Tutkimuksen tausta
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vapaa-ajan määrä on kasvanut yhteiskunnassamme, mutta samanaikaisesti yhä suurempi osa kansalaisista kokee ajan niukkuutta arjessaan. Kiireen kokeminen asemoituu yhtäältä kokemukseksi vapaa-ajan riittävyydestä ja toisaalta vapaa-ajan riittämättömyydestä. Kiire näyttäytyy sekä subjektiivisena kokemuksena, että objektiivisesti mitattuna ilmiönä ihmisten arjessa. Koronapandemian vaikutukset etenkin opiskelijoiden arkeen on ollut merkittävä, jolloin arjen ajankäytön rytmit ovat Kiirettä koskeva aiempi tutkimuskirjallisuus keskittyy usein tarkastelemaan ansiotyössä käyviä tai vastaavasti lapsiperheiden arjen ruuhkavuosia. Tutkielman tarkoituksena on osallistua keskusteluun kiireestä tutkimalla korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia kiireestä osana arkea, sekä miten kiireen kokeminen ilmenee osana hyvinvointia. Inspiraatio tutkia opiskelijoiden kokemuksia kiireestä on lähtöisin omasta kandidaatintutkielmastani, jossa kiireen kokeminen nousi esiin. Koin, että opiskelijoiden kiirekokemukset ovat aliedustettuina yhteiskunnallisessa keskustelussa koskien kiirettä.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin korkeakouluopiskelijoita Zoom-sovelluksen kautta vuoden 2022 tammikuussa. Yksilöhaastatteluihin osallistui 11 korkeakouluopiskelijaa Lapin, Oulun, Vaasan, Jyväskylän, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoista. Aineiston analysointi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta, jossa aineistoa lähestyttiin aluksi teemoittelun kautta. Tutkittavien ikähaitari asettui 22–25 ikävuoteen, jossa osa opiskelijoista työskenteli opintojen ohella ja osa ei. Aineistosta ei kuitenkaan ilmene aikuisopiskelijoiden kokemuksia kiireestä, joka olisi voinut rikastuttaa aineistoa.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksen tuloksista voitiin havaita, että korkeakouluopiskelijat kokivat kiireen sekä kielteisenä että myönteisenä ilmiönä. Kiireen kokeminen kielteisenä oli huomattavasti yleisempää, joka näyttäytyi osana arkea stressin kokemisena, riittämättömyyden tunteena ja haasteena sovittaa yhteen erilaisia aikatauluja. Vastaavasti niiden opiskelijoiden keskuudessa, jotka kokivat kiireen myönteisenä, korostui ajattelutapa, jossa kiireen koettiin tuottavan tehokasta toimintaa. Merkittävää tutkimuksessa oli koetun kiireen määrä, sillä kiireen kokeminen sopivassa määrin oli yhteydessä sen mieltämiseen myönteisenä ilmiönä. Vastaavasti ilmaukset liiallisesta kiireestä näyttäytyivät kiireen kokemisena kielteisenä ilmiönä. Etäopiskeluun siirtyminen jakoi yhtälailla opiskelijoiden kokemuksia siitä, näyttäytyikö se hyvinvointia edistävällä vai heikentävällä tavalla. Hyvinvoinnin näkökulmasta kiireen kokeminen laski mielialaa, ja tuotti epäsäännöllistä unirytmiä. Opiskelijat olivat kuitenkin hyvin tietoisia omista voimavaroistaan, ja odottivat viikonloppua arjen vastapainoksi. Johtopäätöksenä voitiin havaita, että kiire asemoitui ennen kaikkea subjektiiviseksi kokemukseksi omasta vapaa-ajan riittävyydestä, jossa kiire liittyi olennaisena osana opiskelijoiden elämään sekä koettuun hyvinvointiin.
Susanna Lukkari
Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia arjen kiireellisyydestä – aikataulujen yhteensovittamista, tehokkuutta ja hyvinvointia