Avainsana: hyvinvointi

Julkaistu

Opiskelijoiden haasteet koronapandemian aikana

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

Koronapandemian alussa suuri osa korkeakoulujen opetuksesta siirtyi etäopetukseen, mikä vaikutti monella tapaa opiskelijoiden elämään herättäen myös huolta opiskelijoiden hyvinvoinnista. Tutkimusten mukaan opiskelijat kokivat muun muassa yksinäisyyttä, uupumusta, stressiä ja ahdistusta pandemian aikana. Poikkeuksellisen tilanteen vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin voivat olla pitkäaikaisia, joten on tärkeää tutkia opiskelijoiden kokemuksia koronapandemian aikana. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia haasteita yliopisto-opiskelijat kokivat opinnoissaan koronapandemian ja etäopiskelun aikana syksyllä 2020 sekä millä tavoin koetut haasteet olivat yhteydessä sukupuoleen ja opintojen aloitusajankohtaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa syvällisempi käsitys siitä, millaisia haasteita, eli vaatimuksia koronapandemia aiheutti opiskelijoille ja vaatimusten perusteella tarkastella, millaisia voimavaroja, eli esimerkiksi erilaisia tukikeinoja opiskelijat tarvitsisivat opintojen ja hyvinvoinnin tueksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin opiskelun vaatimukset ja voimavarat –mallia. Vaatimukset ja voimavarat -mallissa ajatuksena on, että opiskeluympäristössä ilmenee erilaisia tekijöitä, jotka voivat joko haitata tai auttaa suoriutumista opinnoista. Pitkään jatkuneet liian suuret opiskelun vaatimukset voivat lopulta johtaa uupumukseen. Opiskelun voimavarat puolestaan auttavat tavoitteiden saavuttamisessa, mikä puolestaan johtaa opiskeluinnon kokemiseen. Opiskelijoilla tulisi siis olla riittävästi voimavaroja selviytyäkseen opintojen aiheuttamista vaatimuksista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella osana Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan kasvatuspsykologian tutkimusyksikön tutkimusta. Kyselyaineisto koostui eri opintoalojen kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoista (n=1264) pääasiassa Helsingin yliopistosta. Tutkimus oli monimenetelmällinen ja sen analyysit perustuivat avoimeen kysymykseen koskien opinnoissa koettuja haasteita. Aineistoa analysoitiin luokittelemalla laadullisin menetelmin vastauksissa esiintyviä haasteita. Koettujen haasteiden yhteyttä sukupuoleen sekä opintojen aloitusajankohtaan tarkasteltiin määrällisillä menetelmillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistosta tunnistettiin erilaisia fyysisiä, sosiaalisia, emotionaalisia sekä kognitiivisia haasteita. Opiskelijoiden yleisimmät haasteet liittyivät työmäärään, ajanhallintaan ja organisointiin sekä sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen ja yksinäisyyteen. Tulosten avulla tarkasteltiin, millaisia voimavaroja, kuten esimerkiksi erilaisia tuen muotoja opiskelijat tarvitsisivat opintojen ja hyvinvoinnin tueksi.
Etäopiskelu vaatii opiskelijoilta enemmän itsenäistä työtä ja organisointikykyä lähiopintoihin nähden, joten on mahdollista, että opiskelijoiden kokemus kasvaneesta työmäärästä liittyi puutteisiin ajanhallinta- ja organisointitaidoissa. Näin ollen yksi mahdollinen keino yliopistoille tukea opiskelijoiden etäopiskelua olisi järjestää neuvontaa ja koulutusta siihen, miten erilaisia ajanhallinnan keinoja sekä organisointitaitoja voidaan kehittää. Syksyllä 2020 yhteiskunnassa oli monenlaisia koronarajoituksia, mikä mahdollisesti vaikutti tutkittavien kokemuksiin sosiaalisista haasteista. Nyt vuonna 2022 edelleenkin osa yliopisto-opinnoista toteutetaan etäopintoina, vaikka opiskelijaelämään muuten kuuluvia sosiaalisia tapahtumia ja juhlia järjestetään taas normaaliin tapaan. Yliopistojen olisikin syytä pohtia, miten opiskelijoita voidaan tukea paremmin opiskelijayhteisöön kiinnittymisessä etäopinnoista huolimatta.

Tutkimuksen tulosten perusteella koetuissa haasteissa löytyi myös eroja opintojen aloitusajankohdan mukaan. Opinnot myöhemmin aloittaneiden yleisimmät haasteet liittyivät aiemmin aloittaneita useammin sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen ja yksinäisyyteen sekä ajanhallintaan ja organisointiin. Jatkossa tulisikin kiinnittää huomiota myös siihen, millaista tukea opiskelijat kaipaavat opintojensa eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella erityisesti opintojen alkupuolella olevat tarvitsisivat tukea ajanhallinta- ja organisointitaitojen kehittämiseen sekä sosiaalisen kuuluvuuden muodostamiseen. Sosiaalinen integraatio opintojen alussa olisi erityisen tärkeää, sillä tutkimusten mukaan sosiaalinen kuuluvuuden tunne vaikuttaa myös opiskelijoiden motivaatioon. Yliopisto-opiskelussa ei kaiken kaikkiaan ole monelle opiskelijalle kyse pelkästään opintojen suorittamisesta, vaan myös opiskelijayhteisöön kuuluminen on olennaisessa osassa opiskelukokemuksen merkityksellisyyden rakentumisessa.

