Tutkielmani keskeinen sisältö kietoutuu oppilaan kohtaamiseen. Tarkastelen kohtaamisia koulun arjessa kosketuksen kautta, koska näen koskettamisen yhtenä olennaisena luonnollisen kohtaamisen tapana. Omassa vaativan erityisen tuen pienluokassani koskettaminen on monilla tavoin olennainen työväline, jonka merkitys korostui entisestään koronapandemian aikana. Luokassani arki ei taipunut opettajan ja oppilaan väliseen fyysiseen etäisyyteen. Tutkimukseni tarkoitus on lisätä inhimillisyyttä ja läsnäoloa opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja suunnata ajatuksia toiveikkaasti tulevaan. Voisiko tulevaisuuden opettajuus olla enemmän hetkessä elämistä, läsnäoloa, tunteiden lempeää aistimista ja tutkimista?
Aineisto
Aineistoni koostui Koskettava koulu- hankkeen erityisopettajien haastatteluista. Hankkeen haastatteluaineisto oli kerätty syksyllä 2018, jolloin amerikkaisnäyttelijän tviittamalla alkanut maailmanlaajuinen, seksuaaliseen häirintään liittyvän #me too- kampanjan uutisointia oli esillä myös Suomen valtamedioissa. Erityisopettajat sanoittivat aiheellisesti huoltaan siitä, että esimerkiksi juuri median tuoman koskettamattomuuden paineen vuoksi, opettajat varoisivat kosketusta luonnollisena vuorovaikutuksen keinona. Nostin aineistosta lähempään tarkasteluun opettajien puheenvuoroja, joissa he kuvailevat kosketusta ollen itse koskettajana tai kosketuksen vastaanottajana. Rajasin aineiston ulkopuolelle oppilaiden väliset kosketukset, koska halusin tarkastella niitä keinona, joilla opettaja voi työssään kosketusta hyödyntää.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimukseni tulokset muodostuivat rakentamieni tulkintakehysten kautta. Löysin aineistostani teemoja, joiden avulla tarkastelin opettajien puheenvuoroja ja erityisesti niiden sisältämiä kosketusmainintoja. Näistä teemoista rakentuivat kehykset, joissa erityisopettajat kuvailivat kosketusta arkisena toimintana, oppilaantuntemuksen kautta sekä vaaran ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Erityisopettajat kuvailivat kosketusta oman työnsä osana moniulotteisetsi ja vahvasti arkeensa liittyvänä työmenetelmänä. Hyödynsin kehyksiä puheenvuorojen tarkasteluun teemoittain. Kehykset toimivat puheenvuorojen tarkastelussa samoin kuin kehykset maalauksen rajaajina. Maisemaa voi tarkastella yksityiskohtaisesti tai kokonaisuutta hakien. Kehykset olivat Arjen kehys, Oppilaantuntemuksen kehys, Vaaran kehys ja Vuorovaikutuksen kehys. Jokaisen kehyksen kautta tarkasteltavaksi nousi kosketuksen muotoja koulun ympäristössä erityisopettajien itsensä kuvaamana. Arjen kehyksen kautta tarkasteltiin puheenvuoroja, jotka käsittelivät kosketusta ohjaamisen, säätelyn, kannustamisen, lohduttamisen ja rutiinien näkökulmasta arkisina, toistuvina ja luontevina koskettamisen muotoina. Oppilaantuntemuksen kehyksen kautta tarkasteltuna erityisopettajien puheessa korostui oppilaan taustan tuntemisen lisäksi opettajan kyky tuntea oppilas kosketuksen sopivuuden näkökulmasta. Lisäksi oppilaantuntemukseen kosketuksen osalta liittyi oppilaan ikä sekä oppilaan omat aloitteet kosketukselle. Erityisopettajien puheessa esiintynyttä huolta käsiteltiin Vaaran kehyksessä neljän näkökulman kautta. Nämä puheenvuorot toivat esiin kosketusta koulussa rajoittamisen, mediasta nousevan huolen, huoltajien riittävän tiedottamisen sekä turvataitojen näkökulmasta. Vuorovaikutusta erityisopettajien haastatteluissa käsiteltiin kommunikaation ja vuorovaikutuksen luottamukseen liittyvien puheenvuorojen kautta. Tutkimustulosten avulla saadaan kuvaa erityisopettajan arjesta sekä kosketuksen hyödyntämisestä monipuolisena työvälineenä koulun arjessa.
Heidi laine-Åström
”Mut koskaan ei ollut lasta, johon ei ois saanu koskee” –
Koskettamisen tulkintakehykset alakoulun erityisopettajien haastatteluissa