Kasvatustieteiden maisteriohjelman opiskelijoiden pro gradu -tutkielmien esittelyblogi – Presentationblogg för pro gradu-avhandlingar inom magisterprogrammet i pedagogik
Koronaviruspandemia on värittänyt viime vuosia hyvin räikeästi, ja koskettanut maailmanlaajuisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita ja jättänyt varmasti myös jälkensä historiankirjoihin. Vaikka tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa pandemia näyttäytyy siirtyneen muun uutisoinnin myötä hieman takaa-alalle, on tartuntamäärät vieläkin päivätasolla hyvin korkeita, eikä pandemian täydellisestä loppumisesta voida vielä edes haaveilla. Pandemian myötä tulleet kokoontumisrajoitukset pakottivat yliopistot siirtämään opetuksen verkon välityksellä tapahtuvaksi, joka on vähentänyt runsaasti opiskelijoiden sosiaalisia kontakteja ja muuttanut arjen täysin päälaelleen. Etäopetuksen myötä vuorovaikutuksen vähentyminen ja suoran sekä välittömän tuen puute lienee vaikuttanut opiskelijoiden opiskelumotivaatioon ainakin jollain tasolla. Etäopetuksen käytänteiden omaksuminen ja epävarmat tulevaisuuden näkymät pandemian osalta johtavat siihen, ettei paluuta täysin aiempaan ole välttämättä tapahtumassa. Näin ollen tulevaisuuden opetusta suunniteltaessa on tärkeä tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin opiskelijoiden motivaatiotekijöitä.
Tavoitteet:
Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani yliopisto-opiskelijoiden motivaatiota pandemian aikana, sekä sitä minkälaisia yhteyksiä motivaatiolla on opintojen vaiheeseen sekä opiskelijoiden tulevaisuuden toiveisiin opiskelun järjestämisestä jatkossa. Tutkimuksessa motivaatiota lähestyttiin odotusarvoteorian kautta. Tutkielmassa käytetty aineisto kerättiin osana laajempaa tutkimushanketta keväällä 2021. Tutkimukseen osallistui 1718 opiskelijaa kolmesta eri suomalaisesta yliopistosta. Tutkimuksessa mitattiin opiskelijoiden odotuksia, arvostuksia sekä kustannuksia.
Tulokset:
Tutkielmassa tunnistettiin viisi erilaista motivaatioprofiiliryhmää, jotka erosivat toisistaan opiskeluihin liitettyjen odotusten, arvostusten ja negatiivisten kustannusten osalta: heikosti motivoituneet kuormittuneet (30.3%), kohtalaisen motivoituneet (24.6%), kuormittuneet hyötyorientoituneet (16.1%), hyötyorientoituneet (15.7%) ja myönteisen kunnianhimoiset (13.2%). Nämä löydetyt profiiliryhmät olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, mutta tarjosivat samanaikaisesti myös kiinnostavaa uutta tietoa yliopisto-opiskelijoiden odotuksista, arvostuksista ja opiskeluun liitetyistä kustannuksista etäopetuksen aikana. Heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat painottuivat akateemisesti vanhempiin opiskelijoihin. Motivoituneet ja opiskeluun kunnianhimoisesti suhtautuneet opiskelijat halusivat jatkaa etätoteutuksessa, kun taas heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat toivoivat joko hybridi- tai lähiopetusta.
Merkitys ja jatkotutkimus:
Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan ymmärtää yhä paremmin yliopisto-opiskelijoiden motivationaalisia tekijöitä etäopetuksen aikana. Tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää suunnitellessa tulevaisuuden opintoja. Tutkimuksessani ei ollut huomioitu opinnoissa suoriutumista, jonka tarkastelu motivaation lisäksi voisi tuoda kiinnostavia uusia ulottuvuuksia. Myös opinnoista suoriutumiseen liittyviä asioita tulee pohtia, kun suunnitellaan tulevaisuuden yliopisto-opiskelua.