Elisa Murto

Yliopisto-opiskelijoiden kokemat haasteet opinnoissa koronapandemian ja etäopiskelun aikana

Julkaistu

Interventiotutkimus luonteenvahvuuksien vaikutuksista oppilaiden hyvinvointiin

Tutkimuksen taustaa

Luonteenvahvuuksiin keskittyvä opetus on lisääntynyt valtavasti niin eri kouluissa kuin varhaiskasvatuksen yksiköissä viime aikoina. Opettajat etsivät keinoja oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseen eri koulutusten ja tehtäväkokonaisuuksien kautta. On tärkeää, että lasten kohdalla löydettäisiin jo varhain keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseen, jotta jokainen lapsi saisi mahdollisuuden voida hyvin nyt mutta myös tulevaisuudessa. Tätä varten tarvitaan konkreettisia ja ennen kaikkea toimivia menetelmiä ja työkaluja. Lisäksi koronapandemia on tuonut omat haasteensa ja lisännyt oppilaiden pahoinvointia. Tämä lisää entisestään hyvinvoinnin tukemisen merkityksellisyyttä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen vaikutus luonteenvahvuusopetuksella on oppilaiden hyvinvointiin. Hyvinvointia tarkasteltiin subjektiivisen hyvinvoinnin eli yleisen onnellisuuden, kouluonnellisuuden ja itsetunnon kautta. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tarjota uutta tietoa luonteenvahvuusopetuksen vaikutuksista oppilaiden hyvinvoinnin kannalta sekä lisätä luonteenvahvuuskasvatuksen merkityksellisyyttä kasvatusalan ammattilaisten keskuudessa.

Tutkimuksen toteutus

Tämä tutkimus toteutettiin interventiotutkimuksena ja aineistoa kerättiin kolmena erillisenä ajankohtana: syyskuussa 2019, joulukuussa 2019 ja keväällä 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa sekä syyskuun 2019 että joulukuun 2019 mittauksista. Kevään 2020 aineistoa ei hyödynnetty vallitsevan koronapandemian takia. Aineistoa analysoitiin määrällisin menetelmin, tarkemmin sanottuna Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä.

Luonteenvahvuusinterventio oli osa laajaa #uuttakoulua -hanketta ja hankkeen 19:sta eri peruskoulusta ja 12:sta kunnasta halukkaat koulut saivat ottaa osaa tutkimukseen ja interventioon. Tämän tutkimuksen luonteenvahvuusinterventio perustui Lotta Uusitalon ja Kaisa Vuorisen -luonteenvahvuuspedagogiikkaan ja tutkimukseen osallistui sekä koe- (184 oppilasta) että kontrolliryhmä (56 oppilasta). Yhteensä osallistujia oli 240 oppilasta.

Tutkimustulokset

Tutkimustulokset osoittivat, että tilastollisesti merkitseviä eroja ei koe- ja kontrolliryhmän yleisessä vertailussa ilmennyt. Kuitenkin tarkemmassa eri sukupuolten ja ikäluokkien välisessä vertailussa kävi ilmi, että luonteenvahvuusinterventiolla oli maltillinen myönteinen vaikutus oppilaiden hyvinvointiin. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan anna selkeitä viitteitä luonteenvahvuusintervention positiivisista vaikutuksista oppilaiden subjektiivisen hyvinvoinnin eli yleisen onnellisuuden, kouluonnellisuuden ja itsetunnon osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan lisää. Etenkin laadullisen ja määrällisen tutkimusaineiston yhdistäminen voisi tuoda uusia näkökulmia aiheeseen. Luonteenvahvuusopetuksen vaikutuksia oppilaan hyvinvointiin voitaisiin tutkia esimerkiksi myös vanhempien ja opettajan kokemusten kautta.

 

Eeva Bäckström

Luonteenvahvuusintervention vaikutukset oppilaiden hyvinvointiin

Julkaistu

Voimisteluvalmentajan persoonallisuuden yhteys voimistelijoiden itsetuntoon

Viime aikoina mediassa on keskusteltu paljon huippu-urheilun sekä valmentajien käyttämien valmennusmetodien vaikutuksista urheilijoiden hyvinvointiin ja itsetuntoon. Esimerkiksi Ylen huippu-urheilijoiden henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä mittavaan tutkimuksen mukaan, jopa 68 % kyselyyn vastanneista on kokenut uransa aikana henkisen hyvinvoinnin vaikeuksia. Yli kolmannes vastaajista koki, että mielenterveyden häiriöt johtuvat muun muassa itsetunto-ongelmista, paineista menestyä tai ongelmista ihmissuhteissa. Esimerkiksi tunteet riittämättömyydestä tai jatkuva vertailu kilpakumppaneihin ovat aiheuttaneet Ylen tutkimuksen mukaan joillekin urheilijoille haasteita itsetunnon kanssa.

Tavoitteet

Tutkielmani tavoitteena olikin selvittää, ovatko voimisteluvalmentajan persoonallisuuden piirteet yhteydessä voimistelijoiden itsetuntoon, ja ovatko jotkut persoonallisuuden piirteistä voimistelijoiden itsetuntoa tukevia tai itsetuntoa heikentäviä. Tutkielman tavoitteena oli myös selvittää voimistelijoiden itsetunnon tasoa yleisesti. Valmentajan persoonallisuutta tarkastelemalla voidaan saada käsitystä esimerkiksi siitä, millaisia toimintatapoja ja valmennusmetodeja valmentaja todennäköisesti suosii harjoituksissaan.

