”Tärkeintä on se, miten kouluyhteisö suhtautuu ruokahävikkiin – jos leväperäinen meininki, niin aika haastavaa yksin olla” – Ruokahävikkiosaaminen perusopetuksen kestävän ruokakasvatuksen tavoitteena

Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä

Ruokahävikki on niin kansallinen kuin kansainvälinenkin haaste, sillä syömäkelpoisen ruoan turhaan poisheittäminen kestävänä kehityksen näkökulmasta kestämätöntä. Ruokakasvatuksen ja ruoan arvostuksen lisäämisen kautta ruokahävikkiä voidaan vähentää kaikissa ruokaketjun osissa sekä lisätä ymmärrystä omien valintojen merkityksestä omaan ja muiden ihmisten hyvinvointiin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka kestävällä ruokakasvatuksella perusopetuksessa voidaan tehdä oppilaista tietoisempia ruokahävikistä, sen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä ruokahävikin vähentämisestä. Tässä tutkimuksessa perusopetus sisältää kouluruokailun sekä luokan- ja kotitalousopetuksen. Aiempien tutkimusten valossa kouluruokailu, luokan- ja kotitalousopetus voivat tukea oppilaiden ruokahävikkiosaamista tulevaisuudessa. Ja vaikka, että opetusmateriaalia ruokahävikki-ilmiöstä opettamisen tueksi on löydettävissä, niin aiempien tutkimusten valossa eri oppiaineiden oppikirjoissa ruokahävikki osana kestävyyskasvatusta ja kestävää ruokakasvatusta esiintyy vain niukasti.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa on etsitty uusia näkökulmia kestävään ruokakasvatukseen ruokahävikin opettamisen tueksi.

Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen:

  1. Miten ruokahävikki ja sen syntyminen ymmärretään perusopetuksessa luokan- ja kotitalousopettajien mielestä?
  2. Miten kestävällä ruokakasvatuksella vastataan ruokahävikin ehkäisemiseen perusopetuksessa?
  3. Millaista opetusmateriaalia ruokahävikin opetukseen kaivataan perusopetuksessa?

Ruokahävikki-ilmiötä ja siitä opettamista on tässä tutkimuksessa tutkittu hyödyntäen etnografista tutkimusperinnettä. Etnografista tutkimusperinnettä tukee aineiston hankinnassa ja analyysissä hyödynnetty triangulaatio. Triangulaation hyödyntämisellä tutkimuksessa on mahdollista saada laajempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä.

Tutkimuksen aineisto on hankittu kahta erilaista aineistonhankintamenetelmää hyödyntäen. Ensimmäinen osa koostuu havainnoinnista, jossa seurattiin kotitalousopettajien työskentelyä ja ideointia Maa- ja kotitalousnaisten järjestämässä tuotekehitystyöpajassa, jonka tavoitteena oli kehittää työkalupakkeja ja toimintamalleja perusopetukseen ruokahävikkitietouden lisäämiseksi sekä ruokahävikin vähentämiseksi kotitalouksissa. Havainnoinnista koottu aineisto sisältää sekä kenttäpäiväkirjan että dokumenttiaineiston.

Toinen osa aineistoa on koottu haastattelemalla kolmea luokanopettajaa ja kolmea kotitalousopettajaa hyödyntäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Puolistrukturoidun teemahaastattelun teemat olivat ruokahävikki, sen merkitys, ruokahävikki ja opetus sekä ruokahävikki ja opetusmateriaalit. Haastatteluista muodostui litteraattia 25 sivua.

Tulokset ja johtopäätökset

Ruokahävikkiin liittyvä kestävä ruokakasvatus nähtiin perusopetuksessa olennaisena osana kouluruokailua sekä kotitalouden oppiaineen sisältöjä. Kun otetaan huomioon asianmukaiset opetusmateriaalit ja niiden hyödyntäminen opetuksessa, voidaan edistää oppilaiden ruokahävikkiosaamista. Avainasemassa ruokahävikin opetuksessa nähtiin koulun henkilöstön välinen yhteistyö ruokakasvattajina sekä motivoivat ja ikätasoon nähden soveltuvat opetusmateriaalit. Ruokahävikin määrittelyn moniulotteisuuden ja ruoan arvostuksen puutteen voidaan kuitenkin nähdä olevan haasteena lasten ja nuorten kehittyvälle ruokahävikkiosaamiselle osana kestävää kehitystä.

 

Heli Orhala-Halminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *