Jos oppilas syö käyttäen pelkästään haarukkaa, onko käyttäytyminen sopivaa, pitääkö käyttäytymiseen heti puuttua? Entä jos oppilas puhuu kaverilleen tunnilla? Tai jos hän kieltäytyy tekemästä annettua tehtävää? Entäpä sitten, jos oppilas lyö?
Käyttäytyminen on ilmiönä kiinnostanut minua pitkään. Se kaikki, mikä käyttäytymiseen vaikuttaa mutta myös erityisesti se, miten siihen suhtaudutaan. Erityisluokkien opettajat kohtaavat enemmän niin sanottua haastavaa käyttäytymistä kuin yleisopetuksen opettajat. Itsekin aion erityisluokanopettajan työhön valmistuttuani päästä. Siksi minulle oli luontevaa tutkia miten erityisluokkien opettajat suhtautuvat haastavaan käyttäytymiseen.
Käsitteenä haastavan käyttäytymisen on alun perin ollut tarkoitus ohjata vastuuta käyttäytymisen muutoksesta esimerkiksi opettajille ja henkilökunnalle – se on haaste kasvattajille. Kysyin nettikyselyn avulla 34 opettajalta seuraavat kysymykset: 1. Miten kuvailet haastavaa käyttäytymistä? 2. Mistä haastava käyttäytyminen johtuu? 3. Mitä termiä käytät ilmiöstä? 4. Miten ehkäiset sitä luokassasi? Haastava käyttäytyminen oli vastaajien piirissä selkeästi käytetyin käsite. Muuten käytössä oli kirjavia käsitteitä, joko haastavan käyttäytymisen rinnalla tai muuten.
Haastavaa käyttäytymistä kuvailtiin hyvin laajasti. Ennen kaikkea se oli vastaajien mukaan 1. satuttamista ja vahingoittamista, 2. levottomuutta, 3. normien ja sääntöjen rikkomista ja 4. passiivisuutta. Näihin teemoihin sisältyy todella monenlaista käyttäytymistä mutta mielestäni vain ensimmäinen vaatii välitöntä reagointia opettajalta – jo perusopetuslain nimessä: ”opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.” Muihinkin käyttäytymisen muotoihin opettaja voi joutua puuttumaan mutta se ei aina ole välttämätöntä. Olisiko kyseessä siis kuitenkin keskenään hieman erilaiset käyttäytymisen luokat?
Haastavan käyttäytymisen syiksi listattiin muun muassa seuraavia laajempia teemoja: 1. diagnoosit ja perinnölliset syyt, 2. koti, perhe ja elämänkokemukset, 3. tunne-elämän vaikeudet, 4. puutteet taidoissa ja 5. koulun henkilökunnan vaikutus. Näistä vain viimeinen liittyy ympäristöön, muut syyt kulkevat ikään kuin oppilaan mukana. Osa on myös sellaisia, mihin opettajalla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Ja esimerkiksi kehitysvamma- tai ADHD-diagnoosia ei voi poistaa kukaan. Voiko haastavaan käyttäytymiseen suhtautumista rajoittaa se, jos syyt nähdään yksilön mukana kulkevina?
Omissa luokissaan opettajien monipuoliset haastavan käyttäytymisen ehkäisykeinot jakautuivat muun muassa näihin seitsemään teemaan: 1. oppilastuntemus ja aito kohtaaminen, 2. rutiinit ja struktuuri, 3. kuormituksen hallinta, 4. selkeät säännöt, 5. palkkiot, 6. taitojen opettaminen sekä 7. tehtävien ja opetuksen sovittaminen. On vastausten perusteella mielestäni selkeätä, että haastavaa käyttäytymistä ehkäistäessä puututaan ennen kaikkea ympäristöön. Mukautetaan opetusta, luodaan rutiineja, sovitaan säännöistä ja pidetään niitä yllä sekä itse opettajana aktiivisesti tutustutaan oppilaaseen ja luodaan lämmin, luottamukseen perustuva suhde. Voisiko syy olla useamminkin ympäristössä, jos siihen vaikuttamalla voidaan käyttäytymistä muuttaa?
Tutkimukseni perusteella olen sitä mieltä, että opettajalle on hyödyllistä pohtia käyttäytymisen muotoja sekä syitä hyvin laajasti ja avoimesti. Ennen kaikkea näitä käyttäytymisen syitä on hyvä peilata siihen, miten yleensä hankalampia käyttäytymisen muotoja itse ehkäisee. Lopulta, tärkeimpänä huomiona, olen sitä mieltä, että käyttäytymistä kuvailevan käsitteistön päivitys voisi helpottaa tätä pohtimista. Jos palataan alussa esittämiini kysymyksiin… Pelkällä haarukalla syöminen on vain tapa toimia. Esimerkkiä voi näyttää ja oppilasta ohjata. Tunnilla puhuminen voi loppua luonnollisesti, vaikka hetken häiritseekin. Sulkeutunut oppilas voi olla ahdistunut jostain ja keskusteluapu voi olla tarpeen esimerkiksi tunnin loputtua, akuutin tunnetilan hieman rauhoituttua. Mutta, kun oppilas lyö, on siihen puututtava heti. Mielestäni käytännössä on olemassa ihan vaan käyttäytymistä, sitten on häiritsevää käyttäytymistä ja lopulta myös haastavaa käyttäytymistä.
Aki Tervonen
Erityispedagogiikka
”Erityisluokkien opettajien näkemyksiä haastavasta käyttäytymisestä”