Toteutus

Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty kahdella eri sähköisellä kyselylomakkeella, joita jaettiin Suomen eri voimisteluseurojen valmentajille ja voimistelijoille. Kyselyihin vastasi yhteensä 22 valmentajaa viidestä eri voimisteluseurasta ja 105 iältään 10–21-vuotiasta voimistelijaa neljästä eri voimisteluseurasta Espoosta, Tampereelta ja Turusta.

Tulokset

Tutkielmassa selvisi, että voimistelijoilla oli keskimäärin erittäin hyvä itsetunto ja mitä vanhempi voimistelija oli kyseessä, sitä heikompi itsetunnon taso hänellä todennäköisesti oli. Voimisteluvalmentajan ulospäin suuntautuneisuus näyttäisi olevan persoonallisuuden piirre, joka tukee voimistelijoiden itsetuntoa. Näin ollen, tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että voimistelijoiden itsetuntoa ja tätä kautta myös heidän hyvinvointiansa tukevat valmentajan persoonallisuuden ulospäin suuntautuneisuuteen liittyvät piirteet, kuten esimerkiksi sosiaalisuus, seurallisuus ja lämpö.

Merkitys ja jatkotutkimus

Tutkielman tavoitteena oli tuoda osaltaan lisää tietoa niistä asioista, jotka tukevat urheilijoiden itsetuntoa sekä heidän hyvinvointiansa. Mielenkiintoisena jatkotutkimuksen mahdollisuutena olisi tutkia laajemmin voimistelijoiden itsetuntoon vaikuttavia tekijöitä. Esimerkiksi voimisteluvalmentajan toiminnan ja valmennusmetodien, sekä voimisteluryhmän dynamiikan että voimistelijoiden keskinäisten suhteiden vaikutuksia itsetuntoon, olisi erittäin mielenkiintoista tutkia laajemmin tulevaisuudessa. Mielenkiintoista olisi myös tutkia löytyisikö itsetunnon tasossa eroja yksilö ja joukkueurheilijoiden välillä.

Julkaistu

Ammatillisen koulutuksen opettajan työajan siirtyminen opettamisesta ”hoksaamiseen”

Graduni aihe lähti ammatillisen koulutuksen opettajan kokemuksesta, että ammatillisen koulutuksen reformin myötä opettajan työaikaa on siirretty ryhmämuotoisesta lähiopetuksesta yksilöllisten opinto-ohjelmien laatimiseen ja tämä on heikentänyt erityisesti paljon opetusta tarvitsevien opiskelijoiden tilannetta. Ryhmämuotoisuudesta ja lähiopetuksesta hyötyvät varsinkin ne opiskelijat, joiden opiskelumotivaatio on alkanut hiipua ja jotka ovat koulu-uupuneita tai jotka voivat huonosti jostain muusta syystä. Koulukaverit ja tuttu opiskeluryhmä ovat tutkimusten mukaan tärkeitä tekijöitä myös kouluun kiinnittymisessä.

Samanaikaisesti reformin ja rahoitusleikkausten kanssa ammatilliselle koulutukselle on sälytetty yhä enemmän vastuuta opiskelijoiden mahdollisimman nopeasta siirtymisestä työelämään. Koulutuksen läpäisevyyttä pitäisi parantaa ja opintojen keskeyttämistä ennaltaehkäistä. Siitä huolimatta ei hyödynnetä lukuisten hankkeiden ja tutkimusten tuloksia, joiden mukaan koulukavereiden kannattelu ja osallisuuden kokemus ovat niitä tekijöitä, jotka auttavat opiskelijaa pysymään koulussa. Amisbarometreissä ym. kyselyissä opiskelijat eivät ole toivoneet lisää valinnanvapautta, vaan enemmän opetusta omalta tutulta opettajalta.

Reformissa lanseerattujen yksilöllisten opinto-ohjelmien tarkoituksena on, että opiskelu olisi joustavaa ja yksilöllistä esimerkiksi opiskelijan elämäntilanteen mukaan. Käytännössä se on lisännyt opettajien opiskelijahallintajärjestelmässä tekemiä klikkauksia tuhansilla, koska ryhmämuotoista ns. vakio-opinto-ohjelmaa ei enää ole. Yksilölliset opinto-ohjelmat eivät välttämättä ole muodostuneet sillä tavalla yksilöllisiksi, että paljon tukea tarvitseva opiskelija voisi aidosti edetä hitaammin tai tuetummin. Reformin myötä on onnistuttu kehittämään joitakin joillekin ryhmille toimivia joustavia vaihtoehtoja, mutta haasteeksi on jäänyt, pystytäänkö opiskelijalle tarjoamaan myös turvallinen ja kannatteleva, paljon opetusta sisältävä toteutus, silloin kun se olisi opiskelijaa eniten hyödyttävä vaihtoehto.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat monenkirjava joukko muun muassa toisen asteen koulutuksen valikoitumisen vuoksi ja he eroavat toistensa lisäksi myös muiden koulutusasteiden opiskelijaryhmistä. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin tuloksena, että aineistosta tunnistetut motivaatioryhmät ovat tuttuja: oppimisorientoituneet, menestysorientoituneet, sitoutumattomat ja välttämisorientoituneet. Oppimis- ja menestysorientoituneet ovat odotetusti eniten kiinnittyneitä kouluun, kun taas sitoutumattomat ja välttämisorientoituneet vähiten kiinnittyneitä. Tulos on johdonmukainen myös koulu-uupumuksen suhteen: oppimisorientoituneet ovat vähiten koulu-uupuneita ja välttämisorientoituneet eniten.

