Avainsana: kosketus

Tulevana opettajana olen kiinnostunut siitä, miten kosketus vaikuttaa ihmiseen ja miten tätä voidaan huomioida ja hyödyntää opetustyössä. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy antamaan lasten äänelle tilaa ja pyrkii saamaan heidän näkökulmastaan hyödyllistä tietoa opetustyötä varten. Kosketusteoriat ovat opetustyössä hyödyttömiä, mikäli ne eivät huomioi lasten todellisia, usein hyvin yksilöllisiä käsityksiä ja kokemuksia kosketuksesta. Lapset ovat myös tutkimuksellisesti aliedustettuina kosketuksen merkitystä käsittelevissä tutkimuksissa ja nyt on hyvä aika ottaa heidän äänensä esiin. Kosketusta on tärkeää tutkia opetustarkoituksessa monesta merkittävästä syystä. Tutkimukseni tavoitteena on ollut lisätä tietoisuutta moninaisesta kosketuksen ilmiöstä ja sille annetuista merkityksistä. Pyrin erittelemään ja analysoimaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti haastatteluiden aikana esiin tulleita kosketukseen liittyviä pohdintoja ja merkityksenantoja. Haluan ymmärtää oppilaiden erilaisia näkökulmia ja antaa opetusammattilaisille työkaluja sujuvaan, merkitykselliseen ja mielekkääseen vuorovaikutukseen oppilaidensa kanssa.

Tutkielmani on osa Koskettava koulu -hanketta, Koskettava koulu on Koneen Säätiön rahoittama hanke, ja siinä tutkitaan kosketuksen vuorovaikutustehtäviä, merkityksiä ja normistoa peruskoulussa. Tutkielman aineisto koostui kolmenkymmenen oppilaan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatellut oppilaat olivat iältään 7–12-vuotiaita. Haastattelussa oppilaille näytettiin kuusi erilaista virikekuvaa. Jokaisessa virikekuvassa näkyi jonkin tyyppistä kosketusta ja niissä lapset olivat sekä koskettajina että kosketettavina. Virikekuvien pohjalta oppilaat pohtivat erilaisia kosketustapoja ja niiden merkityksiä erilaisissa tilanteissa. Oppilaiden tulkinnat kosketustavoista sisälsivät heidän omia henkilökohtaisia ja arkipäiväisiä kokemuksiaan ja havaintojaan.

Kosketus ilmiönä

Arkemme on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita, jotka koostuvat joko sanallisista tai sanattomista kommunikaatiotavoista. Puheen, eleiden ja erilaisten liikkeiden lisäksi myös kosketuksella voidaan viestiä paljon erilaisia asioita. Koskettamisella on myös havaittu paljon hyötyä muun muassa hyvinvoinnille, mielenterveydelle ja jaksamiselle. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että kosketuksella on myös vaikutusta oppimiseen, stressinhallintaan ja rauhoittumiseen. Kosketusta voidaan käyttää hyödyksi ihmissuhteiden lujittamisessa ja luottamuksen osoituksena. Suuri osa kosketuksista tehdään tuttujen ja läheisten ihmisten kanssa, kuten esimerkiksi perheenjäsenten, sukulaisten ja kavereiden kanssa. Mutta kosketusta tapahtuu myös koulussa runsaasti kuten esimerkiksi oppilaiden ja opettajien välillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Oppilaiden haastatteluista nousi erilaisia teemoja, joista keskeisimpiä olivat 1. Kosketus opettajan ja koulun toiminnassa, 2. Kosketus tunneviestinnässä, vuorovaikutuksessa ja ilmaisussa, 3. Kosketus läheisten ihmisten kanssa, 4. Kosketus harrastuksissa ja yhdessä tekemisenä sekä 5. Rituaalinen kosketus sekä koskettamisen normit ja rajat. Oppilaiden näkemykset voi tiivistää seuraavasti: Oppilaat katsoivat opettajan käyttävän kosketusta usein myönteiseen viestintään ja kosketuksiin liitettiin paljon auttamisen, kannustamisen, ohjaamisen ja lohduttamisen näkökulmia. Opettajan katsottiin käyttävän kosketusta osana opetusta ja vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Opettajan kosketusta tulkittiin usein myönteiseksi ja hyväntahtoiseksi vaikka joissakin tapauksissa opettajan kosketus saattoi myös häiritä oppilaan keskittymistä. Oppilaat suhtautuivat positiivisesti sellaisten opettajien kosketuksiin, joista he henkilökohtaisesti pitivät. Opettajan katsottiin koskettavan lapsia silloin, kun hän piti oppilaistaan tai kun oppilas oli onnistunut jossakin asiassa. Kosketusta tulkittiin pääosin koulu, vapaa-ajan ja kodin konteksteissa. Kosketusta esiintyi enimmäkseen läheisten ihmisten kanssa ja tuntemattomien kosketukseen suhtauduttiin yleensä epäillen.

Esiin nousseet teemat eivät yllättäneet, sillä monissa muissa kosketusta tutkivissa tutkimuksissa on havaittu samankaltaisia asioita. Kosketus nähdään tärkeänä osana opettajan ja koulun toimintaa ja kouluissa tapahtuu paljon erilaisia kosketuksia niin oppilaiden välillä kuin opettajan ja oppilaan välillä. Kosketusta käytetään osana vuorovaikutusta, leikkejä ja yhteistä toimintaa. Vaikka opettajan kosketukseen suhtauduttiin pääosin mielekkäästi ja opettajan kosketus ymmärrettiin yleisesti ottaen hyvän tahtoisena eleenä, se saattoi myös häiritä oppilaita tai heidän keskittymistään koulutehtäviin. Vaikka tulokset sisälsivät paljon hyviä puolia ja hyötyjä koskettamisesta, on koskettaminen silti sensitiivistä ja arkaluonteistakin toimintaa. Ei ole olemassa sellaista kosketustapaa, joka olisi kaikille sopivaa ja mieluisaa. Siksi onkin tärkeää, että kosketukseen liittyviä tutkimuksia edelleen tehdään. Ne voivat auttaa opettajia tunnistamaan omat tapansa koskettaa ja miettimään sitä, edistääkö kosketus oppilaan kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Koulun on oltava paikka, joka takaa jokaiselle oppilaalle turvallisen ja mukavan ilmapiirin, johon jokainen oppilas on tervetullut omien yksilöllisten ominaisuuksiensa ja tarpeidensa kanssa.

Olisi hyvä tehdä esimerkiksi laajempia tutkimuksia siitä, miten oppilaat suhtautuvat koskettamiseen, ja päästettäisiin enemmän niidenkin oppilaiden ääni kuuluviin, jotka eivät pidä siitä, että heitä kosketetaan. Jatkotutkimukset ovat tarpeellisia sillä koulun ja opettajan tehtävänä ei ole toimia oppilasta vahingoittavalla tavalla vaan edistää heidän tervettä kasvua ja kehitystä.

Ronya Xabur