Tutkimuksen taustat ja tavoitteet:
Uudenlaisia innovatiivisia opetuskokonaisuuksia on tarkoitus tuottaa ja kokeilla ”Opettaja työnsä tutkijana” -opintojaksolla Helsingin yliopistossa. Opintojakso kuuluu pakollisena kotitaloustieteen maisteriopintoihin. Opintojakson tavoitteena on kehittää tulevien opettajien tutkijamaista asennetta, luomalla uudenlaisia opetuskokonaisuuksia, joissa keskeistä on toisin opettamisen taidot, reflektointi, sekä uudelleen kehitys.
Tutkimukseni tavoitteena on tiivistää kotitalouspedagogisen kehityksen suuntaviivoja, eli selkiyttää käsitystä siitä, mihin suuntaan kotitaloustieteen opetusta on pyritty kehittämään tieteen opiskelijoiden toimesta vuodesta 2013 – vuoteen 2020. Opintojakson loppuraportteja ei ole aiemmin analysoitu ja saatettu tiiviimpään muotoon. Tutkimuksessani paneudun erilaisiin oppimisteorioihin, niiden kehittymiseen vuosien saatossa, sekä siihen miten opiskelijat hyödyntävät ja ilmentävät näitä oppimisteorioita kehittämisprojekteissaan. Pyrin myös selvittämään, miten perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen laaja-alaisuus näkyy opiskelijoiden suunnittelemissa opetuskokonaisuuksissa ja mitkä kotitalousopetuksen sisältöalueet nousevat vahvimmin esiin aineistoa analysoitaessa.
Tutkimuksen toteutus ja tulokset:
Tutkimus on tehty tarkastelemalla ja analysoimalla opintojakson lopputyönä tuotettuja ainedidaktisia kehitysraportteja. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin, hyödyntäen sisällönanalyysiä aineiston tarkastelussa.
Kotitalousopetuksen sisältöalueesta ruokaosaamisen ja ruokakulttuurien sisältöalue osoittautui käytetyimmäksi alueeksi, kuluttaja- ja talousosaamisen sisältöalue oli toiseksi suosituin ja viimeisenä alueena, jota kehittämisraporteissa vähiten ilmennettiin, oli asumisen ja yhdessä elämisen alue. Oppimisteorioista suosituin oli odotetusti sosiokonstruktivistinen oppimisteoria, jossa yhdessä oppimisen tärkeys korostuu. Myös humanistista oppimisteoriaa hyödynnettiin opetuskokeiluissa, yleensä yhdessä jonkin yhdessä oppimista korostavan oppimisteorian kanssa. Yksilökeskeisiä oppimisen teorioita ei aineistossa esiintynyt lainkaan. Laaja-alaisuutta ilmennettiin opetuskokeiluissa lähinnä perusopetuksen laaja-alaisten tavoitteiden täyttymisen kautta, mutta myös kotitalousoppiaineen moniulotteisen, muiden oppiaineiden sisältöjä integroivan luonteen hyödyntämisen kautta.
Lopuksi:
Asiantuntijat ovat suositelleet jo pitkään teoria- ja käytäntöopetuksen tiivistä kytkemistä toisiinsa. Tämä vaatii opiskelijoilta kykyä muuntaa teoreettista tietoainesta soveltuvaksi käytännön ongelmiin. Opiskelijoiden kokemuksellista tietoa, joka koulutuksessa saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, tulisi eksplikoida ja tarkastella teoreettisen tiedon valossa. Tämän katsotaan onnistuvan parhaiten sellaisissa opintojaksoissa, joissa teoria ja käytäntö on kytketty yhteen eikä eroteltu erillisiksi kursseiksi. ”Opettaja työnsä tutkijana” -opintojaksossa opiskelijoiden on tarkoitus syventää teoriatietoaan, sekä kokeilla ja reflektoida sen toimista käytännössä.
Jatkossa, mikäli opintojakso ’Opettaja työnsä tutkijana’ säilyy tutkintorakenteissa, voisi olla hedelmällistä toteuttaa tämänkaltainen tiivistävä tutkimus aina tietyn aikajakson välein, tai esimerkiksi aina, kun perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu. Näin kotitalousopettajakoulutuksessa pystyttäisiin seuraamaan ainedidaktisen kehittämisen suuntaviivoja ja pystyttäisiin myös seuraamaan sitä, miten esimerkiksi opetussuunnitelmauudistukset muokkaavat opettajaopiskelijoiden ajatuksia opetuksesta ja sen sisällöistä.
Ronja Purolinna
Opeta toisin! Kotitalousopettajaopiskelijat tutkijoina