Tämän tutkielman lähtökohtana on toiminut pohdinta teknologis-digitaalisen maailman yleistymisen ja levinneisyyden tarpeellisuudesta. Vuosikymmenen takaiset keskustelut kasvavista diginatiiveista ylivertaisine tietoteknisine taitoineen ovat kuitenkin hiljentymään päin ja puhutaankin jo digioletetuista. Pitkään käyttöliittymien ja järjestelmien kehityksessä pyrittiin yksinkertaisuuteen ja saavutettavuuteen, siihen, että toimintoja saataisiin suoraviivaistettua ja kuluttajalle ”käyttäjäystävällisemmiksi”. Vuosituhannen vaihteen jälkeen oppilaitosten arkeen on tullut osaksi erilaisten digitaalisten ja teknologisten apuvälineiden käyttö. Lähes jokaisessa oppiaineessa voidaan saumattomasti hyödyntää piirto- tai älytauluja, matematiikka sisältää ohjelmointia ja kuvaamataidossa tehdään animaatioita erilaisilla laitteilla. Vaikka erilaiset älylaitteet ovatkin jo integroituneet osaksi nykykoulujen todellisuutta, kuitenkin tosiasia on, ettei tätä voi täysin kaikkia koskevaksi yleistää. Opetus toteutetaan ja suunnitellaan ajankohtaisesti määräävän asiakirjan puitteissa, muuten sen toteuttajalla on vapaat kädet. Tämän tutkielman ensisijaisena pyrkimyksenä on kartoittaa, miten ja millä tavalla musiikkia opetetaan teknologian avulla.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu menetelmä- ja aineistotriangulaatiota hyödyntäen. Aineisto koostuu kolmesta haastattelusta ja kahdesta kyselystä. Musiikkia opettavien opettajien teknologian käyttöä opetuksessa selvitettiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen, avointen ja monivalintakyselyiden avulla. Haastateltavina oli kaksi luokanopettajaa ja yläkoulun erityisopettaja. Kyselyihin vastasi musiikin aineenopettajia ja luokanopettajia. Aineiston analyysi suoritettiin induktiivis-deduktiivisesti aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Sisällönanalyysin tekemiseen käytettiin Atlas.ti-ohjelmaa ja pelkistettyjä ilmauksia syntyi 116 kappaletta, jotka luokittelemalla syntyi lopulta kolme pääkategoriaa. Pääkategoriat kuvaavat erilaisia teknologiaa hyödyntäviä ratkaisuja, erilaisia perusteluja teknologian käytölle sekä erilaisia haasteita teknologian opetuskäytölle.
Tulokset ja johtopäätökset
Tulokset havainnollistavat hyvin digiloikan toteutumisen keskeneräisyyden peruskoulun musiikinopetuksessa. Musiikkiteknologiaa käytetään tulosten perusteella vaihtelevasti opetuksessa. Opettajien kouluttautuminen, saatavilla olevat resurssit, henkilökohtainen intressi aihetta kohtaan ja hänelle sopivien ohjelmien löytäminen vaikuttavat teknologian opetuskäyttöön. Aineistosta on johdettavissa neljä erilaista teknologiaa hyödyntävää opettajaprofiilia: konservatiivinen, kokeileva, multimodaalinen ja teknologia- ja sovellusorientoitunut opettaja.
Opettajien näkökulmasta erityinen ja toistuva maininta aineistossa oli erilaisten soitinten korvaaminen sovelluksilla ja ohjelmilla sekä älypuhelimilla. Tätä soitinten kompensoimista perusteltiin osin helppoudella, saatavuudella ja resursseilla. Resurssit nousivatkin esiin niin haasteina kuin perusteluina teknologian erilaiselle käytölle. Aineistossa sillä ei ollut ratkaisevaa merkitystä oliko opettaja luokanopettaja vai musiikin aineenopettaja. Teknologian käyttämättömyyttä perusteltiin sillä, että oppilaat käyttävät vapaa-aikanaan niin paljon teknologiaa, että musiikintunnit voivat olla vastapainona sille. Toisaalta opettajat perustelivat teknologian käyttöä myös oppilaiden jo niin rutinoituneilla tietoteknisillä taidoilla. Näiden profiilien pohjalta olisi mielenkiintoista lähteä laajemmassa mittakaavassa tarkastelemaan musiikinopettajien jakautumista sekä mahdollisesti selvittää ajan myötä tuleva kehitys ja sen suunta. Tällä hetkellä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet antaa musiikinopettajalle hyvinkin vapaat kädet käyttää tai olla käyttämättä tieto- ja viestintäteknologiaa sekä itse musiikkiteknologiaa siihen kirjattujen laveiden ja suppeiden käsitekohtaisten mainintojen vuoksi, joka nyt on tästä tutkimuksestakin havaittavissa.
Jere Roihio
Musiikkiteknologia osana peruskoulun musiikinopetusta