Avainsana: kotitalousopetus

Julkaistu

Kuvaus kotitalousalasta ja kotitalousopetuksesta

Kotitalousopetus ja kotitalousala ovat laaja-alaisia kokonaisuuksia, joiden määrittäminen ei ole aina itsestään selvää. Määritelmä ja sisällöt ovat vaihdelleet pitkän historian varrella niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tutkielmassa perehdyttiin kotitalousalaa edustavan Kotitalous-lehden pääkirjoituksiin vuosilta 1996-2016 ja pyrittiin selvittämään miten kotitalousalaa ja kotitalousopetusta kuvataan. Paikoin sirpaleisesta alasta pyritään saamaan tiivis ja historiallinen kuvaus.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessa käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla analysoitiin yhteensä 121 pääkirjoitusta. Valitsin aineistoksi Kotitalous-lehden, sillä se on alalla luotettu toimija, jonka julkaisu on jatkunut jo useiden vuosikymmenten ajan. Lehden pääkirjoitukset kuvastavat kyseisen ajan ajankohtaisia aiheita.

Tulokset

Kotitalousala näyttäytyy yhteiskunnallisesti ohjautuneena alakokonaisuutena, joka pyrkii vaikuttamaan positiivisesti yksilöihin ja perheisiin ja täten koko yhteiskuntaan. Ala kuvataan tärkeänä, mutta aliarvostettuna yhteiskunnallisena vaikuttajana. Alan täyttä potentiaalia ei tunnusteta ja potentiaalin osoittaminen on täten vaikeaa. Monialaista kotitalousalaa ja kotitalousoppiainetta kuvattiin yhteiskunnallisen tehtävän, naisasian ja voitettujen vaikeuksien kautta. Ala on ylpeä historiastaan, jossa monet haasteet on voitettu sisukkaalla työskentelyllä yhteisen asian eteen verkostojen ja sidosryhmien avulla.

Kotitalousalan historiallisesti uhattu ja epävarma asema on aistittavissa pääkirjoituksista. Lukijoita ohjataan, ja ajoittain velvoitetaan, edistämään alan asemaa – paikoin uhkakuvien sävyttämänä. Pääkirjoitusten pyrkivät lisäämään lukijoiden ammattiylpeyttä, yhtenäisyyden tunnetta sekä ammattitaitoa ja työssä jaksamista. Ala jatkaa kamppailuaan asemansa vakiinnuttamisessa oppiaineena ja tieteenalana. Yhteiskunnallinen tehtävä on alan ydinaluetta.

Vili Kinos

Kuvaus kotitalousalasta ja kotitalousopetuksesta. Tarkasteltuna Kotitalous-ammattilehden pääkirjoitusten perusteella 1996–2016

Julkaistu

”Tärkeintä on se, miten kouluyhteisö suhtautuu ruokahävikkiin – jos leväperäinen meininki, niin aika haastavaa yksin olla” – Ruokahävikkiosaaminen perusopetuksen kestävän ruokakasvatuksen tavoitteena

Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä

Ruokahävikki on niin kansallinen kuin kansainvälinenkin haaste, sillä syömäkelpoisen ruoan turhaan poisheittäminen kestävänä kehityksen näkökulmasta kestämätöntä. Ruokakasvatuksen ja ruoan arvostuksen lisäämisen kautta ruokahävikkiä voidaan vähentää kaikissa ruokaketjun osissa sekä lisätä ymmärrystä omien valintojen merkityksestä omaan ja muiden ihmisten hyvinvointiin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka kestävällä ruokakasvatuksella perusopetuksessa voidaan tehdä oppilaista tietoisempia ruokahävikistä, sen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä ruokahävikin vähentämisestä. Tässä tutkimuksessa perusopetus sisältää kouluruokailun sekä luokan- ja kotitalousopetuksen. Aiempien tutkimusten valossa kouluruokailu, luokan- ja kotitalousopetus voivat tukea oppilaiden ruokahävikkiosaamista tulevaisuudessa. Ja vaikka, että opetusmateriaalia ruokahävikki-ilmiöstä opettamisen tueksi on löydettävissä, niin aiempien tutkimusten valossa eri oppiaineiden oppikirjoissa ruokahävikki osana kestävyyskasvatusta ja kestävää ruokakasvatusta esiintyy vain niukasti.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa on etsitty uusia näkökulmia kestävään ruokakasvatukseen ruokahävikin opettamisen tueksi.

Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen:

  1. Miten ruokahävikki ja sen syntyminen ymmärretään perusopetuksessa luokan- ja kotitalousopettajien mielestä?
  2. Miten kestävällä ruokakasvatuksella vastataan ruokahävikin ehkäisemiseen perusopetuksessa?
  3. Millaista opetusmateriaalia ruokahävikin opetukseen kaivataan perusopetuksessa?

Ruokahävikki-ilmiötä ja siitä opettamista on tässä tutkimuksessa tutkittu hyödyntäen etnografista tutkimusperinnettä. Etnografista tutkimusperinnettä tukee aineiston hankinnassa ja analyysissä hyödynnetty triangulaatio. Triangulaation hyödyntämisellä tutkimuksessa on mahdollista saada laajempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä.

Tutkimuksen aineisto on hankittu kahta erilaista aineistonhankintamenetelmää hyödyntäen. Ensimmäinen osa koostuu havainnoinnista, jossa seurattiin kotitalousopettajien työskentelyä ja ideointia Maa- ja kotitalousnaisten järjestämässä tuotekehitystyöpajassa, jonka tavoitteena oli kehittää työkalupakkeja ja toimintamalleja perusopetukseen ruokahävikkitietouden lisäämiseksi sekä ruokahävikin vähentämiseksi kotitalouksissa. Havainnoinnista koottu aineisto sisältää sekä kenttäpäiväkirjan että dokumenttiaineiston.

Toinen osa aineistoa on koottu haastattelemalla kolmea luokanopettajaa ja kolmea kotitalousopettajaa hyödyntäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Puolistrukturoidun teemahaastattelun teemat olivat ruokahävikki, sen merkitys, ruokahävikki ja opetus sekä ruokahävikki ja opetusmateriaalit. Haastatteluista muodostui litteraattia 25 sivua.

Tulokset ja johtopäätökset

Ruokahävikkiin liittyvä kestävä ruokakasvatus nähtiin perusopetuksessa olennaisena osana kouluruokailua sekä kotitalouden oppiaineen sisältöjä. Kun otetaan huomioon asianmukaiset opetusmateriaalit ja niiden hyödyntäminen opetuksessa, voidaan edistää oppilaiden ruokahävikkiosaamista. Avainasemassa ruokahävikin opetuksessa nähtiin koulun henkilöstön välinen yhteistyö ruokakasvattajina sekä motivoivat ja ikätasoon nähden soveltuvat opetusmateriaalit. Ruokahävikin määrittelyn moniulotteisuuden ja ruoan arvostuksen puutteen voidaan kuitenkin nähdä olevan haasteena lasten ja nuorten kehittyvälle ruokahävikkiosaamiselle osana kestävää kehitystä.

 

Heli Orhala-Halminen

Julkaistu

Toiseus kotitalouden tunneilla

Toiseus kokemuksena maahanmuuttajataustaisen nuoren näkökulmasta

Suomalainen peruskoulu on lisääntyvän maahanmuuton myötä yhä monikulttuurisempi. Kuitenkaan koulutusjärjestelmämme rakenteet eivät aiempien tutkimusten mukaan ole yhdenvertaisia tai tue monimuotoisuutta. Tekemässäni tutkielmassa tarkastellaan nuorten maahanmuuttajataustaisten toiseuden kokemuksia yläkoulussa sekä kotitaloustunneilla. Toiseuden käsitteen avulla voi analysoida yhtä lailla naisen asemaa ja rooleja kuin suomalaisten näkemyksiä maahanmuuttajista. Toiseuden tutkimuksen avulla pyritään paljastamaan ja purkamaan valtahierarkioita. (Löytty, 2005, 163.) Toiseus voi olla joko ulkopuolelta määriteltyä toiseutta (toiseuttaminen) tai toiseksi itsensä tuntemista. Toiseus on ulkopuolelle jäämistä, erilaisuutta tai poikkeavuutta suhteessa johonkin muuhun. (Haasio, 2015,3.)