Tutkimuksessa oltiin myös kiinnostuneita, minkä tyyppiset opiskelijat haluaisivat mieluiten opiskella omassa tutussa ryhmässä ja millaisille opiskelijoille mahdollisimman yksilölliset opinto-ohjelmat ovat tärkeitä. Eroa ei löytynyt eri motivaatioryhmien välillä siinä, haluavatko ne opiskella samassa tutussa ryhmässä, sillä ylivoimaisesti suurin osa kaikista ryhmistä haluaa. Yksilöllisten opinto-ohjelmien suhteen eroa löytyi: yksilöllisyys on tärkeintä opiskelijoille, jotka pärjäävät koulussa parhaiten: oppimis- tai menestysorientoituneet, voimakkaasti kouluun kiinnittyneet ja vähiten koulu-uupuneet.

Tutkimustulosten perusteella ammatillisissa oppilaitoksissa olisi hyvä tunnistaa eri tavoin motivoituneet sekä eri tavoin kouluun kiinnittyneet ja eriasteisesti koulu-uupuneet opiskelijat, sillä riskit kasautuvat helposti samoille opiskelijoille. Sekä ammatillisen koulutuksen että työelämän näkökulmasta voisi olla perusteltua suunnata rajallisia tukitoimia enemmän heikosti motivoituneiden ja huonosti voivien opiskelijoiden tunnistamiseen ja tukemiseen kuin niiden opiskelijoiden yksilölliseen palvelemiseen, jotka ovat motivoituneita, voivat hyvin ja jotka tulevat pärjäämään joka tapauksessa.

Reformin aiheuttamista muutoksista on kokemusta jo neljän lukuvuoden ajalta ja olisi kiinnostavaa tietää, miten reformin tavoitteet ovat toteutuneet. Syitä reformillehan olivat mm. työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien suhteellisen suuri osuus työikäisistä ja vähän koulutettujen alhainen työllisyysaste. Reformiin sisältyi myös rahoitusjärjestelmän muuttaminen ja olisi mielenkiintoista tietää, onko esimerkiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien suhteellinen osuus työikäisistä pienentynyt ja onko vähän koulutettujen työllisyysaste parantunut eli onko tuloksellisuusrahoitteisuus auttanut näiden reformin tavoitteiden saavuttamisessa.

Minna Lännenmäki

Opiskelijoiden hyvinvointi ja motivaatio – Ammatillinen koulutus

Julkaistu

”Moodle auki ja keskustelut tulille” – verkkokeskustelut kokemusten jakamisen ja vertaistuen mahdollistajana verkkokurssilla

Tutkielman tausta ja toteutus

Verkko-opetuksen mahdollistavat verkko-oppimisympäristöt ovat teknologiakehityksen myötä ottaneet merkittäviä harppauksia eteenpäin. Opetuksen laajennuttua verkkoon myös opiskelijoiden väliset kasvokkaiset vuorovaikutustilanteet ovat siirtyneet verkkokursseilla tapahtuviksi asynkronisiksi vuorovaikutustilanteiksi.

Helsingin yliopiston tiedekuntarajat ylittävä Kohti parempaa opiskelua -verkkokurssi järjestettiin viidettä kertaa syksyllä 2020. Tämän tutkielman kohteena oli kurssin opiskelijoiden väliset verkkokeskustelut, joiden alustana toimi Moodle-verkko-oppimisympäristö. Tavoitteena oli selvittää, millaisena vuorovaikutuksen ja vertaistuen mahdollistajana kurssin verkko-oppimisympäristössä käydyt pienryhmäkeskustelut näyttäytyvät ja millaisina opiskelijat ne kokevat.

Laadullinen tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta: verkkokurssin pienryhmäkeskusteluista ja opiskelijoiden (n=32) kirjoittamista loppuraporteista. Verkkokeskusteluaineisto sisälsi 645 yksittäistä viestiä, jotka olivat kahdeksan pienryhmän kirjoittamia.

Tutkimustulokset – haasteita ja mahdollisuuksia

Tutkielmaan osallistuneille opiskelijoille tuotti haasteita noudattaa ohjeita keskusteluaktiivisuuteen ja aikatauluun liittyen. Vain yksi opiskelija kirjoitti ohjeistuksen mukaiset kolme viestiä viikoittain, jolloin 97 % kurssille osallistuneista kirjoitti kurssin aikana vähemmän kuin vaaditun viestimäärän. Myös annetussa aikataulussa oli haastava pysyä: 41 % kaikista viesteistä oli kirjoitettu myöhässä.

Näistä haasteista huolimatta opiskelijoiden välinen verkkovuorovaikutus oli asiapitoista, positiivista ja kannustavaa: kaikki kirjoitetut viestit liittyivät viikon tai laajemmin koko kurssin teemaan, 54 % viesteistä oli positiivissävytteisiä ja 45 % vastausviesteistä oli kannustavia. Ei siis ihmekään, että kaksi kolmasosaa tutkielmaan osallistuneista opiskelijoista koki pienryhmäkeskustelut hyödyllisinä ja/tai mielekkäinä.

