Kuukausi: joulukuu 2023

Taustaa

Varhaiskasvatuksen kentästä nostetaan mediassa usein esiin epäkohtia, mikä voi aiheuttaa sen, että koko ala nähdään kaoottisena ja uuvuttavana. Ja vaikka varhaiskasvatuksessa työskentelyä usein sanotaan kutsumustyöksi, on alalla työskentelevien työhyvinvoinnin havaittu laskeneen viimeisten vuosien aikana. Leikillisyyden käyttäminen työssä tukee kuitenkin myös työhyvinvointia.

Leikki ja leikillisyys yhdistetään usein lapsiin, joten aikuisten tutkiminen on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin leikki ja leikillisyys ovat tärkeässä osassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten työpäivää, rakentuuhan varhaiskasvatuksessa käytettävä pedagogiikka pitkälti näiden pohjalta. Aikuisten leikillisyyden on havaittu olevan yhteydessä erilaisiin elämän osa-alueisiin, kuten sosiaalisuuteen ja stressinsietokykyyn. Aikuisten leikillisyyttä tutkittiin tässä tutkimuksessa Proyerin (2015) leikillisyyden osa-alueiden (vuorovaikutuksen leikillisyys, kevytmielinen leikillisyys, älyllinen leikillisyys ja avoimuuden leikillisyys) kautta. Varhaiskasvatuksen kentällä on aikaisemmin tutkittu työhyvinvointia lähinnä varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta, joten tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella muitakin ammattiryhmiä. Työhyvinvointia tarkasteltiin Ahon (2011) selviytymispolun (itsensä kehittäminen, työyhteisön yhteisöllisyys, holistinen elämänkatsomus ja ulkopuolinen tuki) sekä Kankaan ja kollegoiden (2022) tutkimuksen (työn mielekkyys) kautta. Vaikka varhaiskasvatuksessa työskentelevien leikillisyyttä ja työhyvinvointia onkin tutkittu vain vähän, on näiden kahden ilmiön välillä löytynyt yhteys.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, käyttävätkö varhaiskasvatuksen ammattilaiset (varhaiskasvatuksen lastenhoitajat, opettajat, erityisopettajat ja sosionomit) työssään leikillisyyttä, millaiseksi he arvioivat oman työhyvinvointinsa ja miten leikillisyys on yhteydessä heidän työhyvinvointiinsa sekä onko ammattiryhmien välillä eroja vastauksissa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten leikillisyys ja työhyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa.

Kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida SPSS 28 Statistics-ohjelman avulla sähköisellä kyselylomakkeella kerättyä tietoa. Jotta leikillisyyden ja työhyvinvoinnin osa-alueita voitiin mitata, laadittiin teoriapohjan avulla mahdollisimman selkeitä väitteitä jokaisesta osa-alueesta.
Sekä leikillisyyden että työhyvinvoinnin osa-alueiden muuttujat yhdistettiin ennen analyysien tekoa summamuuttujiksi, joita voitiin vertailla keskenään. Alkuperäisessä tutkimuskunnassa aloitettua tutkimusta jatkettiin vähäisen vastausprosentin vuoksi sosiaalisen median neljässä varhaiskasvatusaiheisessa ryhmässä. Tutkimukseen saatiin 166 vastausta kolmesta ammattiryhmästä: varhaiskasvatuksen lastenhoitajilta, opettajilta ja erityisopettajilta. Ammattiryhmien välisiä eroja tarkasteltiin Kruskal-Wallisin testillä, leikillisyyden ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä Spearmanin järjestyskorrelaation avulla.

