Koskettaminen on tärkeä osa koulun vuorovaikutusta
Tutkin gradussani koskettamisen rajoja koulukontekstissa peruskoulun opettajien näkökulmasta. Aineistona minulla oli 19 perusopetuksen opettajille tehtyä haastattelua. Tutkimusmenetelmäni oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimukseni tehtävä oli selvittää, millaisissa tilanteissa opettajat ovat kokeneet rajanylityksiä koskettamisessa ja miten kouluissa neuvotellaan koskettamisen rajoista. Aiheesta on keskusteltu viime aikoina niin mediassa kuin opettajienkin keskuudessa. Lähestymistapa on kuitenkin lähes poikkeuksetta ongelmalähtöinen. Samaan aikaan koskettamisen hyödyistä – myös koulukontekstissa – tiedetään yhä enemmän, ja varsinkin alakoulun opettajat pitävät sitä välttämättömänä osana koulun arkea. Aiheen tutkiminen oli tärkeää, jotta keskustelun tueksi saataisiin monipuolisia näkökulmia.
Koskettamisen rajat ja niistä neuvottelu koulukontekstissa
Tutkimuksessani koskettamisen rajoihin koulukontekstissa liittyivät voimankäytön rajat, leikillisyyden rajat sekä seksuaaliset rajat. Se, mitkä rajat korostuivat, vaihteli sen mukaan, keiden välillä koskettaminen tapahtui ja kuka siihen teki aloitteen. Jaottelin koskettamisen niin, että opettaja koskettaa oppilasta, oppilas koskettaa opettajaa ja oppilas koskettaa oppilasta. Rajanvetoon vaikuttivat niin oppilaan kuin opettajankin ominaisuudet sekä opettajan oppilaantuntemus. Koskettamisen rajoista neuvottelu jakautui kolmeen vaiheeseen, jotka olivat ennakointi, puuttuminen tilanteessa ja jälkipuinti. Opettajat pyrkivät ennakoimaan rajanylityksiä sopimalla selkeät säännöt koskettamiselle ja keskustelemalla aiheesta oppilaiden kanssa. Jos ennakointi ei onnistunut, opettajat joutuivat puuttumaan tilanteeseen joko sanallisesti tai fyysisesti. Sanallinen puuttuminen oli ensisijainen puuttumisen keino. Rajanylitysten jälkeen kouluissa päädyttiin jälkipuintiin, joka tarkoitti useimmiten rehtorin puhuttelua tai kurinpidollisia toimenpiteitä, kuten jälki-istuntoa. Rajanylitysten ennakointi tuli tyypillisesti ajankohtaiseksi silloin, kun koskettamisen rajat olivat ylittyneet, joten rajoista neuvottelun vaiheet muodostivat ikään kuin kehän.
Koskettamisen rajoja on syytä tutkia lisää eri näkökulmista
Tutkimuksen myötä mieleeni nousi useita kiinnostavia jatkotutkimusaiheita. Olisi mielenkiintoista tehdä sama tutkimus oppilaille ja verrata, kokevatko he koskettamisen rajat samanlaisina kuin opettajat. Opettajien varovaisuus koskettamisen suhteen liittyi tutkimukseni perusteella usein epävarmuuteen siitä, miten muut tulkitsevat koskettamisen. Aiheen tutkiminen oppilaiden näkökulmasta vähentäisi tarvetta luoda ylivarovaista ilmapiiriä koulun arkeen. Jatkossa olisi tärkeää selvittää myös sitä, miksi kouluissa ajauduttiin ennakoinnista huolimatta kerta toisensa jälkeen rajat rikkovaan koskettamiseen. Aiheen tutkimisen avulla voitaisiin löytää ratkaisu ongelmaan ja siten välttää jatkossa rajat ylittävää kosketusta tehokkaammin. Kiinnostavaa olisi viedä koskettamisen rajoihin liittyvä tutkimus myös peruskoulun ulkopuolelle esimerkiksi aikuisopetukseen ja verrata tuloksia omaan tutkimukseeni.
Kerttu Kivioja
”Mut et tavallaan missä se raja menee?” – Opettajien ajatuksia koskettamisen rajoista koulukontekstissa