Loppuraporteissa opiskelijat itsekin raportoivat verkkovuorovaikutukseen liittyneen sekä haasteita että mahdollisuuksia. Keskustelun vuorovaikutuksettomuus, tuntemattomien kanssa keskusteleminen, pohdintojen pinnallisuus, aikataulu ja ryhmäkoko aiheuttivat haasteita, mutta keskustelu mahdollisti vertaistuen, vinkkien jakamisen, tutustumisen ja oman näkökulman avartumisen. Opiskelijat raportoivat 23 yksittäistä mainintaa haasteisiin liittyen ja 46 yksittäistä mainintaa mahdollisuuksiin liittyen. Tutkimustulokset verkkovuorovaikutuksen ominaisuuksista sekä painopiste opiskelijoiden kokemissa verkkovuorovaikutuksen mahdollisuuksissa osoittivat, että kurssin verkkovuorovaikutus oli osin onnistunutta.

Kehittämisehdotukset tulosten perusteella

Tässä tutkielmassa keskustelun vuorovaikutuksettomuus oli merkityksellisin koettu verkkovuorovaikutuksen haaste. Lisäksi opiskelijan henkilökohtaisella, mutta etenkin pienryhmän keskusteluaktiivisuudella löydettiin yhteys koettuun pienryhmäkeskustelujen hyötyyn ja mielekkyyteen. Olisi siis merkityksellistä pohtia, kuinka opiskelijoiden välistä vuorovaikutuksellisuutta saataisiin verkossa edistettyä sekä määrällisesti että laadullisesti. Tutkielmassa esittelemäni kehittämisehdotukset liittyvät ryhmäyttämiseen, motivaatioon ja verkkovertaistukeen, joiden uskon olevan merkittävimpiä tekijöitä verkkovuorovaikutuksen kehittämiselle.

Verkko-opetus ja verkkovuorovaikutus korkeakoulukontekstissa ovat tulleet jäädäkseen. Verkko mahdollistaa oppimisen, vuorovaikutuksen ja tämän tutkielman valossa myös vertaistuen, mutta kuten teknologiakehityksessä ylipäätään, emme saisi jäädä ”tuleen makaamaan”, vaan kehitystyön tulisi olla tavoitteellista ja pitkäjänteistä – jo meidän opiskelijoiden takia.

Rosa Jussilainen

Verkkokeskustelut kokemusten jakamisen ja vertaistuen mahdollistajana Helsingin yliopiston verkkokurssilla

Julkaistu

Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen koronapandemian aikana

Keväällä 2020 arkemme muuttui, kun koronapandemia astui osaksi jokapäiväistä elämäämme. Koronapandemia on luonut merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, tuoden myös haasteita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteuttamiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka jo ennen globaalia pandemiaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olivat kasvaneet merkittävästi. Mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa, ja kouluinstituutioiden rooli hyvinvoinnin edistäjinä on laajalti todistettu. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, millä tavoin lasten ja nuorten mielenterveyttä on edistetty kouluinstituutioissa koronapandemian aikana. Lisäksi kartutetaan ajankohtaista tietoa opettajien työnkuvassa näkyneestä mielenterveyden edistämisestä, ilmentäen opettajien henkilökohtaisia käsityksiä liittyen niin yksilöiden mielenterveyden tukemiseen kuin koulumaailman organisaatioiden ja yhteiskunnan rooliin mielenterveyden edistäjänä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kuudesta mielenterveyden edistämisen menetelmästä; opettajan tunne-, vuorovaikutus ja mielenterveysosaamisesta, lasten ja nuorten tunne-, vuorovaikutus- ja mielenterveysosaamisesta, vertaistoiminasta ja osallisuudesta, toimintakulttuurista, kohdennetusta tuesta sekä opiskeluhuoltotyöstä ja mielenterveyspalveluista. Kyseisten menetelmien pohjalta pyrittiin syventämään ymmärrystä mielenterveyden edistämisestä sekä luomaan uutta ajankohtaista tietoa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielma toteutettiin touko- ja joulukuun 2021 välisenä aikana. Aineisto kerättiin touko- ja kesäkuun aikana avoimella kyselylomakkeella neljästä eri kasvatusalan Facebook-ryhmästä. Tutkielman näyte koostui 41 suomalaisesta peruskoulun sekä toisen asteen opettajasta, joista 37 identifioivat itsensä naiseksi ja 4 mieheksi. Osallistujat olivat iältään 30–61-vuotiaita, työskennellen yhteensä 16 eri maakunnalla. Aineiston analyysiprosessi toteutettiin loka­- ja marraskuun aikana laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, fenomenografista tutkimusasetelmaa mukaillen.

Tutkimustulokset

Tutkielmassa saatiin selville moniammatillisen yhteistyön sekä opettajan rooli koronapandemian aikaisen mielenterveyden edistäjinä, kuitenkin resurssien puutteen vallitessa taustalla. Myös muut koronapandemian esille nostamat haasteet tulivat laajalti esille niin peruskoulun kuin toisen asteen opettajien vastauksista. Lisäksi tutkimustuloksissa korostui oikea-aikainen, empaattinen, lapset ja nuoret kokonaisvaltaisesti huomioiva vuorovaikutus. Tutkimustulosten avulla voidaan tarkastella suomalaisen koulumaailman hyvinvoinnin edistämisen arvopohjaa, samanaikaisesti suunnaten huomio taustalla vallitseviin yhteiskuntamme epäkohtiin. Tutkimustuloksia voisi soveltaa jatkotutkimuksissa esimerkiksi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten mielenterveyden edistämisen vertailuun, opettajien työhyvinvoinnin tarkasteluun sekä kvantitatiivisen tutkimuksen toteuttamiseen.