Tulokset

Tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset käyttävät leikillisyyttä työssään melko hyvin (ka 3,94). Tulosten mukaan kaikkia leikillisyyden osa-alueita hyödynnetään, eniten kuitenkin hassuttelun, huumorin sekä lasten kanssa leikkimisen sisältävää vuorovaikutuksen leikillisyyttä. Vähiten tähän tutkimukseen vastanneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset hyödyntävät avoimuuden leikillisyyttä. Tämä osa-alue saattoi kuitenkin jäädä hieman etäiseksi leikillisyydestä yleisesti sen sisäisen luonteen vuoksi. Ammattiryhmien välillä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja erityisesti avoimuuden leikillisyydessä. Erityisen mielenkiintoinen tulos oli se, että varhaiskasvatuksen opettajat tykkäävät leikkiä lasten kanssa varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia vähemmän.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokema työhyvinvointi toteutuu tämän tutkimuksen mukaan kohtalaisesti (ka 3,61), työyhteisön yhteisöllisyyden tukiessa työhyvinvointia eniten. Heikoimmin työhyvinvointia tukee tämän tutkimuksen mukaan holistinen elämänkatsomus ja ulkopuolinen tuki eli muun muassa se, miten työn ja vapaa-ajan välinen rajanveto onnistuu. Ammattiryhmien välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa koetussa työhyvinvoinnissa. Kuten aikaisemmista tutkimuksista voitiin olettaa, leikillisyyden ja työhyvinvoinnin välillä löytyi tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Tätä yhteyttä tarkasteltiin tarkemmin avoimen ja toimivan työyhteisön ja leikillisyyden, esihenkilön tarjoaman tuen ja leikillisyyden sekä oman jaksamisen ja leikillisyyden välillä.

Tässä tutkimuksessa löydettyjä ammattiryhmien välisiä eroja leikillisyydessä sekä leikillisyyden ja työhyvinvoinnin yhteyksiä olisi hyvä hyödyntää pedagogisessa keskustelussa varhaiskasvatuksen kentällä. On myös tärkeä kehittää jatkuvasti keinoja, joiden avulla voidaan tukea varhaiskasvatuksen ammattilaisten työhyvinvointia. Sillä kuten tässä tutkimuksessa havaittiin: kun töitten jälkeen jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita, leikkii lasten kanssa enemmän töissä.

 

Anna Nyman

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten leikillisyys ja työhyvinvointi. ”Kun töitten jälkeen jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita, leikkii lasten kanssa enemmän töissä”

Tutkimuksen lähtökohdat

Väitöskirjatutkijat kohtaavat opintojensa aikana monenlaisia hyvinvointia edistäviä- tai sitä heikentäviä kokemuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa lähes puolet väitöskirjatutkijoista harkitsee opintojensa keskeyttämistä ja kokee opintojensa varrella hyvinvointia heikentäviä tekijöitä kuten stressiä ja uupumusta. Hyvinvointia lisääviin tekijöihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta vaativan väitöskirjaprojektin parissa työskentelevät voisivat paremmin ja opinnot etenisivät suunnitellusti. On monia eri keinoja lisätä hyvinvointia. Esimerkiksi yhteisöllisyyteen panostaminen ja myönteisten tunteiden lisääminen voivat edistää hyvinvointia väitöskirjatutkijoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset kokemukset rakentavat ja lisäävät lääketieteen väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia. Toiseksi tarkoituksena oli tarkastella hyvinvointia lisäävän sosiaalisen tuen muotojen yhteyttä hyvinvoinnin lisäämisessä. Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia on tutkittu melko runsaasti, mutta aiempi tutkimus on painottunut pahoinvoinnin tutkimukseen. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on hyvinvointia lisäävät tekijät.

Tutkimuksen toteutus

Hyödynsin tutkimuksessa väitöskirjatutkijoita koskevaa aineistoa, josta tähän tutkimukseen rajautuivat lääketieteen väitöskirjatutkijoiden vastaukset. Avointen vastausten kautta tarkastelin merkittäviä myönteisiä kokemuksia heidän tohtoripolullaan. Aineiston analyysissä hyödynsin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin tukena toimi PERMA- hyvinvointimalli, jonka pohjalta muodostin hyvinvointia lisäävät kategoriat. Tarkastelin lisäksi, millaiset sosiaalisen tuen muodot ovat yhteydessä lisääntyneeseen hyvinvointiin.

