Aineenopettajien toteuttama kirjallisuuskasvatus

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, kuinka paljon muut kuin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuuden aineenopettajat hyödyntävät kirjallisuuskasvatusta monialaisessa opetuksessa sekä kuinka paljon he tekevät yhteistyötä äidinkielen ja kirjallisuuden tai suomi toisena kielenä -opettajien kanssa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että vaikka opettajat pitävät monialaista opetusta tärkeänä, vaatii oppiainerajat ylittävä yhteistyö opettajilta paljon ylimääräistä työtä. Tutkimukset osoittavat, että kirjallisuuden lukeminen on yhteydessä kokonaisvaltaisesti oppilaiden parempaan suoriutumiseen koulussa. Tämän tutkimuksen avulla saadaan tietoa siitä, kuinka paljon opettajat tekevät monialaista yhteistyötä kirjallisuuden parissa ja minkälaista yhteistyö on. Tutkimuksessa myös selvitetään syitä sille, miksi yhteistyötä ei tehdä.

 Aineisto

Tutkimuksen aineistona on hyödynnetty Lukuklaani-hankkeessa muille aineenopettajille lähetetyn kyselyaineiston suomen- ja ruotsinkielisiä vastauksia, joita saatiin 611. Muille aineenopettajille lähetetyn kyselytutkimuksen vastauksista tarkastelin tässä tutkimuksessa kysymyksiä, joiden avulla oli pyritty selvittämään aineenopettajien toteuttamaa kirjallisuuskasvatusta. Suljettujen kysymysten vastauksista tutkin laadullisia tunnuslukuja ja avoimia vastauksia tarkastelin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että muiden aineiden opetuksessa hyödynnetään kirjallisuuskasvatusta varsin vähän. Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa kirjallisuuskasvatusta hyödynnettiin ylöspäin eriyttävänä materiaalina sekä oppiaineen tiedon syventämisessä tietokirjallisuuden avulla. Syyksi sille, ettei kirjallisuuskasvatusta hyödynnetty, mainittiin monesti se, ettei aineenopettajan opettama aine ollut mukana koulun monialaisessa opetuksessa tai että monialaiset oppimiskokonaisuudet olivat suppeita. Useimmat aineenopettajat tekivät yhteistyötä äidinkielen ja kirjallisuuden tai suomi toisena kielenä -opettajien kanssa lukuvuosittain tai harvemmin. Tiiviimpi yhteistyö oli harvinaisempaa. Yhteistyötä tehtiin monialaisten oppimiskokonaisuuksien opetuksessa, kirjoitus- ja lukutaidon opetuksessa ja arvioinnissa, kielenhuollossa sekä ilmaisutaidossa ja koulun juhlien järjestämisessä. Syynä yhteistyön puuttumiselle mainittiin äidinkielenopettajien haluttomuus sekä yleinen ajan puute. Tutkimus osoittaa, että aineenopettajat tekevät melko vähän monialaista yhteistyötä, mutta ilmaisevat vastauksissaan, että he eivät kuitenkaan ole haluttomia tällaiseen yhteistyöhön.

Nelli Karhunen

”Aineenopettajien toteuttama kirjallisuuskasvatus Lukuklaani-aineiston valossa”