Opettajien työhyvinvointi puhututtaa jatkuvasti ja siitä keskustellaan säännöllisesti mediassa, eikä ihme, sillä opettajien työhyvinvointi on keskeisessä asemassa koulun arjessa. Se vaikuttaa niin opettajaan itseensä kuin koko kouluyhteisöön, ja erityisesti sillä on vaikutusta oppilaisiin. Opettajien työ on arvokasta ihmissuhdetyötä, jonka avulla mahdollistetaan oppimista ja tuetaan oppilaita. Opettajat kohtaavat työssään kuitenkin paljon kiirettä, väsymystä, stressiä ja uupumusta. Toisaalta opettajan työssä on myös paljon työhyvinvointia tukevia tekijöitä ja opettajat kokevat työtyytyväisyyttä, työn imua ja merkityksellisyyden kokemuksia. Opettajien työhyvinvointi rakentuukin monista eri tekijöistä. Opettajien työhyvinvointia aiheena on tutkittu paljon niin kansainvälisesti kuin Suomessa.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää opettajien työhyvinvointia yhden tapauksen kautta. Selvitin tutkimuksessani erään pääkaupunkilaisen alakoulun opettajien työhyvinvoinnin tasoa yhden lukuvuoden aikana sekä heidän työhyvinvointiaan heikentäviä ja tukevia tekijöitä. Työhyvinvoinnin tasoa tarkasteltiin tutkimuksessa työpahoinvoinnin eli stressin, opetus- ja ohjaustyön kuormittavuuden ja työuupumuksen sekä työhyvinvoinnin eli työn imun ja työn merkityksellisyyden ulottuvuuksien kautta. Tutkimuksen toteutus tapahtui monimenetelmällisen tapaustutkimuksen keinoin. Toteutin tutkimukseni osana KILO Työhyvinvointia -hanketta, jonka kautta sain tutkimusaineistoni. Tutkimusaineisto koostui lukuvuonna 2022–2023 kerätyistä kyselylomakkeista. Analysoin kvantitatiivisen aineiston tarkastelemalla tilastollisia tunnuslukuja ja kvalitatiivisen aineiston aineistolähtöisen sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset
Tutkimukseen osallistuneet opettajat kokivat työhyvinvointinsa melko hyväksi, sillä työpahoinvoinnin ulottuvuudet eli stressi, opetus- ja ohjaustyön kuormittavuus ja työuupumus pysyivät kohtalaisilla tasoilla koko lukuvuoden ajan. Vastaavasti työhyvinvoinnin ulottuvuudet eli työn imu ja työn merkityksellisyys olivat vahvoja koko lukuvuoden, ja ne olivat hyvällä tasolla myös stressaavimpien, kuormittavimpien ja uuvuttavimpien kuukausien aikana. Työhyvinvointia heikensivät vahvimmin erilaiset opettajan työn vaatimukset ja paineet ― erityisesti työmäärä, ajanpuute ja opetustyön ulkopuoliset tehtävät. Vaatimusten ja paineiden rinnalla vahvimmin opettajia stressasivat ja kuormittivat erilaiset oppilaisiin liittyvä tekijät, erityisesti oppilaiden häiriökäytös sekä tuen tarpeen oppilaat ja heidän tukemiseensa liittyvät seikat. Opettajien työhyvinvointia tukivat vahvimmin työn rajaaminen, työyhteisö ja työyhteisön antama tuki sekä fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin keskittyminen ja panostaminen.
Johtopäätökset
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että jo yhden tapauksen kautta voidaan löytää ja nostaa esiin yhdenmukaisia tuloksia aiempien opettajien työhyvinvointia koskevien tutkimusten kanssa. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa siitä, millaisiin opettajan työn stressi- ja kuormitustekijöihin tulisi kiinnittää huomiota ja samalla se nosti myös esiin keinoja, joita voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin tukemiseksi. Opettajien työhyvinvointiin tulee kuitenkin jatkossakin kiinnittää huomiota. Työhyvinvoinnista keskustelu ja sen vahvistaminen olisi tärkeää aloittaa jo opettajaopinnoissa, jotta tulevat opettajat kykenevät tunnistamaan ja reflektoimaan omaa työhyvinvointiaan. Avoin keskustelu ja myönteinen puhe työhyvinvoinnista olisi tärkeää niin opinnoissa kuin työyhteisöissä.
Anni Suhonen
Opettajien työhyvinvointia tukevat ja heikentävät tekijät – Tapaustutkimus pääkaupunkiseutulaisesta alakoulusta