Tulokset ja johtopäätökset

Lääketieteen väitöskirjatutkijoiden avoimista vastauksista selvisi, että hyvinvointia rakentavat aikaansaaminen, positiiviset tunteet, merkityksellisyys ja sitoutuminen. Tulokset osoittivat, että merkittävin hyvinvointia lisäävä avainkokemus liittyi aikaansaamiseen. Vajaa puolet merkittävistä kokemuksista liittyi aikaansaamiseen ja erityisen tärkeänä koettiin jonkin etapin saavuttaminen ponnistelujen jälkeen. Myönteiset tunteet edistivät väitöskirjatutkijan hyvinvointia lisäämällä positiivisen kierteen muodostumista, jolloin sekä omien saavutusten että vertaisten kautta saatiin vahvistusta pätevyyden tunteelle. Merkityksellisyys korostui erityisesti siinä, että väitöskirjatutkija koki henkilökohtaista kiinnostusta tutkittavaa aihetta kohtaan ja koki tutkimuksen tulosten edistävän lääketieteen alan kehitystä. Aiempien tutkimusten valossa, on henkilökohtainen kiinnostus tärkeää opintoihin kiinnittymisen kannalta. Kiinnittyminen tutkimustyöhön ja työskentelyyn uppoutuminen edistää väitöskirjaprosessin etenemistä ja lisää myönteisiä tunnekokemuksia. Väitöskirjatutkijoiden vastauksissa näyttäytyivät sosiaalisen tuen muodoista emotionaalinen, instrumentaalinen sekä tiedollinen tuki, jotka kaikki toimivat tärkeinä tuen muotoina hyvinvoinnin lisäämisessä. Yhteisö ja ohjaaja voivat tukea väitöskirjatutkijaa luottamuksen ja kannustavan palautteen avulla (emotionaalinen). Tärkeää on myös käytännön neuvojen antaminen sekä erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen liittyvä tuki (tiedollinen). Instrumentaalinen tuki liittyy opiskelun resursseihin ja esimerkiksi ajan käytöllisiin asioihin, jotka edistävät väitöskirjatutkijan tutkimusprosessia.

Tulevaisuudessa olisi tärkeää tukea erilaisia yhteisöllisiä opiskelun muotoja, koska kuten tuloksista selvisi, on yhteisöön aktiivisesti kuuluminen, vertaistuki, arvostuksen saaminen ja osallisuus tärkeitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä.

Roosa Laurila
Lääketieteen väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia rakentavat kokemukset ja sosiaalinen tuki

Taustaa

Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksen mallimaana, jonka 2000-luvun alun loistokas PISA-menestys herätti aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota. Tämän ”PISA-ihmeen” seurauksena monet koulutusalan toimijat ympäri maailmaa kiinnostuivat suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen menestyksen salaisuuksista. Suomalaiseen kouluun kohdistunutta kasvavaa kiinnostusta on sittemmin Suomen valtionhallinnon toimesta pyritty aktiivisesti hyödyntämään. Koulutusviennistä, eli koulutuksen ulkomaankaupasta, on jo useiden vuosien ajan pyritty valjastamaan uutta merkittävää vientituotetta Suomelle. Koulutusvientiala onkin kasvanut nopeasti, ja lähivuosina alalle tavoitellaan yhä merkittävämpää kasvua.