Tutkimalla toiseuden kokemuksia koulukulttuurimme sisällä, voimme vaikuttaa koulujen toiminnan ja rakenteiden yhdenvertaisuuteen sekä rakentaa monimuotoisuutta kunnioittavan ilmapiirin. Kunnioittaminen tulee näkyväksi, kun pyritään kulttuurisesti tietoiseen ja sensitiiviseen toimintaan, tällöin erilaisuus on ”normaalia” eikä silmiä suljeta syrjintää kohdatessa (Karvinen, 2021, 11). Tutkimusta ohjasi seuraavat kysymykset; millaisia toiseuteen liittyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten nuorten yläkoulua ja kotitaloustunteja koskevassa kerronnassa esiintyy? Sekä, millaista toiseuttavaa toimintaa nuoret kohtasivat kuvaustensa perusteella yläkoulussa? Tutkimus perustuu pääkaupunkiseudulla asuvien olevien maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten haastatteluihin.

Tutkimustulokset ja oma osallisuus

Tutkimuksen mukaan kotitaloustunnit koettiin miellyttävinä ja yhdenvertaisuutta edistävinä. Kotitaloustunneilla omat etniset juuret tulivat esiin positiivisena voimavarana. Opetukseen kaivattiin kuitenkin elementtejä, joissa oppilaiden taustat tulisivat näkyvämmäksi osaksi opetusta. Myös kotitalousopetuksen ryhmäjaolla voidaan edistää oppilaiden keskinäistä kunnioittamista. Kotitaloustuntien toiminnallinen rakenne sopii vuorovaikutustaitojen harjoitteluun.

Haastateltavien puheessa toiseuden ja toiseuttamisen kokemukset olivat läsnä koulussa mutta myös sen ulkopuolella. Kouluissa kohdattu rasismi ja syrjintä koettiin erityisen vaikeaksi kohdata, koska koulukulttuurin sisällä niistä ei aktiivisesti puhuta.  Tutkimuksen mukaan oppilaat ovat voimattomia tuomaan esiin rasistista, syrjivää ja epäoikeudenmukaista kohtelua, jota he ovat kohdanneet koulussa. Rasismiin puuttuminen edellyttää siitä puhumista. Tutkimuksen mukaan myös käsite maahanmuuttajataustainen lisää nuorten ulkopuolisuuden tunnetta. Nuoret kokivat myös, että valtakulttuurin edustajien oli vaikea hyväksyä heidän identifioitumistaan suomalaisiksi.

Tulosten myötä haluan korostaa seuraavia näkökulmia. Kun kotitaloustunneilla opitaan muista kulttuureista ruokien ja juhlapyhien kautta, ei opetus saisi yksinkertaistaa tai yleistää niissä esiintyviä piirteitä. Ruokakulttuuriopetus tulisi myös yhdistää osaksi laajempaa oppimiskokonaisuutta. Opetuksessa tulee huomioida kulttuurien sisällä vallitseva moninaisuus. Mikään kulttuuri tai etninen ryhmä ei ole homogeeninen. Kulttuurisesti sensitiivinen opetus huomioi myös, ettei oppilaat välttämättä halua tulla esitetyiksi jonkin tietyn etnisen ryhmän edustajana. Opettajien on hyvä välttää asemoimasta oppilaitaan jonkin tietyn kulttuurin sisälle.

