Sosiaalinen media eli some on nykyään osa jokapäiväistä elämää lähes kaikilla vauvasta vaariin. Nykyistä nuorta sukupolvea pidetään eniten medioituneena, sillä he käyttävät jotain mediaa lähes jatkuvasti; viihtyäkseen, oppiakseen tai pitääkseen yhteyttä. Sosiaalinen media yhdistää nuoria ystäviin ja luo erilaisia sosiaalisia ryhmiä, joissa he jakavat omaa elämäänsä sekä seuraavat muita. Lapsia ja nuoria pidetäänkin ”sosiaalisen median pioneereina” ja ”diginatiiveina”, eli ihmisinä, jotka elävät älypuhelin kädessään ja avustavat sen käytössä myös esimerkiksi vanhempiaan. Sosiaalisen median käytössä piilee kuitenkin riskinsä, ja uusi mediakulttuuri haastaa käyttäjäänsä jatkuvasti. Jos lapset ja nuoret huolehtivat tässä asiassa vanhemmistaan, kuka huolehtii heistä?
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia riskejä varhaisnuoret tunnistavat sosiaalisen median käytössä olevan ja miten he toimivat somessa tietojensa pohjalta. Tutkimuksessa selvitettiin myös koulun roolia varhaisnuorten mediakasvattajana.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseen osallistui 21 viidesluokkalaista, jotka jaettiin seitsemään pienryhmään. Pienryhmiä haastateltiin tutkijan laatiman teemahaastattelurungon pohjalta, jossa isoina teemoina olivat sosiaalinen media, koulu ja mediakasvatus sekä sosiaalisen median käytön riskit. Kaikki haastattelut litteroitiin ja siitä saatu aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa kävi ilmi, että varhaisnuoret pitivät sosiaalisen median käytön suurimpana riskinä somekiusaamista. Kiusaamiseen koettiin olevan melkein mahdotonta puuttua, jonka vuoksi nuoret eivät yleensä kertoneet kiusaamisesta vanhemmilleen tai muille aikuisille. Vertaissuhteiden merkitys korostui kiusaamisesta puhuttaessa, koska varhaisnuoret keskustelivat keskenään näkemistään kommenteista tai kohtaamastaan kiusaamisesta. Varhaisnuorten haastatteluissa toistui myös ajatus siitä, että kiusaaminen kuului sosiaalisen median käyttöön ja siihen oli vain totuttava.
Toinen merkittävä tutkimustulos oli se, että varhaisnuoret eivät kokeneet koulun tarjoamaa mediakasvatusta juurikaan hyödylliseksi. Koulussa käsitellyt somea koskevat sisällöt koettiin sellaisiksi, että ne oltiin kuultu jo etukäteen kavereilta tai kotoa. Nuoret eivät myöskään olleet juurikaan ajatelleet sitä, että koulusta olisi mahdollista saada tietoa siitä miten toimia sosiaalisessa mediassa turvallisesti. He toivoivat kuitenkin, että koulun mediakasvatuksen määrää lisättäisiin hieman ja sisällöksi toivottiin etenkin somekiusaamisen käsittelyä.
Nuoret tunnistivat somen käytössä ylipäätään useita riskejä, mutta toimivat pääosin turvallisesti tiedostamiensa riskien kohdalla. Keskustelu somesta oli valveutunutta ja tiedostavaa.
Lopuksi
Tämän tutkimuksen sekä tätä edeltävien tutkimusten tulosten perusteella jatkotutkimusaiheeksi voidaan ehdottaa sitä, että tarkasteltaisiin, miten mediakasvatus saataisiin vastaamaan nykyajan tarvetta. Somen käyttö lisääntyy edelleen vuosi vuodelta, joten kasvattajien vastuulla on turvata nuorten somessa toimiminen myös jatkossa.
Henna Vähänen
Pro gradu: ”Ennen pelotti et isoveli valvoo, ja nyt on alettu jo isoveljee palvoo”: Tarkastelussa sosiaalisen median käytön riskit varhaisnuorilla