osallistujia tavoitin omien kontaktien kautta ja ottamalla suoraan yhteyttä alalla työskenteleviin asiantuntijoihin sähköpostin välityksellä. Aineiston keruun toteutin käytännössä haastattelemalla. Haastattelu toteutettiin Teams yhteydellä ja sen pohjana toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Millä tavoin kotitalousopettajaksi valmistuneet käsittävät oman kasvunsa kotitaloustieteen asiantuntijaksi?

2. Millainen on heidän käsityksenänsä työympäristön tasa-arvoisuudesta?

Haastatteluita kertyi yhteensä viisi kappaletta ja päädyin tähän määrään, sillä aineistosta ilmeni saturaatiota eli kyllääntymistä. Kotitaloustieteen asiantuntijat koostuivat koulutuksen ja ruoka-alan asiantuntijoista. Haastatteluiden jälkeen litteroin ja analysoin aineiston. Aineiston analyysissa etsin fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti haastateltavien antamia merkityksiä aiheeseen. Merkityksiä etsin tutkimuskysymyksiin peilaten.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen keskeiseksi tulokseksi nousi, että kotitaloustieteen asiantuntijaksi kasvaminen edellyttää opintojen lisäksi omaa aktiivisuutta. Aktiivisuudella korostettiin esimerkiksi saadun harjoittelukokemuksen ja sivuaineopintojen merkitystä, jotka kehittävät omaa asiantuntijuutta. Kotitalousopettajan opinnot haastateltavat käsittivät hyvänä pohjana asiantuntiatehtäviin, mutta opintojen aikana olisi kaivattu enemmän tukea asiantuntijatehtäviin. Tuella tarkoitettiin opintojen konkreettista sidostamista myös asiantuntija tehtävien kentälle. Työympäristön haastateltavat käsittivät tasa-arvoisena, mutta toisaalta homogeenisena. Vastauksista ilmeni työympäristön homogeenisuus niin koulutuksen kuin myös sukupuolen puolesta. Ongelmakohdiksi työympäristössä käsitettiin kuitenkin uskottavuus muiden alojen asiantuntijoiden kanssa työskennellessä. Lisäksi ilmi tuotiin haasteet palkkakehityksessä. Siten voidaankin pohtia naisvaltaisen alan piilovaikutusta palkkakehityksen haasteisiin.

 

Laura Kilpi

Taustaa

Autismikirjon naamioiminen on vasta melko tuore aihepiiri tutkimuksen kentällä. Naamioimisella tarkoitetaan erilaisia keinoja peitellä omaa autismikirjoaan: naamioiminen voi olla esimerkiksi autismikirjolle tyypillisten piirteiden tukahduttamista, itsensä pakottamista silmiin katsomiseen tai sellaisten käyttäytymistapojen käyttämistä, joita on oppinut esimerkiksi muita matkimalla tai fiktiivisiltä hahmoilta. Naamioiminen voi olla itselle luotu sosiaalinen selviytymiskeino, jonka taustalla on monia syitä: pyrkimyksenä voi olla esimerkiksi välttää toisten kielteisiä reaktioita, estää syrjityksi joutuminen työnhakutilanteessa tai mahdollistaa jonkin ihmissuhteen kehittyminen. Suurta osaa syistä kuitenkin yhdistää pyrkimys sopia joukkoon ja saada toisilta hyvää kohtelua. Naamioimisella on havaittu olevan monia lyhyt- ja pitkäaikaisia kielteisiä seurauksia naamioivan henkilön hyvinvoinnille: esimerkiksi stressiä, itsetunnon pulmia, masennusta ja haasteita päivittäisessä toiminnassa on raportoitu. Naamioivat henkilöt ovat tuoneet esiin kokevansa yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä muista sekä kokemusta valehtelemisesta – jotkut ovat kertoneet kokevansa toimintansa robottimaiseksi. Niin ikään naamioimisen seurauksena autismikirjon diagnoosin saaminen on voinut viivästyä, koska henkilö on naamioimalla peittänyt kokemansa haasteet, ja tämän seurauksena hän on voinut jäädä vaille tarvitsemaansa tukea ja mukautuksia. Kuitenkin jotkut kokevat naamioimisen toimivana menetelmänä, joka mahdollistaa toivottujen asioiden saavuttamisen, ja tämä näkökulma on myös syytä ottaa huomioon naamioimisen tutkimuksessa.

