Tutkimuksen taustaa
Yhteiskunta on jakautunut yhteiskuntaluokkien välillä monella tavalla. Alueellinen segregaatio kasvaa, koska vanhempien tuloerot jatkavat kasvua ja lasten koulutustaso sekä tulevaisuuden tulotaso määräytyvät koko ajan enemmän vanhempien taustan mukaan. Koulutus luo mahdollisuuden sille, että yksilö voi hankkia lisää tietoa ja taitoja taustastaan riippumatta. Koulutus auttaa tavoittelemaan parempia työpaikkoja ja parempaa elämää. Suomessa nuori, jonka kumpikaan vanhemmista ei ole korkeasti koulutettu, päätyy keskimääräistä harvemmin lukioon ja jää keskimääräistä useammin vaille toisen asteen tutkintoa. Tutkinnon puuttuminen johtaa haavoittuvuuteen työmarkkinoilla. Yhteiskuntamme hyvinvointimalliin kuuluu tasa-arvoisuuteen pyrkiminen. Koulu on paikka, joka luo mahdollisuuden tasa-arvolle ja sosiaaliselle liikkuvuudelle. Koulu ei kykene tarjoamaan hyvää taloudellista pääomaa oppilailleen, mutta se on kuitenkin paikka, joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden sosiaalisen pääoman kartuttamiseen ja onnistumiseen. Tämän takaa oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Hyvä kouluhyvinvointi mahdollistaa oppimisen ja edistää nuoren kasvua. Kouluhyvinvointi on yhteydessä suoraan ja välillisesti nuoren henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kouluhyvinvointi on myös yhteydessä elämäntyytyväisyyteen. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisikin olla mahdollisuus saavuttaa riittävän hyvä kouluhyvinvointi.
Tutkimustehtävä
Tämän kvantitatiivisen tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka sosioekonominen taustan on yhteydessä oppilaan subjektiiviseen kokemukseen kouluhyvinvoinnista. Sosioekonomisen aseman vaikutusta kouluhyvinvointiin tarkasteltiin kouluinnon ja koulu-uupumuksen avulla. Tutkielman tavoite oli tarkastella nuoren sosioekonomista taustaa selittävänä muuttujana. Tutkielmassa sosioekonominen tausta koostui taloudellisen pääoman ulottuvuuksista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa peilattiin oppilaan sosioekonomisen aseman ja sosiaalisen pääoman merkitystä kouluhyvinvointiin. Sosioekonomisen aseman vaikutusta oppilaan kokemukseen kouluhyvinvoinnista peilattiin ekologisen systeemiteorian (Ecological Systems Theory) kautta. Sosiaalisen pääoman ja kouluhyvinvoinnin yhteyden selittävänä mallina ekologisen systeemien eri tasojen välillä toimi Demeroutin ym. (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (Job demands – resources model JD-R) perustuva opiskeluhyvinvoinnin vaatimusten ja voimavarojen malli.
Tulokset
Tulokset osoittivat, että koti, joka tarjoaa nuorelle taloudellisesti vakaat lähtökohdat, luo oppilaalle paremmat resurssit koulunkäynnille. Tulokset osoittivat myös, että vaikka perheen taloustilanne ei olisi kaikilta osin vakaa, mutta oppilas itse kokee oman toimeentulonsa verrattain hyväksi suhteessa muihin, on tämä yhteydessä lisääntyvään kouluintoon ja matalampaan koulu-uupumukseen. Näin ollen oppilaan taloudellinen huolettomuus ennustaa oppilaalle parempaa kouluhyvinvointia. Tutkimustulokset myötäilevät aikaisempia tutkimustuloksia.
Koen, että tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa ja lisää yhteiskunnallista ymmärrystä niitä oppilaita kohtaan, joilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulupolulla. Erityisen tärkeää on, että niin yhteiskunnalliset päättäjät kuin arjessa toimivat opettajat tiedostavat eriarvoisuutta ja sosiaalista liikkuvuutta estävät tekijät. Tieto mahdollistaa muutoksen.
Johtopäätökset
Aiheesta on tärkeää käydä yhteiskunnallista keskustelua ja tehdä jatkotutkimusta, jotta yhdenvertaisuus mahdollistuu tulevaisuudessa. Sosioekonomisen taustan ja hyvinvoinnin jatkotutkimuksia olisi tärkeä tehdä erityisesti tämänhetkisten kaikkia koskevien talouspaineiden takia. Myös koronapandemian tuottamien sosiaalisten ja taloudellisten haittojen vaikutuksia suhteessa lapsiin ja nuoriin olisi syytä tutkia. Yhteiskunnalliset talouspaineet ja pandemian tarkastelu korostaa entisestään tasa-arvoa tukevien ratkaisuiden löytämisen tarvetta, niin lasten ja nuorten kuin varhaiskasvatus- ja kouluyhteisöjen näkökulmasta. Koulutusjärjestelmä ei pysty yksin tasoittamaan oppilaiden taustan tuottamia lähtökohta eroja. Osaamisen ja hyvinvoinnin erojen tasoittamiseksi olisikin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota koulutusjärjestelmän kykyyn reagoida sosiaalisen ja alueellisen eriytymisen tuottamiin eroihin perusopetuksen resurssitarpeissa.
Laura Madetoja
Yhdenvertainen kouluhyvinvointi: sosioekonominen tausta kouluhyvinvoinnin selittäjänä