Kestävä ruokakasvatus vastaa tarpeeseen edistää kuluttajien kestävään ruokajärjestelmään liittyviä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kestävään ruokajärjestelmään liittyvät sisällöt ovat läsnä etenkin kotitalouden kohdalla; kotitaloudessa pitäisi luoda pohja kestävään ruokaosaamiseen ja kasvattaa oppilaita kestävään elämäntapaan. Aiempien tutkimusten perusteella kestävään ruokajärjestelmään liittyvien sisältöjen opettaminen kotitaloudessa näyttäytyy kuitenkin hieman epävarmana. Opetuksessa saatetaan priorisoida muita sisältöjä sekä painottaa vain tiettyjä kestävän ruoankulutuksen osa-alueita. Tähän voivat vaikuttaa aihetta käsittelevät opetus- ja oppimateriaalit. Tutkimuksia kestävästä ruokakasvatuksesta ja siihen liittyvistä materiaaleista on tehty kuitenkin vasta vähän.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten kotitalouden oppikirjat tukevat kestävää ruokakasvatusta. Selvitin mitä kestävään ruoankulutukseen liittyviä sisältöjä kotitalouden oppikirjoissa esitetään ja mitä arvoja sisältöjen yhteydessä esiintyy. Tutkimusaineistoni koostui kolmesta nykyisen opetussuunnitelman (2014) aikana julkaistusta kotitalouden oppikirjasta. Tarkastelu kohdistui oppikirjojen sisältöihin, joissa käsitellään sekä kestävyyttä että ruoankulutusta. Analysoin aineistoni laadullisella teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Arvojen tarkastelussa hyödynsin Shalom Schwartzin arvoteoriaa.
Tutkimustulokset
Kotitalouden oppikirjoissa on laajasti kestävään ruoankulutukseen liittyviä sisältöjä. Kestävä ruoankulutus esitetään kirjoissa terveyttä ja hyvinvointia edistävänä, ekologisena, taloudellisena, eettisenä ja vastuullisena ruoankulutuksena, jossa suunnitelmallisuus ja kohtuus ovat avainasemassa, ja jonka kautta kuluttaja ylläpitää omaa ruokakulttuuriaan ja perinteitä.
Taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen liittyen oppikirjat ohjaavat kierrättämään ja lajittelemaan, välttämään ruokahävikkiä, jätettä ja turhaa kulutusta sekä säästämään resursseja. Sosiokulttuuriseen kestävyyteen liittyen oppikirjat ohjaavat hyväksymään ruokakulttuurit moninaisina ja muuttuvina, ylläpitämään omaa ruokakulttuuriaan sekä syömään oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta edullisesti. Ekologisesti kestävänä esitetään kirjoissa myös kasvipainotteinen syöminen ja sesonginmukainen, lähellä ja luonnonmukaisesti tuotettu ruoka. Lähiruoka esitetään myös taloudellisesti kestävänä, koska se tukee lähialueen taloutta. Luomuruoan puolestaan mainitaan olevan myös eläinten hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto.
Tulkintani mukaan vahvin arvo edellä kuvattujen sisältöjen yhteydessä on terveys. Arvomaailman mukaan myös ympäristön hyvinvointi tulisi huomioida. Lisäksi omaan ruokakulttuuriin liittyviä perinteitä pitäisi arvostaa sekä ylläpitää ja myös muihin ruokakulttuureihin tulisi suhtautua avoimesti. Ruoankulutuksesta saa oppikirjojen antaman kuvan mukaan myös nauttia, kunhan muistaa kohtuuden. Kohtuuteen kietoutuen ruoankulutuksen yhteydessä korostetaan myös säästäväisyyttä, suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä, jotka liittyvät etenkin ruokahävikin vähentämiseen. Kohtuuden ja säästäväisyyden arvot liittyvät myös perinteisiin kuluttamisen ihanteisiin Suomessa.
Tutkimukseni antaa kuvan kestävän ruoankulutuksen kokonaisuudesta oppikirjoissa. Se voi auttaa paikantamaan aihealueeseen liittyviä aukkoja oppikirjoissa ja näin tukea esimerkiksi opettajia opetusmateriaalin täydentämisessä.
Johtopäätöksiä ja pohdintaa
Kokonaisuutena oppikirjoissa esitetään rajattu näkökulma kestävään ruoankulutukseen ja ruokajärjestelmään. Kestävä ruoankulutus esitetään paljon käytännöllisten vinkkien muodossa, joihin voi olla helppo tarttua. Samalla monia asioita jätetään selittämättä, eikä aiheeseen syvennytä. Esimerkiksi luonnontieteeseen perustuvia selityksiä sille, miksi tietynlainen toiminta on ekologisesti kestävää, ei anneta. Oppikirjoissa globaali näkökulma, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ruoantuotanto ja eläinten hyvinvointi saavat hyvin vähän huomiota. Onkin mahdollista, että oppikirjoissa käsitellään vähemmän arvolatautuneita aiheita, kuten lihankulutuksen vähentämistä ja eläinten hyvinvointia.
Oppikirjoista tunnistamiani sisältöjä ja arvoja on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa. Havaitsin oppikirjojen sisällöissä ja arvoissa yhtenäisyyksiä myös nykyistä edeltäneeseen opetussuunnitelmaan (2004). Näiden havaintojen pohjalta vanhojen ja uusien kotitalouden oppikirjojen sisältöjä ja arvomaailmaa, niiden samankaltaisuuksia ja eroja sekä suhdetta opetussuunnitelmaan olisi mielenkiintoista selvittää tarkemmin.
Kotitalouden oppikirjojen näkökulma kestävään ruoankulutukseen on siis ”arkinen”. Kestävään ruokajärjestelmään liittyvät sisällöt ovat kuitenkin läsnä myös muissa oppiaineissa ja siksi oppimisen edistämiseksi tärkeää olisi mielestäni panostaa oppiaineiden väliseen yhteystyöhön. Luonnontieteellistä näkökulmaa voidaan syventää biologiassa sekä maantiedossa ja kotitaloudessa aihe voidaan tuoda lähemmäs oppilaiden omaa arkea ja toimintaa. Tämä voisi mahdollistaa oppilaille aiheen syvemmän ymmärtämisen ja kokonaiskuvan hahmottamisen sekä tukea kestävän elämäntavan edistämistä.
Lotta Ferranti
Oppikirjat osana kestävää ruokakasvatusta – Kestävä ruoankulutus peruskoulun kotitalouden oppikirjoissa