Pohdintaa

Tämä tutkielma luo merkityksellistä ja ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten, opettajien, kouluyhteisöjen sekä yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta. Koronapandemia tai ei, lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen ei saisi kaikessa painossaan kasautua opettajien harteille. Tämän tutkielman tuloksissa ilmentyvä riittämättömyyden tunne opettajien omien toimintamahdollisuuksien suhteen saattaisi antaa vihiä opetussuunnitelman ylimalkaisuudesta ja siitä, että opettajien oletetaan osaavan edistää ensimmäisestä työpäivästään lähtien mielenterveyttä kuten ammattilaiset.

Yhteiskunnan päättäjien tulisi ymmärtää, kuinka kouluinstituutiot luovat yleissivistävän kasvatustehtävänsä lisäksi merkittäviä hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksia. Kun resursseja kohdennetaan kouluinstituutioiden mielenterveyttä edistäviin aspekteihin, luodaan näille sukupolville yhä parempia mahdollisuuksia asianmukaisen työkykyisyyden säilyttämiseen. Monipuolisten  tunne- , vuorovaikutus- ja mielenterveysosaamisen hallitsemisella, hyvinvointia tukevassa kouluympäristössä olemisella sekä tarvittavien palveluiden saamisella niin peruskoulussa kuin toisella asteella on mahdollista pitkällä tähtäimellä vaikuttaa positiivisesti myös yhteiskunnan terveydenhuollon kustannuksiin.

 

Tinja Tikkanen

Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen kouluinstituutioissa koronapandemian aikana – Opettajien käsityksiä

Julkaistu

Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten subjektiivinen hyvinvoinnin kokemus ja siinä ilmenevät sukupuolten väliset erot

Miksi lasten ja nuorten subjektiivisen hyvinvoinnin tutkiminen kiinnosti minua?

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen on yhteiskunnan ja siellä elävien aikuisten vastuulla. Tutkimusten valossa tiedetään, lapsuuden kokemukset esimerkiksi mielen hyvinvoinnista vaikuttavat edelleen aikuisiällä koettuun elämäntyytyväisyyden ja siten myös hyvinvoinnin kokemukseen. Vaikka Suomessa keskimäärin lapset ja nuoret voivat hyvin, löytyy joukosta aina myös niitä, joille todellisuus ei näyttäydy samankaltaisena. Muun muassa yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet viimeisen vuoden aikana ja jopa kolmasosa ala- ja yläkouluikäisistä tytöistä kokevat ahdistusta elämässään. Voidaksemme edistää lasten ja nuorten hyvinvointia yhteiskunnassamme, tarvitsemme tietoa niistä tekijöistä, jotka heidän hyvinvoinnin kokemukseensa vaikuttavat.

Tutkimustehtävä

Hyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavat monet eri seikat eikä subjektiivisen, kokemusperäisen, hyvinvoinnin tutkiminen tarjoa kaiken kattavia vastauksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilasta. Pro gradu -tutkielmassani lähdin kuitenkin tutkimaan subjektiivista hyvinvoinnin kokemusta, sillä se voi tarjota paljon konkreettista tietoa siitä, miten lasten kokemaa hyvinvointia voidaan edistää ja kuinka lapset ja nuoret itse määrittelevät oman hyvinvointinsa tilan. Tutkimuksessa tarkastelin hyvinvointia PERMA-hyvinvointiteorian viitekehyksessä, jonka mukaan hyvinvointiin vaikuttaa edistävästi kokemukset myönteisistä tunteista, sitoutuneisuudesta, myönteisistä ihmissuhteista, merkityksellisyydestä ja saavuttamisesta. 

Tulokset

Tutkimuksessani sain selville, että tutkittavat voivat keskimäärin hyvin, mutta sekä kuudes- että yhdeksäsluokkalaiset tytöt voivat keskimäärin samanikäisiä poikia paremmin. Luokka-asteet eivät puolestaan eronneet toisistaan hyvinvoinnin kokemuksessa. Hyvinvoinnin osa-alueissa eroja ilmeni kuudesluokkalaisilla sitoutuneisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksissa ja yhdeksäsluokkalaisilla näiden edellä mainittujen lisäksi myös sinnikkyyden ja onnellisuuden kokemuksissa. Näissä kaikissa osa-alueissa tytöt voivat keskimäärin poikia paremmin. Tytöt kokivat kaikkia hyvinvoinnin osa-alueita myös säännöllisemmin kuin pojat. 

Tutkimustulokset pohjana lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiselle

Tutkimustulokset tarjoavat tärkeää tietoa lasten ja nuorten kokemasta hyvinvoinnista. Niiden avulla voidaan tunnistaa eri luokka-asteissa ilmeneviä hyvinvoinnin eroja, ja siten myös kiinnittää huomiota näiden hyvinvoinnin osa-alueiden tukemiseen. Esimerkiksi tieto siitä, että sukupuolten välisiä eroja ilmeni enemmän ylä- kuin ala-asteella kertoo jo siitä, että jotakin yläasteiässä tapahtui näissä tutkittavissa, sillä eroja esiintyi enemmän yläasteella. Tunnustettava kuitenkin on, että tämä tutkimus perustui vain yhteen tutkimusotokseen ja hyvinvoinnin teoreettiseen viitekehykseen, eikä sen vuoksi tuloksia voida pitää yleispätevinä tuloksina lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilasta.