Paavo Pikkarainen
Yliopisto-opiskelijoiden opiskelumotivaatio koronaviruspandemian aikana
Tavoitteet ja taustaa
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata koronapandemian aiheuttaman etäopetusajan muutoksia vapaan sivistystyön kentällä, erityisesti eläkeläisopiskelijoiden näkökulmasta. Päätutkimuskysymys oli seuraava: Mitkä tekijät saavat eläkeläisopiskelijan valitsemaan etä- tai lähiopetuksen. Tutkimuksessa painottuu vapaan sivistystyön adaptoituminen etäopetusaikaan ja sen aiheuttamat muutokset opetuksen kentällä. Kiinnostuksen kohteena ovat aiemmin perinteiseen luokkahuonemalliin tottuneiden eläkeläisopiskelijoiden nyt suosimat opetusmuodot.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti. Tutkimus suoritettiin vapaavalintaisella kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä avoimia, että monivalintakysymyksiä. Tutkimuksen aineisto koostui eläkeläisopiskelijoiden vastauksista N = 188. Aineistoa analysoitiin sekä sisällönanalyysillä, että numeerisesti.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa selvisi, että eläkeläisopiskelijoilla oli hyvin erilaisia näkökulmia hyvästä opetuksesta ja oppimisesta. Eläkeläisopiskelijat eivät ole mieltymyksiltään yhtenäinen homogeeninen ryhmä. Lähiopetusta suosi tutkimusjoukosta vain pieni enemmistö. Lähiopetusta suosivat eläkeläisopiskelijat kokivat lähiopetuksen tärkeäksi sen yhteisöllisyyden vuoksi. Eläkeläisopiskelijoiden vastauksista ilmeni, että opetuksen sosiaalinen merkitys ja pedagoginen puoli ovat tietoteknisiä syitä suurempi osa jättää osallistumatta etäopetukseen.
Lähi- tai etäopetuksen suosiminen ei ole vain yhteydessä yksilön omiin kykyihin, resursseihin ja tukiverkostoon, vaan myös kurssin sisältöön ja substanssiin. Hybridiopetukselle ilmeni kysyntää opiskelijoiden vastauksissa. Sen järjestäminen tulee mitä luultavammin haastamaan vapaan sivistystyön oppilaitoksia. Vapaan sivistystyön rooli tulevaisuudessa on jatkaa avointa, omaehtoista ja tasa-arvoista koulutustarjontaa kaikille.
Hilla Kivelä
Koronapandemian aiheuttaman etäopetusajan muutokset vapaan sivistystyön kentällä – Eläkeläisopiskelijoiden näkökulmasta
Opettaja tutkii ja tutkija opettaa. Suomalainen luokanopettaja on tutkivan, akateemisen prässin läpäissyt kasvatustieteen maisteri. Tieteenalasta riippumatta jokainen korkeakoulutettu tekee tutkimusharjoituksen “pro gradu” (suom. ”ennen valmistumista”). Luokanopettajien tapauksessa harva kuitenkaan väittää olevansa valmis ennen varsinaista kenttäkokemusta, jos koskaan. Pätevä luokanopettajaksi kuitenkin on, ainakin paperilla.
“Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkanteko.” -Ralph Emerson
Kerran, toisen ja kymmenennenkin kerran kuulin, että gradullani ei ole väliä, vain valmistumisellani on. Näin sanovat tarkoittivat ehkä hyvää, mutta eivät tunne minua tai jaa näkemystäni gradun merkityksellisyydestä opettajaksi pätevöitymisen prosessissa.
Perusopetuksen voimassaolevissa opetussuunnitelman perusteissa (2016) korostetaan oppilaslähtöisyyttä, yksilöllisyyttä ja ilmiöoppimista eli käytännössä eri tieteenalojen näkökulmien yhdistelyä – tavoitteena on vahvistaa, tai edes herättää monimediaiseen informaatiotulvaan päälakeaan myöten vajonneen oppijan motivaatiota. Kasvatustieteen maisteri opettaa koulutyössään vahvasti esimerkillään – oman gradunsa merkitykselliseksi kokeva luokanopettaja mallintaa uteliaisuutta, tiedonjanoa, sinnikkyyttä ja kriittisyyttä.
Ruuhkavuosissa räpistelevän alanvaihtajan, keskittymishäiriöisen idealistin gradutyö on pääosin kamalaa vierestäseurattavaa. Prosessin ansiosta gradun sivutuotteena saattaa kuitenkin syntyä ehompi yksilö: läsnäoloa arvostavampi, vähemmän kontrollifriikki, vähemmän suorituskeskeinen, sivistyneempi, kriittisyyteen harjaantuneempi, paremmin priorisoiva ja onnistumisestaan täysin rinnoin iloitseva pian valmis maisteri.