Suomalaisen koulutuksen vientivalttina on perinteisesti toiminut erinomainen PISA-maine. Suomen PISA-sijoitukset ovat kuitenkin olleet laskusuunnassa jo vuodesta 2006, ja suomalaisten oppilaiden osaamistulosten on nähty laskeneen selvästi huippuvuosista. Tästä syystä liiallinen ”PISA-ihmeeseen” nojaaminen voidaan nykytilassa nähdä ongelmallisena. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millainen on 2020-luvun suomalainen koulutusbrändi, ja millaisiin vetovoimatekijöihin ja perusteluihin koulutusvientiyritykset koulutuksensa markkinoinnissa nojaavat.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin 11 suomalaisen peruskouluasteen koulutusvientiä toteuttavan yrityksen verkkosivuilta. Lisäaineistona käytettiin Opetushallituksen koordinoiman, suomalaista koulutusvientiä edistämään perustetun Education Finland -ohjelman verkkosivuja. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja analyysi toteutettiin kahdessa osassa. Menetelminä toimivat teema- ja diskurssianalyysi.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulokseni osoittivat, että nykyhetken suomalainen koulutusbrändi rakentuu hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden, luovan ajattelun ja asiantuntijuuden ympärille. Suomalainen koulutusosaaminen esitettiin maailman huippuna, ja 2000-luvun alun ”PISA-ihme” toistui yritysten kuvauksissa vahvasti edelleen. Toisaalta myös suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvät periaatteet, kuten hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden edistäminen, vaikuttivat nousseen keskeisiksi suomalaisen koulutusbrändin osiksi. Suomalaisen koulun erityispiirteenä korostettiin sitä, että koulu on onnistunut yhdistämään hyvinvointia korostavan pedagogiikan ja korkeat oppimistulokset. Koulun kuvattiin myös toteuttavan luovaa, oppiainerajat ylittävää pedagogiikkaa, jonka keinoin sen kerrottiin tuottavan tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvittavaa laaja-alaista osaamista. Lisäksi yritykset painottivat koulutuksen vahvaa tiedeperustaa: tätä perusteltiin muun muassa korkeasti koulutetuilla opettajilla, sekä vahvasti tutkimukselliseen tietoon perustuvalla suomalaispedagogiikalla.

Koulutusvientiyritykset perustelivat suomalaisten koulutuspalvelujen tarvetta vedoten siihen, että suomalaisella koulutusosaamisella on potentiaalisesti useita positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomalaisen koulutusosaamisen kerrottiin toimivan välineenä yhteiskunnalliseen kehittämiseen, osaamisen tason nostamiseen, sekä nykyisiin ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamiseen. Suomalaisen yhteiskunnan kerrottiin itse kohonneen köyhyydestä vauraaksi ja kehittyneeksi maaksi varsin nopeasti, ja saavuttaneen sittemmin erinomaisia tuloksia monella yhteiskunnallisella osa-alueella. Tässä valossa Suomi valtuutettiin näyttämään oikeaa suuntaa muille. Suomea kuvattiin myös koulutuksellisena edelläkävijänä, joka korkealaatuisella osaamisellaan kykenee vastaamaan aikamme globaaleihin haasteisiin. Koulutuksellisen erinomaisuuden väitettä perusteltiin vedoten Suomen todettuihin koulutuksellisiin saavutuksiin, kuten PISA-menestykseen, sekä suomalaisen koulun vahvaan tiedeperustaan.

Tulokseni osoittavat, että PISA ja sitä kautta saavutettu erinomainen koulutusmaine olivat ennakko-odotusteni mukaisesti edelleen suomalaisten koulutusvientiyritysten markkinointiviestinnän ytimessä. On kuitenkin huomattava, että koulutusvienti on Suomen kontekstissa vielä verrattain uusi toimiala, joten sen voidaan nähdä yhä muotoutuvan. Alalle on myös ennustettu merkittävää kasvua lähivuosina, ja suomalaisen koulutusviennin myyntivaltit saattavat alan kasvun ja kehityksen myötä uudistua ja monipuolistua nopeastikin. Tämän kehityksen suunta voi olla kiinnostava tarkastelun kohde myöhempiä tutkimuksia ajatellen. Oman tutkielmani tulokset tarjoavat kuitenkin hyvän yleiskuvan siitä, mitkä suomalaisen koulutusvientialan keskeiset vetovoimatekijät olivat aineistonkeruuhetkinä vuosina 2022–2023.

Erika Musturi

Koulutusvienti PISA-ihmeen jälkeen — suomalaisen koulun vetovoimatekijät 2020-luvulla

Tutkimuksen tausta

Herra Hakkaraisen kuvakirjojen laaja suosio sekä Suomessa että maailmalla osoittaa näiden teosten merkittävän roolin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tutkimuksen kontekstissa. Kuvakirjojen kuvallinen sisältö nousee esiin voimakkaana yhteiskunnallisena kommentaattorina, tuoden esiin monipuolista kulttuurista tietoa. Yksittäiseen kuvitteelliseen hahmoon liittyvän vallankäytön tarkastelu avaa oven syvemmälle ymmärrykseen kuvakirjojen välittämistä viesteistä ja niiden vaikutuksesta lastenkirjallisuuden kasvatukselliseen merkitykseen. Hahmojen väliset valtasuhteet paljastavat monimutkaisia hierarkioita, konflikteja ja sosiaalisia dynamiikkoja, jotka rikastuttavat tarinoiden tulkintaa.