Yleisesti kouluissa opettajien tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Oppilaat tarvitsevat opettajan ohjausta purkamaan rasistisia tilanteita. Rasismiin puuttuminen edellyttää siitä puhumista. Sukupolvea, joka on syntynyt ja kasvanut Suomessa ei tulisi nimetä maahanmuuttajataustaiseksi. Ja, kasvatuksen ja koulutuksen kentillä tulisikin purkaa vahvemmin vahingollisia käsityksiä suomalaisuudesta. Kansallisen identiteetin rakentaminen ei  saisi olla liitettävissä ulkonäköön, etnisyyteen tai uskontoon. Toiseuden kokemukset korostuvat ympäristöissä, joissa vaalitaan tiettyjä rajoitettuja ihanteita.

Tutkimuksen teon myötä reflektoin myös omaa osallisuuttani valtakulttuurin edustajana.  Olen aina pyrkinyt olemaan toimissani, puheessani ja ajatuksissani kulttuurisesti sensitiivinen. Tutkimuksen edetessä huomasin, mitä kaikkea kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa. Jatkossa, pyrin välttämään käsitteen maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustaisen käyttöä. Myös oma käsitykseni suomalaisuudesta on kokenut muutoksen. Tiedostin, kuinka ympäristön, koulutuksen ja kasvatuksen kautta syötetyt kansallisihanteet vaikuttavat myös minuun. Tutkimusprosessin aikana opin myös tiedostamaan selkeämmin oman etuoikeutetun asemani sekä syitä niiden takana.

Susanna Hakkarainen

Lähteet:

Haasio, A. (2015.) Disnormatiivinen ja normatiivinen informaatio [Disnormative and normative information]. Informaatiotutkimus 34(4).

Karvinen, M. (2021). Sateenkaari oppilaitoksessa. Opas sateenkaarevasta yhdenvertaisuudesta ja turvallisemmasta toimintakulttuurista. Seta ry.

Löytty, O. (2005). Toiseus. Teoksessa L. Huttunen, O. Löytty & A. Rastas (toim.) Suomalainen vieraskirja; kuinka käsitellä monikulttuurisuutta (161–189). Vastapaino. Tampere.

Julkaistu

Kotitalousopettajien käsityksiä oppilaan ruokasuhteen tukemisesta

Yhdeksi formaalin ruokakasvatuksen päätavoitteeksi on kirjattu ruokasuhteen kehittyminen, jonka toteuttamisen tueksi on kehitetty ruokasuhteen käsite. Ruokasuhde pyrkii vastaamaan syömiskäyttäytymisen muutostarpeeseen auttamalla kasvattajia hahmottamaan, miksi yksin tiedon jakaminen ei riitä muuttamaan lasten ja nuorten syömiskäyttäytymistä.

Tutkimuksen taustaa

Vaikka yksilön myönteisen suhtautumisen ruokaa ja syömistä kohtaan on nähty edistävän terveyttä ja hyvinvointia, on ruokasuhdetta tai sen vahvistamista tutkittu toistaiseksi niukasti. Aiemmat tutkimukset tukevat näkemystä, että lasten ja nuorten suhtautumista ruokaa kohtaan voidaan tukea myönteisen vuorovaikutuksen avulla.

Nuorena opitut toimintamallit siirtyvät usein aikuisuuteen, minkä vuoksi ruokasuhdetta tulee tukea läpi lapsuus- ja nuoruusajan. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat herkkiä ruokasuhteen muutoksille, mikä näkyy alttiutena sairastua syömishäiriöihin.

Aikuisen näyttämän ruokakasvatuksellisen esimerkin ja ohjauksen on havaittu olevan yläkouluikäiselle yhä merkityksellisempää, minkä vuoksi oppilaiden ruokasuhdetta tulee tukea johdonmukaisesti läpi yläkoulun. Kotitalouden oppitunnit ovat luonteva paikka ruokasuhteen tukemiselle, sillä ruoka ja syöminen ovat osa lähes jokaista oppituntia. Oppilaat myös luottavat kotitalousopettajan jakamaan ruokatietoon, mikä lisää kotitalousopettajien toteuttaman ruokakasvatuksen vaikuttavuutta. Kotitalouden oppiaine tarjoaa näin mahdollisuuden nuorten tasapainoisen ruokasuhteen tukemiselle.

