Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten ammatillisessa koulutuksessa opettavat opettajat käsittävät inkluusion omassa toiminnassaan ja miten inkluusio heidän käsityksiensä mukaan toteutuu erilaisissa oppimisympäristöissä. Muutokset koulutuksen järjestämisessä ovat kiinnittyneet niin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, koulutuspoliittisiin agendoihin kuin työelämän muuttumiseen, jotka muokkaavat yhteiskuntaa. Muutokset luovat myös jatkuvia paineita sekä opettajien osaamisen että opetuksen, ohjauksen ja oppimisympäristöjen kehittämiseen. Koulutusjärjestelmään onkin pidemmän aikaa pyritty juurruttamaan inklusiivisuuden periaatetta, jonka avulla on yritetty purkaa erityisopetuksen paradigmaa. Inkluusiota tutkitaan kuitenkin useimmiten peruskoulukontekstissa, eikä julkista keskustelua inkluusiosta toisen asteen ammatillisen koulutuksen kontekstissa käydä yhtä vilkkaasti. Samat kansainväliset ja kansalliset velvoitteet kuitenkin koskevat myös ammatillista koulutusta, joten tutkimusta tarvittaisiin yhtä lailla tästäkin kontekstista.
Koen inkluusion tutkimisen tärkeäksi, sillä siitä puhutaan koulutuksen kentällä monilla muilla sitä koskevilla läheisillä käsitteillä, kuten osallisuudella, saavutettavuudella tai tuella ja ohjauksella. Lisäksi sen tutkiminen käytännön käsityksissä on tärkeää, sillä inkluusio jää usein pelkästään ajatusmallien tasolle, eikä sisällä toiminnallista määritelmää. Inkluusion periaatteiden mukaan on myös vaikea toimia, jos inklusiiviset koulutuksen sisällöt, perusteet, strategiat ja tavoitteet eivät ole selkeitä. Nämä ajatukset auttavat ymmärtämään inkluusion määrittelyn tärkeyttä ammatillisissa oppilaitoksissa, jotta oppilaitoksessa olisi mahdollista toimia samojen periaatteiden mukaisesti.
Tutkielmani aineisto on osa Governance for Inclusive Vocational Excellence (GIVE) – hankkeen tutkimuskokonaisuutta. Tämän osatutkimuksen kohderyhmä muodostui kolmestatoista ammatillisen oppilaitoksen opettajasta, joiden teemahaastattelut muodostivat aineiston. Haastatteluiden teemoihin kuuluivat inkluusion määrittely, inkluusion näkyminen käytännön toiminnassa ja arvioinnin kohteena sekä asiakirjoissa ja strategioissa. Tutkielmassani sovelsin sekä fenomenografiaa että abduktiivista analyysia ja tutkielmani perustuu laadulliseen tutkimusperinteeseen.
Inkluusio käsitettiin opettajien mukaan virallisissa asiakirjoissa esitettävien ideaalien sekä lakien ja tutkinnon rakenteiden toteuttamisen kautta. Opettajien kuvauksissa inklusiivisia käytänteitä löytyi kuitenkin paljon, varsinkin HOKS:n laatimisen sekä tuen ja ohjauksen antamisen kautta. Käytänteiden sanoittaminen osaksi inkluusiota oli opettajille kuitenkin haastavaa. Tämä saattaa johtua siitä, ettei inkluusiokeskustelua käydä oppilaitoksissa riittävästi tai inkluusiosta puhutaan jollain muulla nimellä, kuten henkilökohtaistamisella, osallisuudella, saavutettavuudella tai tuella ja ohjauksella. Tämä liittyy vahvasti myös opettajien oman osaamisen kehittämiseen, johon toivottiin enemmän tukea ja osaamisen jakamista sekä vahvempaa linkittymistä käytännön työhön. Opettajat toivovatkin yhteistä aikaa kehittää ja yhtenäistää erilaisia inklusiivisia käytäntöjä niin oppilaitoksissa kuin työpaikoillakin yhteisen toimintakulttuurin luomiseksi ja inklusiivisten rakenteiden kehittämiseksi. Opettajien käsityksissä inkluusion toteutuminen juuri työelämässä on yksi tämän hetken suurimmista haasteista.
Ammatillisen koulutuksen kentällä on keväällä 2021 tehtyjen haastatteluiden jälkeen tapahtunut lisää muutoksia. Laajennettu oppivelvollisuuden ja Covid 19-pandemian vaikutuksia ammatillisessa koulutuksessa ei vielä tarkkaan tiedetä ja ne olisivatkin mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita ammatillisen koulutuksen kentällä.
Ida-Maria Raudasoja, Ammatillisen koulutuksen inkluusio –
Historiallisista takuista hyviin käytänteisiin?