Miten tutkittiin?

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kuvaa ja tekstiä sekä niiden yhteyttä että erillisinä elementteinä. Analyysin päätavoitteena on syventyä ja yksityiskohtaisesti arvioida monipuolista tietoa, joka ilmenee kuvakirjoista. Tekstin ja kuvan synnyttämät piilomerkitykset paljastuvat vasta huolellisen ja edestakaisen lukemisen seurauksena. Tutkimuskohde herättää erilaisia kysymyksiä, kuten voiko valta synnyttää tunteita, ovatko tunteet vallankäytön välineitä, ja voiko valtaa olla ilman tunteiden tuomia merkityksiä?

Mitä tuloksia saatiin?

Tutkimuksen tulokset valottavat herra Hakkaraisen kuvakirjojen monipuolisia kuvauksia vallan suhteista ja tunteiden vaikutuksesta yhteiskunnallisessa kontekstissa. Erityisesti herra Hakkaraisen huumoripitoinen lähestymistapa yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamiseen nousee esiin keskeisenä elementtinä. Yksilön vapauden diskurssissa tarkastellaan herra Hakkaraisen suhdetta itsenäisyyteen, joka kohtaa ympäristön asettamat rajoitukset. Toistuvuuden ja yllättävyyden diskurssi herättää pohdintaa yksilöllisen vapauden mahdollisuuksista toistuvissa rakenteissa. Huumorin rooli korostuu, kun herra Hakkarainen haastaa vallitsevia valtarakenteita ja luo vastakkainasetteluja yhteiskunnan normeja vastaan. Tunteiden ja vallan vuorovaikutus nousee keskiöön, kun herra Hakkarainen yhdistää yksilöllisen vapauden ja yhteisön normien kyseenalaistamisen.

Mitä hyötyä tutkimuksesta on?

Herra Hakkaraisen seikkailut innostavat pohtimaan yksilöllisen vapauden merkitystä yhteiskunnassa. Tutkimus avaa uusia näkökulmia kuvakirjallisuuden roolista lasten maailmankuvan ja tunteiden ymmärtämisen muovaajana. Tutkimus osoittaa kuvakirjallisuuden merkittävän roolin yhteiskunnallisena viestijänä ja tunnekasvattajana, korostaen samalla kriittisen ajattelun merkitystä tunnekasvatuksessa ja valta-asetelmien ymmärtämisessä yhteiskunnallisissa teksteissä. Hahmojen välisen vallankäytön tutkiminen paljastaa myös kuvakirjojen kulttuurisia ja sukupuolittuneita normeja. Tiettyjen hahmojen hallitseva tai alistettu asema voi heijastella stereotyyppisiä sukupuoli- tai etnisiä roolimalleja. Näiden normien tiedostaminen voi edistää monimuotoisuutta ja tasa-arvoa lastenkirjoissa. Kuvakirjat välittävät olennaisia arvoja, normeja ja käyttäytymismalleja lapsille, ja vallankäytön tapojen tarkastelu voi valaista, millaisia viestejä kirjat välittävät lapsille vallasta, oikeudenmukaisuudesta ja empatiasta.

 

