Johtaminen ja varhaiskasvatuksen kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisuus
Pro Gradu on jatkoa kandityölle, joka käsitteli varhaiskasvatuksen hoito- ja opetustyötä tekevien ammattilaisten kokemuksia kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisuudesta ja siihen puuttumisesta. Gradututkimuksessa tarkasteltiin päiväkodin johtajien kokemuksia ja käsityksiä samasta ilmiöstä ja sen tuomista haasteista johtamiseen. Alkuperäinen idea syntyi vuosia sitten sijaistaessani päiväkodeissa. Huomio kiinnittyi silloin työntekijöiden vaihtelevaan tapaan suhtautua lapsiin ja tilanteisiin. Törmäsin myös sellaisiin tilanteisiin, joissa työntekijän käytös oli sopimatonta ja epäammatillista. Keskustelu työntekijöiden kanssa toi esiin, että puuttuminen epäammatilliseen kasvatusvuorovaikutukseen on haastavaa, sekä työntekijöiden että johtajankin näkökulmasta. Aloin pohtimaan miten kasvatusvuorovaikutusta johdetaan ja miten johtajat kokevat tämän osan työstään.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisiin liitetään usein ajatus kutsumuksesta ja rakkaudesta lapsiin. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten työn tulisi kuitenkin ensisijaisesti pohjautua ammatilliseen osaamiseen. Koulutuksen tarjoama teoreettinen pohja ja asiakirjaohjaus tulisi olla hyvin ymmärretty, jotta vuorovaikutus lasten kanssa olisi johdonmukaista, sensitiivistä ja eettisesti kestävää. Vaativaa vuorovaikutustyötä tekevän ammattiryhmän työhön kuuluvat vahvasti tunteet ja sitä kautta myös omien tunteiden käsittelyn ja säätelytaitojen merkitys. Erilaiset tunteiden säätelyn tavat vaikuttavat yksilön kykyyn toimia muiden ihmisten kanssa ja vaikuttavat vuorovaikutukseen sekä sen onnistumiseen suuresti. Varhaiskasvatuksessa toimivan henkilöstön tulee siis hallita nämä taidot itse ja pystyä tukemaan niiden vaiheittaista kehitystä myös lapsilla. Haastavat tunteet ja keinottomuus voivat johtaa konkreettisiksi epäammatillisiksi teoiksi. Joskus teot ylittävät uutiskynnyksenkin tai päätyvät viranomaisille käsittelyyn.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaan toimintakulttuurin ei-toivotut piirteet. Perusteissa jätetään kuitenkin määrittämättä mitä tällä tarkoitetaan. Käytännössä käsitteen sisältö jää yksittäisen toimijan oman päättelyn varaan. Mikäli epäammatillisen kasvatusvuorovaikutuksen määrittely ei tule riittävän selväksi asiakirjatasolla, tai mikäli johtaminen ei tue ammatillisen pedagogisen keskustelun kautta arviointia ja kehittämistä, voidaan kysyä, mihin työyhteisö nojaa päätöksenteossaan? Päiväkodin johtajat ovat vastuussa päiväkodin toimintakulttuurin kehittämisestä, johon kasvatusvuorovaikutuskin kuuluu. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tekemän arviointihankkeen 2017-2019 tulosten mukaan laadukas johtaminen on yhteydessä laadukkaaseen pedagogiikkaan.
Sanna Marinin hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta lisäisi varhaiskasvatuksen henkilöstölle ilmoitusvelvollisuuden toteutumiseen kohdistuvista epäkohdista tai uhasta. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2021. Tämän tutkimuksen aihe on hyvin ajankohtainen, sillä uuden lain myötä varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee pystyä havaitsemaan, tunnistamaan ja korjaamaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista haittaavia ja vaarantavia ilmiöitä. Toimintakulttuurin piirteitä tulee tarkastella ja työntekijöillä tulee olla valmius nostaa keskusteluun epäkohtia ja ilmoittaa niistä. Myös oma toimintaa tulee pystyä arvioimaan kriittisesti.
Tutkimuksessa tarkastellaan varhaiskasvatuksen kasvatusvuorovaikutusta, epäammatillisuutta ja johtamista. Tarkoituksena on tuoda esiin, minkälaista vaihtelua päiväkodin johtajien epäammatillisuuden kokemuksissa on suhteessa epäammatillisuuden ilmiöön ja sen haastavuuteen.
Epäammatillisuuden ilmiön selkeyttäminen
Johtajien käsitykset kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisuudesta vaihtelivat. Eniten tilanteita tulkittiin kuitenkin täysin epäammatilliseksi. Kaikkien vastaajien työpaikalla ilmeni epäammatillisuutta ja sen esiintyvyydessä oli vaihtelua. Epäammatillisuuteen puuttuminen koettiin johtajien taholta pääsääntöisesti negatiivisesti, vaikka työtehtävä voitiin silti samalla käsittää tärkeänä, pakkona tai velvollisuutena. Haastavien tilanteiden johtamista kuvaavia kokemuksia muodostui viisi: johtajan ja työntekijän välinen suhde, itsensä johtaminen, pedagoginen johtaminen, epäammatillisuus ilmiönä ja asiakastyö. Epäammatillisuus on moniulotteinen johtajuutta haastava ilmiö ja sen määrittely sekä tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksen laadun kehittämiseksi. Johtajan keskeisiä tehtäviä jaetun pedagogisen johtajuuden kannalta on epäammatillisiin tilanteisiin puuttuminen ja eettisen pohdinnan sekä moraalisen päätöksenteon jalkauttaminen työyhteisöön
Tutkimuksen tulokset osoittavat selvää tarvetta ammatilliselle keskustellulle ja palautteenannon kehittämiselle työyhteisöissä. Tavoitteena on päästä tunnistamaan ja poistamaan kasvatusvuorovaikutuksen epäammatillisia piirteitä. Epäammatillisuuden määrittely, tunnistaminen ja tarkastelu jäävät muuten arjen kasvatus- sekä opetustyön tilanteiden varaan ja silloin ei voida oikeastaan olettaa työntekijöiltä johdonmukaisia ratkaisuja tai toimintaa. Voidaanko tämänhetkisellä johtajien vaihtelevalla koulutuspohjalla vastata tutkimuksen tulosten valossa moninaiseen ja johtajia suuresti haastavaan epäammatillisuuden ilmiöön? Varhaiskasvatuksen laadun kehittämisen näkökulmasta tarvitaan lisää tutkimusta epäammatillisuudesta ja ammatillisuudesta sekä miten ne muotoutuvat työyhteisön toiminnassa. Johtajien (uusien ja nyt toimessa olevien) koulutuspohjan yhdenmukaistaminen, täydennyskoulutuksen mahdollistaminen ja uuden kelpoisuusvaatimuksen noudattaminen rekrytoinnissa on tärkeää.
Taru Norberg
Päiväkodin johtajien käsityksiä epäammatillisen kasvatusvuorovaikutuksen piirteistä ja haasteista