Tutkielman tausta ja toteutus
Verkko-opetuksen mahdollistavat verkko-oppimisympäristöt ovat teknologiakehityksen myötä ottaneet merkittäviä harppauksia eteenpäin. Opetuksen laajennuttua verkkoon myös opiskelijoiden väliset kasvokkaiset vuorovaikutustilanteet ovat siirtyneet verkkokursseilla tapahtuviksi asynkronisiksi vuorovaikutustilanteiksi.
Helsingin yliopiston tiedekuntarajat ylittävä Kohti parempaa opiskelua -verkkokurssi järjestettiin viidettä kertaa syksyllä 2020. Tämän tutkielman kohteena oli kurssin opiskelijoiden väliset verkkokeskustelut, joiden alustana toimi Moodle-verkko-oppimisympäristö. Tavoitteena oli selvittää, millaisena vuorovaikutuksen ja vertaistuen mahdollistajana kurssin verkko-oppimisympäristössä käydyt pienryhmäkeskustelut näyttäytyvät ja millaisina opiskelijat ne kokevat.
Laadullinen tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta: verkkokurssin pienryhmäkeskusteluista ja opiskelijoiden (n=32) kirjoittamista loppuraporteista. Verkkokeskusteluaineisto sisälsi 645 yksittäistä viestiä, jotka olivat kahdeksan pienryhmän kirjoittamia.
Tutkimustulokset – haasteita ja mahdollisuuksia
Tutkielmaan osallistuneille opiskelijoille tuotti haasteita noudattaa ohjeita keskusteluaktiivisuuteen ja aikatauluun liittyen. Vain yksi opiskelija kirjoitti ohjeistuksen mukaiset kolme viestiä viikoittain, jolloin 97 % kurssille osallistuneista kirjoitti kurssin aikana vähemmän kuin vaaditun viestimäärän. Myös annetussa aikataulussa oli haastava pysyä: 41 % kaikista viesteistä oli kirjoitettu myöhässä.
Näistä haasteista huolimatta opiskelijoiden välinen verkkovuorovaikutus oli asiapitoista, positiivista ja kannustavaa: kaikki kirjoitetut viestit liittyivät viikon tai laajemmin koko kurssin teemaan, 54 % viesteistä oli positiivissävytteisiä ja 45 % vastausviesteistä oli kannustavia. Ei siis ihmekään, että kaksi kolmasosaa tutkielmaan osallistuneista opiskelijoista koki pienryhmäkeskustelut hyödyllisinä ja/tai mielekkäinä.
Loppuraporteissa opiskelijat itsekin raportoivat verkkovuorovaikutukseen liittyneen sekä haasteita että mahdollisuuksia. Keskustelun vuorovaikutuksettomuus, tuntemattomien kanssa keskusteleminen, pohdintojen pinnallisuus, aikataulu ja ryhmäkoko aiheuttivat haasteita, mutta keskustelu mahdollisti vertaistuen, vinkkien jakamisen, tutustumisen ja oman näkökulman avartumisen. Opiskelijat raportoivat 23 yksittäistä mainintaa haasteisiin liittyen ja 46 yksittäistä mainintaa mahdollisuuksiin liittyen. Tutkimustulokset verkkovuorovaikutuksen ominaisuuksista sekä painopiste opiskelijoiden kokemissa verkkovuorovaikutuksen mahdollisuuksissa osoittivat, että kurssin verkkovuorovaikutus oli osin onnistunutta.
Kehittämisehdotukset tulosten perusteella
Tässä tutkielmassa keskustelun vuorovaikutuksettomuus oli merkityksellisin koettu verkkovuorovaikutuksen haaste. Lisäksi opiskelijan henkilökohtaisella, mutta etenkin pienryhmän keskusteluaktiivisuudella löydettiin yhteys koettuun pienryhmäkeskustelujen hyötyyn ja mielekkyyteen. Olisi siis merkityksellistä pohtia, kuinka opiskelijoiden välistä vuorovaikutuksellisuutta saataisiin verkossa edistettyä sekä määrällisesti että laadullisesti. Tutkielmassa esittelemäni kehittämisehdotukset liittyvät ryhmäyttämiseen, motivaatioon ja verkkovertaistukeen, joiden uskon olevan merkittävimpiä tekijöitä verkkovuorovaikutuksen kehittämiselle.
Verkko-opetus ja verkkovuorovaikutus korkeakoulukontekstissa ovat tulleet jäädäkseen. Verkko mahdollistaa oppimisen, vuorovaikutuksen ja tämän tutkielman valossa myös vertaistuen, mutta kuten teknologiakehityksessä ylipäätään, emme saisi jäädä ”tuleen makaamaan”, vaan kehitystyön tulisi olla tavoitteellista ja pitkäjänteistä – jo meidän opiskelijoiden takia.
Rosa Jussilainen
Verkkokeskustelut kokemusten jakamisen ja vertaistuen mahdollistajana Helsingin yliopiston verkkokurssilla