Toteutus

Pyrkimyksenäni oli tämän tutkielman avulla lisätä ymmärrystä tästä vasta melko niukasti tutkitusta aihepiiristä erityisesti korkeakoulun ja työelämäsiirtymän konteksteissa. Naamioimisen kokonaisvaltainen ymmärtäminen on tärkeää muun muassa siksi, että siten voidaan mahdollisesti parantaa yksilön tarpeiden tunnistamista ja sopivien tukitoimien tarjoamista. Tutkielmassa tarkastelin autismikirjon aikuisten kokemuksia omana itsenään olemisesta sekä sitä, millaisia tekijöitä voidaan liittää naamioimiseen korkeakoulussa ja siirtymässä työelämään. Aineistona toimi osana kansainvälistä IMAGE-hanketta kerätty haastatteluaineisto. Osallistujat olivat autismikirjon aikuisia Suomesta (n=7) ja Iso-Britanniasta (n=5), jotka joko edelleen opiskelivat tai olivat opiskelleet korkeakoulussa. Analysoin aineistoa fenomenologisessa viitekehyksessä hyödyntämällä laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulosten mukaan autismikirjon henkilöt kertoivat muille diagnoosistaan pääasiassa jostain syystä, eivät oma-aloitteisesti. Omana itsenään hyväksytyksi tulemisen kokemukset vaihtelivat myönteisestä kielteiseen, ja erityisesti opiskeluun liittyvä oheistoiminta, kuten juhlat, näyttäytyi haastavana omana itsenään olemisen kannalta. Naamioimiseen liittyvät tekijät rakentuivat kolmen pääteeman ympärille. Ensinnäkin osallistujat pohtivat mahdollisia naamioimisen ja avoimuuden kielteisiä seurauksia suhteessa työnhakuun, toisiin ihmisiin sekä itseensä: avoimuudella ajateltiin voivan olla kielteisiä seurauksia työnhaulle tai toisten ihmisten suhtautumiselle, naamioimisella sen sijaan ajateltiin olevan kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi omalle jaksamiselle. Toiseksi sosiaalinen ympäristö liittyi naamioimiseen: toisten ihmisten vähäinen tunteminen ja pintapuolinen tuttuus lisäsi autismikirjon peittelemistä, kun ympäristön tietämys ja ymmärrys autismikirjosta vähensi sitä. Kolmanneksi naamioimiseen liittyi henkilön oma suhde autismikirjoonsa: yhtäältä oma myönteinen suhtautuminen autismikirjoa kohtaan ja sen kääntäminen vahvuudeksi vähensi naamioimista, toisaalta omat ja kuullut kielteiset kokemukset avoimuudesta lisäsivät autismikirjon peittelemistä. Kaiken kaikkiaan näytti siltä, että osallistujat joutuivat tasapainoilemaan autismikirjonsa esiin tuomisen ja piilottamisen välillä ja kokivat epävarmuutta siitä, kannattaako olla avoin.

Tämän tutkimuksen ja sitä täydentävien jatkotutkimusten löydöksiä voidaan hyödyntää esimerkiksi korkeakouluissa, työnhakuprosesseissa ja työpaikoilla sellaisten tekijöiden vahvistamiseen, jotka lisäävät autismikirjon henkilön mahdollisuutta olla oma itsensä ja olla naamioimatta niin halutessaan. Olennaista onkin se, että henkilö ei koe olevansa pakotettu naamioimaan, vaan voi tehdä niin itse halutessaan, ja toisaalta tärkeää on, että tarjolla on paikkoja ja tilanteita, joissa hän voi kokea olevansa turvallisesti naamioimatta.