Akseli Hakkarainen

Uneliaan auktoriteetin matkassa – herra Hakkarainen vallankäyttäjänä

Tutkimuksen idea

Tutkimusaiheeni valintaa ohjasi vahvasti halu tutkia varhaiskasvatuksen opettajan työssä kannattelevia ja positiivisia pitovoimaa edistäviä tekijöitä. Työtä kuormittavat tekijät ylittävät herkästi keskustelukynnyksen. Haasteisiin pureutumisen lisäksi on merkityksellistä tunnistaa myös työssä innostavat ja yhä uudelleen työhön motivoivat tekijät ja erilaiset mahdollisuudet. Rajasinkin tutkimusaiheeni tarkastelemaan työhyvinvointia edistäviä tekijöitä tutkimalla varhaiskasvatuksen opettajien työn imua (work engagement). Lisäksi halusin tutkia niitä tekijöitä ja mahdollisuuksia, joihin varhaiskasvatuksen opettaja voi vaikuttaa omaa työtään tuunaamalla (job crafting). Tarkempi rajaus haki tovin muotoaan, kunnes tutkimuskysymykset lopulta jäsentyivät tarkastelemaan varhaiskasvatuksen opettajien työn imun edistäviä tekijöitä ja työn tuunaamisen tapoja.

Aineisto ja sen analysointi

Pro gradussani laadukkaan varhaiskasvatuksen yhtenä keskeisenä kulmakivenä nähdään työstään innostuneet ja hyvinvoivat varhaiskasvatuksen opettajat, jotka kokevat voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostuu kolmesta fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä yhdeksän varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto kerättiin osana Osaava varhaiskasvatus -hanketta. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto sisälsi sekä työtä kuormittavia tekijöitä, että työn muokkaamista ja vaikutusmahdollisuuksia rajoittavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa aineistoa tutkittiin kuitenkin tutkimuskysymysten ohjaamana, jolloin huomio kiinnittyi työn myönteisiin tekijöihin. Työn imua edistävät tekijät ja työn tuunaamisen tavat jakaantuivat molemmat ylä- ja alaluokkiin, jotka sijoittuivat toistensa kanssa osittain limittäin.

Löydökset

Tutkimuksen tulokset muodostivat kolme pääkategoriaa, jotka kuvasivat varhaiskasvatuksen opettajien työn imua edistäviä tekijöitä, työn tuunaamisen tapoja sekä työn imua edistäviä tuunaamisen tapoja. Tutkimus vahvisti aiempaa käsitystä siitä, että varhaiskasvatuksen opettajan työssä on useita työn imua edistäviä tekijöitä työn haastavien ja kuormittavien tekijöiden lisäksi. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien työn imua edistävät työn käytännöt, työn omakohtaiset tekijät ja lapset. Varhaiskasvatuksen opettajat tuunasivat työtään erilaisin keinoin sekä itsenäisesti, että yhdessä kollegoidensa kanssa. He tuunasivat omaa työtään tuunaamalla työn perustaa, tuunaamalla vuorovaikutteisesti ja tuunaamalla tavoitteellisesti. Lisäksi aineistolähtöisen analyysin myötä syntyi kolmas kategoria työn imua edistävät tuunaamisen tavat, jossa varhaiskasvatuksen opettajat kuvasivat puheessaan samanaikaisesti molempia tutkimuskysymyksiä. Näissä työn imua edistävissä tuunaamisen tavoissa yhdistyi aktiivinen ja myönteinen ote työssä. Kutsuisinkin näitä molempia tutkimuskysymyksiä samanaikaisesti tarkastelevia tekijöitä leikillisesti tämän tutkimuksen ’supereiksi’. Työn imua edistävät tuunaamisen tavat kuvasit suurelta osin yhteisöllistä työn tekemistä ja osaamisen vahvistamista.

Pohdittavaa ja jatkotutkimuksen aiheita

Jatkossa olisikin mielenkiintoista tutkia, miten juuri näitä ’supereita’ eli työn imua edistäviä työn tuunaamisen tapoja voisi hyödyntää varhaiskasvatuksen opettajien pitovoimaa ja työhyvinvointia edistettäessä sekä laadukkaan varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Vaikka tämä tutkimus rajasi varhaiskasvatuksen opettajan työn tarkastelun nimenomaan niihin tekijöihin, jotka lisäävät työn mielekkyyttä, on tulevaisuudessa yhä merkityksellistä tutkia niitä tekijöitä ja rakenteita, jotka kuormittavat varhaiskasvatuksen opettajia työn voimavaroja vähentämällä tai rajoittavat mahdollisuuksia muokata omaa työtään mielekkäämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi.

 

Hanna Ahonen

Varhaiskasvatuksen opettajien työn imu ja työn tuunaaminen