Suomalaislasten matematiikan osaaminen on ollut runsaasti esillä niin julkisessa keskustelussa, koulumaailmassa, kuin tiedeyhteisössäkin. Osaamistutkimusten, kuten Pisa:n ja TIMSS:in tuloksista voidaan lukea samaa tarinaa oppilaiden matematiikan osaamisen laskusta. Samassa yhteydessä on tutkittu oppilaiden motivaatiota matematiikan oppimiseen ja todettu sen olevan melko alhainen, osaamistaso huomioon ottaen.
Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella henkilösuuntautunutta menetelmää hyödyntäen kolmas-, neljäs- ja viidesluokkalaisten suomalaislasten matematiikkamotivaatiota ja tunnistaa oppilaiden motivaatioprofiileja, sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja sen aineisto oli osa kansainvälistä matematiikkamotivaatiota tutkivan projektin pilotointivaihetta. Aineisto koostui 347 oppilaasta ja 243 vanhemmasta. Oppilaiden motivaatioprofiilit muodostettiin heidän vastaamansa motivaatiokyselyn pohjalta, joka koostuu viidestä osa-alueesta: Kiinnostusarvosta, koetuista kuluista/kustannuksista, merkityksellisyydestä, välinearvosta ja koetusta pystyvyydestä. Lisäksi tutkin oppilaiden luokka-aste ja sukupuolijakautumaa, sekä matematiikassa suoriutumisen, matematiikkaidentiteetin ja oppilaiden vanhempien matematiikkaan liittyvien asenteiden jakautumista profiilien välillä.
Oppilaat jakautuivat kolmeen selvästi tunnistettavaan motivaatioprofiiliin, jotka nimettiin väliinpitämättömiksi (55,44%), epämotivoituneiksi (24,09%) ja korkeasti motivoituneiksi (20,46%). Oppilaiden luokka-aste- tai sukupuolierot eivät erottuneet tilastollisesti merkitsevinä profiilien välillä. Matematiikkaidentiteetin eroja tarkastellessa havaittiin, että erot motivaatioprofiilien välillä olivat merkitseviä ja korkeasti motivoituneilla oppilailla myös matematiikkaidentiteetti oli vahva ja niin ikään epämotivoituneilla oppilailla heikko. Väliinpitämättömillä oppilailla myös matematiikkaidentiteetti oli keskitasoa. Suoriutumiseroja tarkastellessa havaittiin, että korkeasti motivoituneet saivat testissä eniten pisteitä ja väliinpitämättömät vain hiukan heitä matalemmat pisteet. Heikoiten matematiikan testissä suoriutuivat epämotivoituneet. Sekä korkeasti motivoituneet, että väliinpitämättömät suoriutuivat matematiikan testistä merkitsevästi paremmalla pistemäärällä, kuin mitä epämotivoituneet saavuttivat. Lisäksi vanhempien kokema heikko pystyvyys erottui tilastollisesti merkitsevänä epämotivoituneiden profiilissa.
Tutkimus tukee aiemminkin tehtyjä havaintoja siitä, miten motivaatio on yhteydessä matematiikkaidentiteettiin, sekä sitä, miten suomalaisten alakouluikäisten oppilaiden motivaatio ja matematiikan osaaminen eivät ole yhtä vahvoja kaikilla oppilailla. Olisikin tärkeää pystyä vaikuttamaan paitsi epämotivoituneiden oppilaiden motivaatioon, niin myös löytää väliinpitämättömät oppilaat ja pyrkiä parantamaan heidän motivaatioonsa vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimustulokset ohjaavat huomiota kohti niitä vanhempia, jotka kokevat alhaista pystyvyyttä matematiikassa, koska yhteys epämotivoituneisiin oppilaisiin viittaa siihen, että vanhempien asenteet saattavat siirtyä ylisukupolvisesti lapsille tai heidän suhtautumisensa lapseen matematiikan oppijana on värittynyt heidän omien kokemiensa pystyvyysuskomusten perusteella.
Pia Ilomanni