Niina Fernström

Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten subjektiivinen hyvinvointi

Julkaistu

Hyvinvointia neuloen – Käsityöt, hyvinvointi ja sosiaalinen media

Tavoitteet

Tutkielman tavoitteena oli selvittää neulonnan harrastamisen merkityksiä sosiaaliselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille sekä millaisia syitä Facebook yhteisön neulonta-aiheisissa ryhmissä olemiseen on. Tutkielmassa tarkasteltiin käsityötä harrastuksena, käsitöiden yhteisöllisyyttä sekä sosiaalisen median verkkoyhteisöjä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että käsitöiden harrastamisella on positiivisia vaikutuksia hyvinvoinnille. Käsitöiden tekemisen on todettu vaikuttavan positiivisesti mielialaan, vähentävän stressiä sekä parantavan keskittymiskykyä. Sosiaalisen median on todettu tarjoavan käyttäjilleen paikan verkostoitumiseen, esitellä käsitöitään sekä mahdollisuuden jakaa ja saada tietoa.

Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli analysoida laadullisen tutkimuksen keinoin Facebookin neulontaryhmien jäsenten kokemuksia neulonnan vaikutuksista hyvinvoinnille. Tutkimuksessa painotettiin erityisesti sitä, mitä merkityksiä neulontaryhmien jäsenillä on olla osana neulontayhteisöä sekä sitä, mitä neulontaryhmien jäsenet kokevat saavansa ryhmistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös käsitöitä harrastuksena, niiden merkityksiä ja hyötyjä hyvinvoinnille sekä käsitöiden tuomaa yhteisöllisyyttä.

Tutkimuskysymykset olivat:

  1. Millaisia merkityksiä neulonnalla on sosiaaliselle hyvinvoinnille?
  2. Millaisia syitä Facebookin neulonta-aiheisissa ryhmissä olemiseen on?

Tutkimuksen toteutus 

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, pääpaino tässä tutkimuksessa oli sisällönanalyysissä, mutta sisällönanalyysiä tukemassa on määrällistä aineistoa myös. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat neulonnan harrastajat, jotka ovat jäsenenä Facebookissa neulonta-aiheisessa ryhmässä. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä, kyselyn linkkiä saateteksteineen jaettiin kolmeen Facebookin neulonta-aiheiseen ryhmään. Kyselyyn vastanneita oli 889 kappaletta.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia olivat neulonnan rentouttava vaikutus sosiaaliseen hyvinvointiin yhdistämällä ihmisiä yhteisen harrastuksen äärelle, jonka myötä arjen sosiaalisia tilanteita jaksetaan paremmin. Tutkimukseen osallistuneet mainitsivat neulonnan kautta syntyvän sosiaalisen kanssakäymisen olevan mukavaa ja toimivan jäänmurtajana uusien tuttavuuksien kanssa. Muiden neulojien kanssa tapahtuva vuorovaikutus mahdollistaa ideoiden ja vinkkien jakamisen, avun pyytämisen ja antamisen, samanhenkisten ihmisten kohtaamisen sekä itsensä tärkeäksi kokemisen kaltaisten seurassa.

Facebookin neulontaryhmissä olemisen syistä nousi merkittävimmiksi ideoiden ja vinkkien löytäminen omaan tekemiseen, muiden töiden ihailu sekä neuvojen ja avun saaminen. Vastaajat myös kokivat olevansa paremmin osa yhteisöä eivätkä kokeneet olevansa niin yksin harrastuksensa kanssa. Muiden töiden ihailu tuotti iloa ja niistä saattoi saada itselle ideoita. Ryhmät saavat paljon arvostusta siitä, että siellä käydään aktiivista keskustelua sekä neuvoja ja apua saa nopeasti. Erityisesti aloittelijat kokivat hyvin merkityksellisenä ja tärkeänä neuvojen ja avun saamisen sekä kokivat ryhmissä olevan matalakynnys kysyä mietityttäviä asioita.

Tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että neulonnalla on positiivisia vaikutuksia yksilön sosiaaliselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Tämän tutkielman tulokset kertovat siitä, että neulonta tuo samanhenkisiä ihmisiä yhteen, auttaa rentoutumaan sekä toimii keskustelun aiheena vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa. Syitä sosiaalisen median neulontayhteisöissä olemiselle olivat ideoiden, vinkkien, avun ja tiedon saaminen.

Mahdolliset jatkotutkimusaiheet

Tämä tutkielma keskittyi neulonnanharrastajiin, hyvinvointiin ja Facebookin neulonta-aiheisten ryhmien merkityksiin. Jatkotutkimusaihe voisi tarkastella, miten neulontayhteisöt ja sosiaalinen media vaikuttavat neulonnanharrastajien erilaisten trendien leviämiseen sekä neulontatuotteiden tekemiseen. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tutkia, millä tavoin nämä trendit leviävät ja miten neulojat valitsevat aiheensa. Samalla voisi pureutua syihin, millä perusteilla jostakin tuotteesta tulee trendi ja jonka kaikki haluavat tehdä.