Tutkimuksen tavoite ja toteutus

Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten kotitalousopettajat kokevat voivansa tukea yläkouluikäisten oppilaiden ruokasuhteen kehittymistä yläkoulussa. Vaikka nuorten ruokailutottumuksiin vaikuttavat useat yksilön sisäiset ja ulkoiset tekijät, rajaan tutkimukseni kotitalousopetuksen kontekstiin.

Aineisto koostuu kuuden kotitalousopettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joita analysoin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimus tuotti uutta tietoa kotitalousopettajien käsityksistä koskien oppilaan ruokasuhteen tukemista. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että kotitalousopettajat kokevat opettajan pedagogisen kyvykkyyden olevan oppilaan ruokasuhteen tukemisen kannalta jopa opettajan ainedidaktista osaamista olennaisempaa.

Aineistosta nousee esiin pedagogiikan tematiikalle ominaisia piirteitä: opettajat pitävät merkityksellisenä, että he tarjoavat oppilaille henkistä tukea, opettavat positiivisen pedagogiikan keinoin ja luovat luokkaan turvalliseksi koettavan ilmapiirin. Aiemmat tutkimustulokset ovat linjassa näiden tulosten kanssa. On kuitenkin huomattava, että aiemmat tutkimukset pedagogisten menetelmien toimivuudesta eivät kohdistu pelkästään ruokakasvatuksen kontekstiin, vaan kohteena on ollut kasvatus- ja opetustoiminnan laajempana kokonaisuutena.

Myös oppilaiden tiedollisen osaamisen vahvistamista pidettiin tutkimuksessa tärkeänä, mutta sen ei koettu tukevan oppilaan ruokasuhdetta yhtä vahvasti kuin aiemmin mainitut kasvatukselliset toimenpiteet. Tulos tuo uutta tietoa ruokasuhteen tukemisesta, vaikkakin aiemmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että yksin ruokatiedon jakaminen ei ole riittävä toimenpide ruokatottumusten muuttamiseen. Tämä havainto tuo uuden näkökulman myös aiheen jatkotutkimuksiin, joissa voitaisiinkin selvittää, millä tavoin kotitalousopettajien esittämät pedagogiset työvälineet todellisuudessa tukevat oppilaiden ruokasuhdetta.

Lopuksi

Tutkimukseni on tiettävästi ensimmäinen, jossa tutkitaan kotitalousopettajien käsityksiä yläkouluikäisten oppilaiden ruokasuhteen tukemisesta. Yläkouluikäiset nuoret ja nuoret aikuiset ovat  muuta väestöä alttiimpia sairastumaan erilaisiin syömishäiriöihin ja aikuisen näyttämän esimerkin merkitys korostuu yläkoululaisten keskuudessa. Siitä syystä on perusteltua selvittää, miten kotitalousopettajat näkevät oppilaiden ruokasuhteen tukemisen kotitalouden oppiaineessa.

Noora Laukkanen

Kotitalousopettajien käsityksiä oppilaiden ruokasuhteen tukemisesta

Julkaistu

Kotitalousopettajaopiskelijat uuden äärellä

Tutkimuksen taustat ja tavoitteet:

Uudenlaisia innovatiivisia opetuskokonaisuuksia on tarkoitus tuottaa ja kokeilla ”Opettaja työnsä tutkijana” -opintojaksolla Helsingin yliopistossa. Opintojakso kuuluu pakollisena kotitaloustieteen maisteriopintoihin. Opintojakson tavoitteena on kehittää tulevien opettajien tutkijamaista asennetta, luomalla uudenlaisia opetuskokonaisuuksia, joissa keskeistä on toisin opettamisen taidot, reflektointi, sekä uudelleen kehitys.