Joanna Toikka

Autismikirjon aikuisten kokemuksia naamioimisesta korkeakoulussa ja siirtymässä työelämään

Tutkimuksen tausta

”Miksi puet koiraasi, koirien pitää karaistua kylmää vastaan!” Tämä on valitettavan tuttu lausahdus keskusteltaessa koirien vaatteista. Monet koirat pärjäävät ulkona ilman vaatteita paksun turkkinsa ansiosta. Mutta entäpä kaikki ne, jotka eivät pärjää? Kylmyys voi aiheuttaa lyhytkarvaisilla koirilla lihasjumeja, jotka haittaavat koiran luontaista liikkumista. Niiltä voidaan välttyä pukemalla koiralle säähän sopivat vaatteet. Kaupoista löytyy koirille tänä päivänä monenlaista vaatetta, pienistä koirista suuriin koiriin. Koiria on tosin kaiken mallisia ja kokoisia, joten yksi vaatemalli ei voi mitenkään palvella jokaista rotua. Esimerkiksi solakoille ja pitkäselkäisille vinttikoirille ei tunnu löytyvän kaupoista kunnolla sopivia vaatteita.  Moni vinttikoiran omistaja päätyykin ompelemaan itse koirillensa vaatteita. Lähdin tutkimaan näitä itsetehtyjä vaatteita.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia syitä ja tyyppikertomuksia itse ommeltuihin koiranvaatteisiin liittyy. Hyödynsin narratiivista tutkimusotetta aineiston keräämisessä ja analysoinnissa. Aineisto muodostui kolmen vinttikoiranomistajan tarinoista. Jokainen sai kertoa vapaasti itse ompelemistaan koiranvaatteista. Tarinat litteroitiin ja niistä etsittiin narratiivien analyysin avulla toistuvia teemoja koiranvaateompelun taustalla olevista syistä. Näiden luokittelujen jälkeen käsittelin aineiston narratiivisen analyysin avulla, muodostaen kaksi tyyppikertomusta kuvastamaan koiranvaatteiden ompelemisen aloittamisen lähtökohtia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkiessani syitä koiranvaatteiden ompelemiselle, luokittelin aineistoni viiteen eri teemaan, jotka ovat ”suojaa vaatteista”, ”käyttömukavuutta omilla mitoilla”, ”kuoseilla syvempää merkitystä”, ”raha ratkaisee” ja ”ompelijan hyvinvointi”. Päämotiivi koiranvaatteiden ompelulle on koiran suojaaminen kylmältä, viimalta ja kosteudelta. Tutkimukseen osallistuneiden koiranomistajien koirat kisaavat vinttikoirien juoksukilpailuissa, joten on erityisen tärkeää suojata koiran lihaksia sopivilla vaatteilla. Itse tekemällä on mahdollista huomioida koiran omat mitat ja valmistaa jokaiselle koiralle tismalleen sopiva vaate. Vaatteiden kuosit helpottavat oikeiden vaatteiden löytämistä oikealle koiralle monen koiran taloudessa. Kuoseilla on myös mahdollista edustaa yhteneväistä porukkaa, aivan kuten urheilijat pukeutuvat oman joukkueensa kanssa yhteneväisesti. Itse tekemällä on myös mahdollista säästää rahaa ja uusiokäyttää materiaaleja, kuten vanhoja vilttejä. Koiranvaatteiden ompeleminen edistää ompelijoidensa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Narratiivisen analyysin avulla koiranvaatteiden ompeleminen sai syvempää merkitystä auttamalla ymmärtämään ompelemisen lähtökohtia. Tässä tutkimuksessa selvisi, että koiraharrastus voi johtaa käsityöharrastukseen tai käsityöharrastus voi yhdistyä koiraharrastuksen kanssa.

Tämä tutkimus pyrkii laajentamaan ihmisten käsitystä koiranvaatteiden merkityksestä etenkin koirien terveyden kannalta. Lihaksia kannattaa suojata, vaikka kyseessä ei olisikaan kisaava vinttikoira. Kaikki koirat eivät pärjää ulkona ilman vaatteita eikä kaikki pukeutuminen ole turhaa somistamista. Koirien vaatetus on hyvin vähän tutkittu aihe ja siitä riittäisi lisää tutkittavaa.