Digiosaaminen + peruskoulun eetos + ajankohtaisuus + mallintamisen tarve
= motivaatio -> tutkimustehtävä
Gradun onnistumista edistävänä tekijänä voi pitää sitä, että valittu tutkimustehtävä motivoi tutkijaa itseään. Toteutin oppijalähtöisyyttä tutkimuksessani hyödyntämällä omia yksilöllisiä osaamisalueitani kuten edeltävää työkokemustani ja asiantuntijuuttani verkkopalveluista, asiakasneuvonnasta ja -kokemuksesta, palveluprosesseista sekä riskienhallinnasta. Osaamisalueeni palvelivat tutkimustehtävääni. Koko opettajankoulutuksen ajan olin yhdistellyt lähes kaikkiin oppilastöihini peruskoulun digitalisaation tarkastelua.
Tutkimustehtävän ajankohtaisuus motivoi. Ilmiön tuli olla tutkimisen arvoinen, tuloksilla tulisi olla käytännön merkitystä, haaveilin niiden kiinnostavan kollegoitani tai opetustoimialalla työskenteleviä laajemminkin. Näin ollen keväällä 2020 gradusuunnitelmat oli tehtävä kokonaan uudelleen. Alkuperäinen suunnitelma Matematiikan opetuksen formatiivinen arviointi digitaalisilla välineillä ei tuntunut merkitykselliseltä tässä ajassa.
Ennen tutkimuskirjallisuuteen perehtymistä minulla itsekin huoltajana ja mediaa seuranneena, oli monenlaisia mielipiteitä etäopetuksesta. Pragmaattisempi ja matemaattisempi puoleni kaipasi mitattavampaa todistusta. Halusin pätevät argumentit hypoteeseilleni siitä, mihin suuntaan etäopetusta tulisi ohjata. Todellisuus osoittautui kuitenkin hypoteeseja rikkaammaksi, toisaalta yksinkertaisemmaksi ja myös yllättäväksi.
Tunteellisia ja samaistuttavia kuvauksia kotien tilanteista, tulokset osa 1
Tutkimukseni aineistoksi sain jopa 526:n helsinkiläisen huoltajan monisanaiset ja moninaiset kuvaukset etäopetuksesta. Luin, pohdin ja veivasin useaan otteeseen huoltajien vapaasti muotoilemia vastauksia kysymykseen “Jotain muuta sanottavaa poikkeusoloista keväällä 2020.” Kuvaukset olivat aitoja, vailla koulutuspoliittista/toimialan ammattijargonia ja ne antoivat tunteikkaan kuvan kotien kokemusten moninaisuuksista ja toisaalta yhteneväisyyksistä. Tutkimusmenetelmääni kuului vastausten ryhmittelyä, ryhmien ryhmittelyä, sanomisten ja sanomattajättämisten tulkintaa. Pyrin arvioimaan tekemiseni vahvuuksia ja heikkouksia kriittisesti.
Vastauksia luokittelemalla ja tulkitsemalla muodostuivat tutkimukseni tulokset, esimerkiksi: Täysin puuttuva onlineyhteys koettiin heitteillejättönä. Kahdenkeskiset viisiminuuttiset opettajan kanssa olivat elintärkeitä. Vaihtelevat oppimistehtävät virkistivät oppilasta. Rauhallinen oppimisympäristö kotona ja perheen kanssa oleminen saivat oppilaan voimaan paremmin. Kukin tuloskuvaus sai painoarvoa tulkinnallisin, mutta myös määrällisin perustein.
Myönteisten kokemusten ja pettymysten kuvausten avulla muodostettiin suosituksia (Fonsell-Lehto, Kaisa 2022)
Tulosten perusteella teen suosituksia opettajille sekä opetuksenjärjestäjille. Suosituksiin tulee suhtautua varauksella. Kunnioitan opettajan autonomiaa ja jokainen opettaja voi toteuttaa omaa opettajuuttaan tavallaan. Opetuksenjärjestäjän tulee kuitenkin turvata tietyn tason opetus poikkeusoloissakin. Tietty taso turvataan tiedottamalla, kouluttamalla ja luokanopettajan työ mahdollistamalla sekä työrauha turvaamalla.
Päätuloksina esittelen suositukset (top5) luokanopettajan priorisoinnille etäopetustilanteiden pystyttämisessä ja järjestämisessä:
Onlineopetusta olisi hyvä olla vähintään 1-2h päivässä.
Oppimista ei voi jättää itseopiskelun varaan ja uusien asioiden opettamista huoltajille.
Pienryhmätyöskentelyä, vertaisoppimista ja -arviointia voisi hyödyntää.
Läksy- ja läsnäolokontrolli funtsittava.
Vanhemmille paljon tietoa käytännöistä ja koko etäopetusjakson alkuun verkkovanhempainilta. Vanhemmille voi antaa vinkkiä koulutyön tukeen, mutta koulutyön tukea ei voi edellyttää!