Tutkimukseni tavoitteena on tiivistää kotitalouspedagogisen kehityksen suuntaviivoja, eli selkiyttää käsitystä siitä, mihin suuntaan kotitaloustieteen opetusta on pyritty kehittämään tieteen opiskelijoiden toimesta vuodesta 2013 – vuoteen 2020. Opintojakson loppuraportteja ei ole aiemmin analysoitu ja saatettu tiiviimpään muotoon. Tutkimuksessani paneudun erilaisiin oppimisteorioihin, niiden kehittymiseen vuosien saatossa, sekä siihen miten opiskelijat hyödyntävät ja ilmentävät näitä oppimisteorioita kehittämisprojekteissaan. Pyrin myös selvittämään, miten perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen laaja-alaisuus näkyy opiskelijoiden suunnittelemissa opetuskokonaisuuksissa ja mitkä kotitalousopetuksen sisältöalueet nousevat vahvimmin esiin aineistoa analysoitaessa.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset:

Tutkimus on tehty tarkastelemalla ja analysoimalla opintojakson lopputyönä tuotettuja ainedidaktisia kehitysraportteja. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin, hyödyntäen sisällönanalyysiä aineiston tarkastelussa.

Kotitalousopetuksen sisältöalueesta ruokaosaamisen ja ruokakulttuurien sisältöalue osoittautui käytetyimmäksi alueeksi, kuluttaja- ja talousosaamisen sisältöalue oli toiseksi suosituin ja viimeisenä alueena, jota kehittämisraporteissa vähiten ilmennettiin, oli asumisen ja yhdessä elämisen alue. Oppimisteorioista suosituin oli odotetusti sosiokonstruktivistinen oppimisteoria, jossa yhdessä oppimisen tärkeys korostuu. Myös humanistista oppimisteoriaa hyödynnettiin opetuskokeiluissa, yleensä yhdessä jonkin yhdessä oppimista korostavan oppimisteorian kanssa. Yksilökeskeisiä oppimisen teorioita ei aineistossa esiintynyt lainkaan. Laaja-alaisuutta ilmennettiin opetuskokeiluissa lähinnä perusopetuksen laaja-alaisten tavoitteiden täyttymisen kautta, mutta myös kotitalousoppiaineen moniulotteisen, muiden oppiaineiden sisältöjä integroivan luonteen hyödyntämisen kautta.

Lopuksi:

Asiantuntijat ovat suositelleet jo pitkään teoria- ja käytäntöopetuksen tiivistä kytkemistä toisiinsa. Tämä vaatii opiskelijoilta kykyä muuntaa teoreettista tietoainesta soveltuvaksi käytännön ongelmiin. Opiskelijoiden kokemuksellista tietoa, joka koulutuksessa saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, tulisi eksplikoida ja tarkastella teoreettisen tiedon valossa. Tämän katsotaan onnistuvan parhaiten sellaisissa opintojaksoissa, joissa teoria ja käytäntö on kytketty yhteen eikä eroteltu erillisiksi kursseiksi. ”Opettaja työnsä tutkijana” -opintojaksossa opiskelijoiden on tarkoitus syventää teoriatietoaan, sekä kokeilla ja reflektoida sen toimista käytännössä.

Jatkossa, mikäli opintojakso ’Opettaja työnsä tutkijana’ säilyy tutkintorakenteissa, voisi olla hedelmällistä toteuttaa tämänkaltainen tiivistävä tutkimus aina tietyn aikajakson välein, tai esimerkiksi aina, kun perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu. Näin kotitalousopettajakoulutuksessa pystyttäisiin seuraamaan ainedidaktisen kehittämisen suuntaviivoja ja pystyttäisiin myös seuraamaan sitä, miten esimerkiksi opetussuunnitelmauudistukset muokkaavat opettajaopiskelijoiden ajatuksia opetuksesta ja sen sisällöistä.

 

Ronja Purolinna

Opeta toisin! Kotitalousopettajaopiskelijat tutkijoina