 

Jenna Säe

”Vinttikoiran vaatekaapilla. Narratiivinen tutkimus itseommelluista koiranvaatteista”

Mensalaiset valaisemassa tyhmenemisen tunnelia

Tutkimusten mukaan yleisälykkyys heikkenee länsimaissa ja myös Suomessa. On pohdittu, onko kyseessä tilastoharha, mittausvirhe, vai onko ihmiskunta todella vajoamassa tyhmyyden suohon. Pro gradu -tutkielmani ponnistaa liikkeelle tästä suosta, johon älykkyyden saappaat ovat ilmeisesti uppoamassa. Tutkimuksen näkökulmana on tarkastella ilmiötä mensalaisten näkökulmasta niin, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa tulevat ymmärretyksi. Ensisijaisena tehtävänä on avata, mitä tekijöitä Mensan jäsenet uskovat löytyvän älykkyyden heikkenemisen taustalta. Toiseksi pyrin selvittämään, miten muuttuvaan ja kehittyvään älykkyyteen uskominen näkyy mensalaisten uskomuksissa.

Onko objektiivisuutta ilman subjektiivisuutta?

Laadullinen tutkimukseni kuuluu fenomenografiseen tutkimusperinteeseen, jossa ajatellaan, että koettu todellisuus on aina yhteydessä objektiiviseen todellisuuteen. Mielestäni on järkevää yrittää ymmärtää, minkä tekijöiden älykkääksi todetut ihmiset kokevat vaikuttavan älykkyyden heikkenemiseen. Uskon, että näin ollaan askel lähempänä ilmiön täyttä objektiivista hahmottamista. Kyseessä on maataloudesta tuttu toimintaperiaate, jossa ennen varsinaista kylvämistä maa pitää kääntää ja muokata kyntämällä. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on siis lisätä ymmärrystä viime aikojen huolestuttavan älykkyyskehityksen ympärillä. Aineistona tutkimukseen oli aiempi pro gradu -tutkielma, jossa selvitettiin Mensan jäsenten uskomuksia ja käsityksiä älykkyyden kehittymisestä. Omassa tutkimuksessani puran aineistossa käyttämättömäksi jäänyttä avovastausta ja analysoin vastauksista löytyviä käsityksiä ja epistemologisia uskomuksia.

Usko omaan kehittymiseen avaimena älykkyyden portille?

Mensalaiset uskovat selkeästi keskivertoa enemmän älykkyyden rakentuvan ihmisen oman tekemisen seurauksena ja kehittyvän älykkyyden uskomukset saivat runsaasti tukea. Tämä on mielestäni suurin piirtein yhtä yllättävää kuin hyvä hapenottokyky laitesukeltajalla. Tutkimusten mukaan kehittyvään älykkyyteen uskominen nimittäin tukee älykkyyden kasvua ja sopii näin samalla mensalaisten joukkoon kuin happi huoneilmaan. Tutkielmassani en kuitenkaan tyydy pelkästään uskomusten määrälliseen järjestelyyn, vaan pureudun laadullisesti siihen, miten kehittyvään älykkyyteen uskominen ilmeni vastauksissa.

Tyhmät ihmiset lisääntyvät älykköjen keskittyessä työuraan?

Edellisestä kappaleesta huolimatta tutkimuksen pääpaino sijoittui kuitenkin älykkyyden heikkenemiseen, jonka taustalla kuvattiin hyvin kirjavia syitä. Uskomuksista yleisimpiä olivat digitalisaatio ja yhteiskunnallinen muutos, jotka liittyivät nykyajan elämänrytmiin ja teknologian väärinkäyttöön. Kun ajattelu ulkoistetaan yhä enenevässä määrin älylaitteille, ei mensalaisten mukaan älykkyys pääse kehittymään. Tyyni keli ei ole tehnyt yhtään taitavaa merimiestä ja samalla tapaa liian helppo elämä passivoi ajattelua. Muita selityksiä tyhmenemiselle olivat esimerkiksi kemikalisaatio ja erilaiset elämäntavat. Yleistä oli myös nostaa esiin tyhmien ihmisten liika lisääntyminen, jota kutsuttiin myös idioluutioksi. Suurin osa viittasi tähän vain yksinkertaisena tosiasiana, mutta muutamissa vastauksissa jopa pohdittiin enemmän tai vähemmän tosissaan, pitäisikö lisääntymistä säännellä? Toisaalta monet mensalaiset myös kyseenalaistivat koko ilmiön ja epäilivät sitä väärinymmärrykseksi tai mittausvirheeksi. Kokonaisuudessaan tutkimus on älykkäiden ihmisten vastauksista kirjottu tilkkutäkki, jonka kirjavat sitaatit ovat parhaimmillaan mielenkiintoista, mutta myös viihdyttävää luettavaa asiasta kiinnostuneelle.

