Taustaa
Autismikirjon häiriön on todettu lisääntyneen merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Autismi johtuu aivojen erilaisesta kehityksestä, ja se ilmenee ihmisellä tavassa aistia ja kokea ympäröivää maailmaa sekä kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Jopa kahdella prosentilla väestöstä on autismikirjon häiriö. Autismikirjon diagnoosin saakin siis yhä useampi ihminen. Aihe on ollut esillä mediassakin usein tunnettujen autismikirjon henkilöiden ansiosta. Tunnettu ilmastoaktivisti Greta Thunberg on esimerkiksi tuonut omaa Aspergerin syndroomaansa median haastatteluissa esille ja kuvaa sitä ”supervoimaksi”.
Koulukontekstissa erilaisuutta ja moninaisuutta voi käsitellä esimerkiksi kirjallisuuden avulla. Kirjallisuus, jota luemme, muokkaa merkittävällä tavalla asenteitamme, arvoja ja maailmankuvan rakentumista. Fiktiivisen hahmon asemaan asettuminen toimii merkittävässä roolissa tässä prosessissa.
Nuortenkirjallisuudessa ei ole enää juurikaan aiheita, joita ei käsiteltäisi. Monet aiheet kuten monikulttuurisuus, eri perhemallit sekä vammaisuus ovat olleet lasten- ja nuortenkirjallisuudessa läsnä jo varsin kauan. Autismikirjo tuntui silti olevan poikkeus, sillä etsiessäni nuortenkirjoja, joissa päähenkilö kuuluisi autisminkirjolle, löytyi hakuani vastaavia teoksia vain kourallinen.
Kuvaukset, joita luemme myös ihmisistä, jotka poikkeavat jotenkin siitä, millaisia itse olemme vaikuttavat meihin. Jos esimerkiksi kaikki fiktiiviset autismihahmot ovat samanlaisia kuin Raymond elokuvasta Sademies, voimme alkaa tietoisesti tai tiedostamatta luulla, että kaikki autismikirjon henkilöt ovat samanlaisia kuin Raymond. Moninaisuuden ymmärtämisen kannalta, tämä on luonnollisesti jotain, mitä haluamme välttää. Pseudodiagnoosit, jotka yhdistämme kirjallisuuden henkilöhahmoihin, voivat olla hyvin haitallisia, sillä ne saattavat olla lukijalle ainoa narratiivi kyseisestä oireyhtymästä. Seuraavaksi voisikin olla kiinnostavaa tutkia, miten erilaiset fiktiiviset hahmot vaikuttavat lasten- ja nuorten näkemyksiin esimerkiksi vammaisuudesta.
Se mitä koulussa luetaan, on tärkeää, sillä myös kirjat voivat edistää inkluusion tavoitteita ja tasa-arvoa. Kirjallisuus, jossa henkilöinä nähdään monenlaisia ihmisiä, voi auttaa ymmärtämään myös luokkahuoneiden kasvavaa sosiaalista monimuotoisuutta ja edistää positiivisia asenteita niitä vertaisia kohtaan, joilla on erityisiä tarpeita. Yhtä lailla ne voivat myös edistää näiden nuorten positiivisen minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla analysoitiin kahta autismikirjoa käsittelevää nuortenkirjaa. Tutkimuksen sisällönanalyysi soveltaa teoriaohjaavaa sisällönanalyysina; teoreettisena pohjana toimi eräs fiktiivisiä autismikirjon hahmoja käsittelevä tutkimus, että tieteellinen tutkimus autismikirjon ilmentymistä.
Tulokset
Valitsemissani nuortenkirjoissa autismikirjon kuvaus oli linjassa fiktiivisen autismihahmon arkkityyppien kanssa. Teoksista oli löydettävissä savantti-arkkityyppiä sekä stereotypistä autismikuvausta vuorovaikutusongelmineen että idiootti-arkkityyppiä lähestyvä kuvaus, joka kuitenkin edusti vain heikosti tätä arkkityyppiä. Molempien teosten päähenkilön kuvauksista oli lisäksi löydettävissä autismikirjon oireiden ydinpiirteet.
Julia Manni
Autismikirjon kuvausta kahdessa 2000-luvun nuortenkirjassa