Rauha ja hyvinvointi etäopetuksen oppimisympäristöissä,
tulokset osa 2
Yllättävänä, toisena päätuloksena esittelen kuvauskategorian “rauha”. Poikkeusolojen aikana luokkahuoneeseen avautuneen oven kautta huoltajille paljastui koulun nykytilan kakofonisuus, joka saa vain ajoittain valtakunnallista klikkitasoista mediahuomiota. Perusrahoitusta on vähennetty vuosia. Sadassa vuodessa koulujen lukumäärä on puolittunut. Keski-ikään tullut peruskoulu alkaa rapautua. Ryhmä- ja koulukoot kasvavat. Samaan aikaan vaatimuksia koulutyölle lisätään määrällisesti ja syvyydeltään. Tuloksissa nähdään kuitenkin luku- ja laskutaidon heikentymistä.
Kuvio: Sitaatteja aineistosta mm. rauha-tuloksen sekä hyvien käytäntöjen tunnistamisen perusteena (valtakunnallinen aineisto Ahtiainen jne. 2020)
Pohdinnassani näen tässä syyn sekä seurauksen. Tämän tutkielman julkaisuhetkellä suomalainen koulu vastaanottaa satoja, kuluvan vuoden aikana varmasti tuhansia ukrainalaispakolaisia, jotka liittyvät olemassaoleviin tai perustettaviin valmistavan opetuksen ryhmiin. Suomalainen Pisatähti-peruskoulu ei tule kestämään oppilasaineksen moninaisuuden edelleen jatkuvaa kasvua resurssien kiristyessä. Ei, vaikka luokanopettajista suuri osa on mielestäni ammattitaidoltaan jeesuksen tasoisia. Inspiroivia opettajia myös opettajanakoulutuksessa oli runsaasti, mm. Katarina Stenberg, Jari Salminen, Anu Laine, atlas.ti-aineistonhallintaohjauksella graduni kanssa merkityksellistä tukea antanut Raisa Ahtiainen sekä gradutyön ohjaaja Risto Hotulainen.
“Mutta työ se sentään hauskinta on, ei siitä mihinkään pääse.” – Minna Canth
Yksittäisen opettajan paras keino jaksaa vaativassa toimessa on pedagogisin ja henkilökohtaisin perusteluin tehty työn priorisointi, jota opetuksenjärjestäjän tulee tukea kaikin tavoin. Toivon, että tutkimustyölläni olisi merkitystä opettajan työssäjaksamiselle ja hallinnossa työskentelevälle asiantuntijalle oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tuessa.
Jokainen lapsi ansaitsee hänet todella huomaavan aikuisen. Jokainen opettaja ansaitsee oppia tuntemaan jokaisen oppilaansa. Jokainen huoltaja ansaitsee hyvän huomaavaa, kärsivällistä yhteistyötä lapsen kasvun tukemisessa. Ja jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin kyllä se huumori on lopulta tärkein keino jaksaa luokanopettajan työssä.
Ps. Mesenaattini ja kielimaisteri Oskari sekä koekappaleeni Erkki ja Martti, jokainen tilaisuus on käytettävä sanoakseni: Olette kaikkeni, rakastan teitä, vaikka ammatillinen palo riivaakin.
Etäopetuksen parhaita käytäntöjä (covid-2019 poikkeusolot keväällä 2020, Hki, n=526)
Vielä vähän aikaa sitten harva olisi voinut kuvitella, että yliopiston oppimisympäristöissä tapahtuisi jotain niin poikkeuksellista kuin keväällä 2020, kun pääasiallinen oppimisympäristö, eli yliopiston tiloissa tapahtuva lähiopetus, poistui kokonaan käytöstä. Lähiopetuksen loppuminen toteutettiin käytännössä Suomen hallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeistuksella, jonka myötä opetus jouduttiin siirtämään kokonaan etäopetukseksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, mikä vaati sopeutumista, joustamista ja uusien toimintatapojen opettelua niin opiskelijoilta kuin opetuksen järjestäjiltä.
Poikkeuksellisen laajamittainen siirtyminen etäopetukseen on osoittautunut mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi. Toukokuussa 2020 valmistuneessa kandidaatintutkielmassani tutkittiin sitä, onko opiskelijoiden läsnäololla yhteys heidän akateemiseen suoriutumiseen. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että mitä enemmän opiskelija käy luennoilla, sitä paremman arvosanan hän saa. Nyt olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jolloin ei ole edes mahdollista käydä perinteisillä luennoilla, sillä koronapandemia on ajanut yliopisto-opiskelijat etäopetukseen. Tämä herättääkin mielenkiintoisen jatkotutkimuskysymyksen siitä, miten etäopetus vaikuttaa opiskelijoiden akateemiseen suoriutumiseen.
