Taustaa
Tunteet ja vuorovaikutus ovat luonnollinen osa elämäämme. Tunnetaitoja, eli tunteiden tunnistamisen, säätelyn ja ilmaisemisen taitoja, tarvitaan päivittäin. Omien tunteiden ymmärtämisen lisäksi tunnetaitoihin kuuluu tunnetilojen tunnistaminen ja huomioiminen toisissa sekä toisten tunteisiin reagoiminen. Tunnetaitoja nimitetäänkin usein vuorovaikutustaitojen osa-alueeksi.
Tunnekasvatus on tunnetaitojen tietoista harjoittelemista. Sen avulla lapselle voidaan tuoda keinoja hallita itseään, tunteitaan ja ihmissuhteitaan. Suomalaisella tunnekasvatuksen tutkimuskentällä käytetään tunnetaitojen lisäksi sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen että sosioemotionaalisten taitojen käsitteitä, mutta myös pelkkää, tai ytimekkäämpää, tunnetaitojen termiä nähdään käyettävän. Tunnekasvatuksen suosio on kasvanut viime vuosina, minkä voikin huomata useiden kaupunkien tai yksittäisten koulujen tavoitteista sekä opetussuunnitelmista.
Tunnekasvatusta on tutkittu laajalti interventioiden ja erilaisten ohjelmien vaikutusten muodossa. Erilaiset tunnekasvatusohjelmat ja -interventiot ovat hyödyllisiä, mutta tunnekasvatuksella on olemassa arkinen puolensa. Tutkielmani näkökulma rajautuikin arkiseen tunnekasvatukseen. Arkisella tunnekasvatuksella tarkoitan spontaania, pääosin suunnittelematonta tunnekasvatusta. Näkökulmani rajaa siis pois suunnitellut ja järjestelmälliset tunnekasvatustunnit tai opetustuokiot.
Tutkimuksen tehtävästä ja toteutuksesta
Tutkielmani tehtävänä oli selvittää luokanopettajien käsityksiä arkisesta tunnekasvatuksesta ja käsitteellistää arkisen tunnekasvatuksen ilmiötä. Tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää luokanopettajien käsityksiä arkisista tunnekasvatustilanteista sekä arkista tunnekasvatusta haastavista ja edistävistä tekijöistä.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus fenomenografisella otteella. Keräsin aineiston puolistrukturoidujen haastattelujen kautta. Haastattelin seitsemää luokanopettajaa. Aineiston analyysi tapahtui fenomenografista analyysitapaa hyödyntäen. Muodostin tuloksista kolme kuvauskategoriajärjestelmää, eli tulosaluetta. Ensimmäinen tulosalue sisälsi kuvauskategorioita, jotka kuvasivat luokanopettajien käsityksiä arkisista tunnekasvatustilanteista. Toinen tulosalue yhdisti kaksi kuvauskategoriajärjestelmää, jotka sisälsivät luokanopettajien käsityksistä muodostuneet kuvauskategoriat tunnekasvatusta edistävistä ja haastavista tekijöistä.
Tulokset ja pohdintaa
Haastateltujen luokanopettajien käsitysten mukaan arkiset tunnekasvatustilanteet liittyvät yksittäiseen oppilaaseen, kahteen tai useampaan oppilaaseen tai koko luokkaan. Kaikki haastatellut eivät maininneet kahden tai useamman oppilaan välisiä tilanteita arkisesta tunnekasvatuksesta puhuttaessa. Erityisesti yksilöllinen näkökulma painottui aineistossa: arkisen tunnekasvatustilanteen voi herättää oppilaan erilaiset tunnetilat, elämäntapahtumat ja esimerkiksi minäpystyvyyden haasteet. Kahta tai useampaa oppilasta koskevat arkiset tunnekasvatustilanteet johtuvat esimerkiksi oppilaiden välisistä pienemmistä ja isommista konflikteista. Tuloksista nousi myös esiin, että arkisella tunnekasvatuksella on sekä spontaani että suunnitelmallinen ulottuvuus. Suunnitelmallinen ulottuvuus sisälsi esimerkiksi aamupiirit ja muut arkeen integroidut, tunnekasvatukselliset hetket. Suunnitelmallisuus koski aineistossa ainoastaan koko luokan yhteisiä arkisia tunnekasvatustilanteita.
Tuloksista nousi esiin tunnekasvatuksen moninainen luonne, joka voi toisaalta tuntua opettajista myös monimutkaiselta. Aineiston perusteella nousikin esiin kuvauskategoria tunnekasvatuksen haastavasta luonteesta. Tunnekasvatuksen luonteen haastavaksi tekee esimerkiksi sen tilanneherkkyys. Haastateltavien käsityksistä muodostui myös kuvauskategoriat, jotka kuvasivat opettajaan, oppilaaseen, kotiin, kouluun ja resursseihin liittyviä edistäviä ja haastavia tekijöitä.
Alakoulun arkista tunnekasvatusta voi kehittää monesta näkökulmasta, kuten lisäämällä koko koulun henkilöstön tunnekasvatusosaamista tai kiinittämällä enemmän huomiota kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Myös tunnekasvatusmateriaaleja ja -ohjelmia kannattaisi kehittää entisestään erityisesti arkista näkökulmaa painottaen. Kaiken kaikkiaan tutkimusta arkisesta tunnekasvatuksesta ja sen tilanteista alakoulussa tarvitaan lisää.
Juulia Nivala
Luokanopettajien käsityksiä alakoulun arkisesta tunnekasvatuksesta