Samuli Humalajoki

Tutkielma: Digitalisaatiosta idioluutioon – mensalaisten uskomuksia älykkyyden heikkenemisestä

Tutkimuksen tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko matematiikan osaaminen ja omaan matematiikan osaamiseen liittyvät uskomukset yhteydessä toisiinsa 5.-luokkalaisilla, ja jos ovat, niin millä tavoin. Tutkimuksessa tutkittiin aihetta sekä yleisemmällä tasolla että tehtäväkohtaisella tasolla. Koen tämän aiheen tutkimisen tärkeäksi, koska sekä oman kokemukseni että aiempien tutkimusten mukaan yhä useampi kokee matematiikan epämiellyttävänä tai haastavana oppiaineena. On mielenkiintoista tietää ovatko uskomukset omasta osaamisesta jollain tavalla yhteydessä tähän. Kokemus oman osaamisen riittävyydestä tai riittämättömyydestä on merkittävä tekijä koululaisen arjessa ja siksi opettajilla on erityisen tärkeä rooli lapsen kannustajana ja positiivisten uskomusten luojana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksessa hyödynnettiin Suomessa kerättyä pilottivaiheessa olevaa kansallista MATHMot-aineistoa, joka on kerätty keväällä 2021. Aineisto kerättiin kuudessa Euroopan maassa luokka-asteilla 3, 4 ja 5, mutta tässä tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa ainoastaan suomalaisten 5.-luokkalaisten osalta. 5. luokkia oli aineistossa viisi eri luokkaa, joissa oli yhteensä 101 oppilasta. Kaikki luokat olivat sosioekonomisesti erilaisilta pääkaupunkiseudun alueilta. Oppilaat suorittivat matematiikan testin, jossa oli 14 erilaista matematiikan tehtävää. Jokaisen tehtävän jälkeen oppilaan tuli valita emoji, joka vastasi hänen itsevarmuuttaan kyseisen tehtävän osaamisen suhteen. Lisäksi oppilaille teetettiin kysely, jossa kysyttiin yleisesti omaan matematiikan osaamiseen liittyvistä uskomuksista. MATHMot-aineisto sisälsi myös muita osa-alueita, mutta niitä ei hyödynnetty tässä tutkimuksessa. Aineistoa analysoitiin t-testillä sekä korrelaatiolla SPSS 27 -ohjelmalla.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa havaittiin, että matematiikan osaaminen ja omaan matematiikan osaamiseen liittyvät uskomukset ovat pääosin yhteydessä toisiinsa sekä yleisellä tasolla että tehtäväkohtaisella tasolla. Tämä oli myös aiempien tutkimusten perusteella hypoteesina. Kuitenkin joidenkin tehtävien kohdalla ilmeni poikkeuksia, joissa yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa ilmeni neljä tehtävää, joissa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt yleisellä tasolla eikä tehtäväkohtaisella tasolla. Kyseiset tehtävät käsittelivät keskenään eri matematiikan osa-alueita, mutta tehtäviä yhdisti ainakin se, että ne olivat monivalintatehtäviä, joissa oppilas sai neljästä vastausvaihtoehdosta valita yhden oikean. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että useat oppilaat arvasivat vastauksen ja näin ollen virheellisesti ajattelivat vastanneensa oikein eli kertoivat olleensa itsevarmoja osaamisestaan, jolloin osaamisen ja uskomusten välistä yhteyttä ei ole nähtävissä.

Aurora Salo

Matematiikan osaaminen ja omaan osaamiseen liittyvät uskomukset 5.-luokkalaisilla.