Maria Varonen

Julkaistu

Hyvinvointia on mahdollista tukea osana yliopisto-opintoja

Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia heikentävän psyykkisen oireilun on todettu olevan yleistä ja lisääntymään päin. Kehityskulku on ollut selvillä jo aikana ennen kevään 2020 poikkeustilaan siirtymistä. Kulunut vuosi on heikentänyt osan opiskelijoiden hyvinvointia entisestään.

Haasteet opiskelijoiden hyvinvoinnissa vaikuttavat herkästi opintojen etenemiseen ja opintomenestykseen sekä voivat johtaa opintojen keskeyttämiseen. Opiskeluaikana alkanut oireilu voi seurata myös työelämään, joten haasteiden ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää myös yliopisto-opiskelijoiden myöhemmän työkyvyn ja hyvinvoinnin valossa.

Psykologinen joustavuus ja suunnitelmallisen opiskelun taidot osana opiskelukykyä

Yliopisto on toimintaympäristö, jossa menestyminen edellyttää opiskelijalta itsesäätelyä ja kykyä itsenäiseen toimintaan. Tiedonkäsittelyyn liittyvien valmiuksien lisäksi opiskelijoilta edellytetään kykyä ottaa vastuuta opintojen suunnittelusta sekä ajankäytön hallinnasta. Suunnitelmallisen opiskelun taidoissa ilmenevien haasteiden on todettu olevan yhteydessä opiskelijoiden hyvinvoinnin haasteisiin, altistavan opiskelijan stressille ja lisäävän opintoihin liittyvää uupumusriskiä.

Kognitiivisten kykyjen sekä opintoihin liittyvien suoritusten hallinnointiin liittyvien taitojen lisäksi korkeakouluopiskelu vaatii opiskelijoilta emotionaalisen itsesäätelyn taitoja. Psykologisen joustavuuden käsitteellä viitataan yksilön kykyyn toimia erilaisissa tilanteissa tavoitteellisesti ja arvojensa mukaisesti negatiivisista ajatuksista ja tunteista huolimatta. Psykologisen joustavuuden on havaittu olevan hyvinvointiin monella tavalla yhteydessä oleva tekijä. Psykologisen joustavuuden tukemisesta hyväksymis- ja omistautumisterapian harjoitteisiin perustuvien interventioiden avulla on mittavaa näyttöä.

Yliopisto-opintojen yhteydessä toteutetuista hyvinvointia psykologisen joustavuuden ja suunnitelmallisen opiskelun avulla tukevien interventioiden vaikuttavuudesta on alustavaa näyttöä, mutta lisää tietoa tarvitaan.

Opintoihin integroitu verkkokurssi hyvinvointi-interventiona

’Kohti parempaa opiskelua’ on pedagogisten yliopistolehtoreiden Henna Asikaisen ja Nina Katajavuoren kehittämä opintoihin integroitu verkkokurssina toteutettava hyvinvointi-interventio, jonka tarkoituksena on edistää yliopisto-opiskelijoiden opiskelukykyä tukemalla psykologista joustavuutta ja opiskelutaitoja.

Helsingin yliopistossa vuonna 2019 syksyllä toteutetun kurssin yhteydessä koe-kontrolliasetelmalla toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten yliopisto-opiskelijoiden psykologinen joustavuus, koettu hyvinvointi ja stressi sekä opiskeluun liittyvä uupumus ovat yhteydessä toisiinsa ja minkälaisia muutoksia niissä havaitaan intervention jälkeen verrattuna kontrolliryhmän tuloksiin.  Tutkimukseen osallistui 74 yliopisto-opiskelijaa (koe-ryhmä n=38, kontrolliryhmä n=36).

Yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointiin voi vaikuttaa

Tutkimus osoitti, että psykologinen joustavuus, koettu hyvinvointi, stressi, opiskeluun liittyvä uupumus ja suunnitelmallisen opiskelun taidot olivat yhteydessä toisiinsa. Psykologisen joustavuuden havaittiin olevan positiivisessa yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja suunnitelmallisen opiskelun taitoihin ja vastaavasti negatiivisessa stressiin ja opintoihin liittyvään uupumukseen. Tulokset vahvistivat kirjallisuudessa esitettyä käsitystä siitä, että psykologinen joustavuus on yhteydessä useisiin opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviin tekijöihin.

Kohti parempaa opiskelua –kurssin interventioon osallistuneiden koehenkilöiden psykologinen joustavuus, koettu hyvinvointi ja suunnitelmallisen opiskelun taidot lisääntyivät. Opiskelijoiden kokema stressi väheni ja opiskeluun liittyvä uupumusriski pieneni. Kontrolliryhmässä vastaavia muutoksia ei tapahtunut.

Tulokset antavat viitteitä siitä, että yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointia on mahdollista tukea verkkointerventiolla yhdistämällä hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvat harjoitukset suunnitelmallisen opiskelun taitojen tukemiseen. Verkkokurssimuotoisen hyvinvointi-intervention aikaansaamista yksilötasoisista sekä pitkäkestoisista muutoksista tarvitaan lisää tutkimusta.

– Kristiina Räihä

Pro gradu -tutkielma: Psykologinen joustavuus ja suunnitelmallisen opiskelun taidot yliopisto-opiskelijoiden hyvinvoinnin tukena