Mitä tutkittiin ja miten
Mixed methods -tutkimukseni tarkoitus oli ensin kvantitatiivisesti selvittää, onko Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssilla tapahtunut vaihtelua arvosanoissa etätoteutuksen ja normaalitoteutuksen välillä. Vastausta tähän ensimmäiseen tutkimuskysymykseen selvitettiin tutkimalla yhteensä 728 opiskelijan tenttituloksia ja harjoitustyön arvosanoja kolmen vuoden ajalta samalta kurssilta, joista kaksi toteutettiin normaalisti ja yksi etänä koronapandemian takia. Ensimmäisen vaiheen alustava analyysi herätti tarpeen tutkia näitä tuloksia syvällisemmin kvalitatiivisen analyysin avulla. Kvalitatiivisen vaiheen tarkoituksena on selvittää, miten opiskelijat kokivat kevään 2020 etäopetuksen Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssilla. Tähän tutkimuksen toiseen vaiheeseen valikoitui kahdeksan opiskelijaa, joiden tuloksia tarkasteltiin myös tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa. Mixed methods:n Explanatory Sequential Design -mallin mukaisesti tutkimuksen viimeisessä vaiheessa selitettiin kvantitatiivisen vaiheen tuloksia kvalitatiivilla tuloksilla, eli opiskelijoiden kokemuksilla selitettiin akateemisen suoriutumisen vaihtelua.
Tutkimustulokset
Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus osoitti, että etäopetus vaikutti positiivisesti opiskelijoiden akateemisen suoriutumisen tasoon. Tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys havaittiin tarkasteltaessa harjoitustyön tuloksia, tentin arvosanaa, sekä luentoja ja harjoituksia koskevasta tenttikysymyksestä saatuja pistemääriä. Tutkimuksen kvalitatiivinen osio osoitti, että opiskelijat liittivät etäopetukseen sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Hyvät kokemukset liittyivät luentotallenteiden hyödyntämiseen, luennoitsijan valintoihin ja etätentin hyötyihin, kun taas huonot kokemukset liittyivät vuorovaikutuksen puutteeseen, oman työskentelyn organisoimisen haasteisiin ja tietoteknisiin ongelmiin.
Miten tästä eteenpäin?
Tutkimus osoittaa, että on sekä opiskelijoiden että yliopiston intressissä tarjota luentotallenteita riippumatta siitä, miten opetusta järjestetään. Luentotallenteiden laajemmalla saavutettavuudella voitaisiin parantaa opiskelijoiden yhdenvertaisuutta. Opiskelijoihin soveltuvan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 1 §:n mukaan jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, jonka mukaisesti kaikilla tulisi olla lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet osallistua opetukseen. Lähiopetuksen suhteen yhdenvertaisuus toteutuu ainakin muodollisesti hyvin, sillä kaikki opiskelijat ovat tervetulleita kuuntelemaan luentoja ja heille myös viestitään luentojen aikatauluista hyvissä ajoin kurssin ilmoittautumisvaiheessa. Käytännön tasolla on kuitenkin selvää, etteivät kaikki pääse hyötymään luentojen annista, oli syynä muun muassa sairastuminen tai elämäntilanne (tosiasiallinen yhdenvertaisuus). Luentotallenteiden jakaminen vahvistaa yhdenvertaisuuslain toteutumista entisestään, sillä se antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden saamaan luentojen hyödyt riippumatta opiskelijan vallitsevasta elämäntilanteesta.
Emilie Mattern
Etäopetuksen vaikutukset yliopisto-opiskelijoiden
akateemiseen suoriutumiseen – Mixed methods -tutkimus opiskelijoiden kokemuksista ja arvosanoista
Suomessa siirryttiin koronapandemian seurauksen valtakunnallisesti etäopetukseen vuoden 2020 maaliskuussa. Tällöin niin oppilaiden kuin opettajien kouluarki muuttui, sillä koulu oli siirtynyt etänä tapahtuvaksi. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaista on alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa etäopetusta toteuttaneiden opettajien näkemysten mukaan. Osallisuudella tarkoitetaan muun muassa oppilaan näkemysten huomioon ottamista häneen liittyvissä asioissa sekä oppilaan omia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Oppilaan tulisi päästä vaikuttamaan ikä- ja kehitystaso huomioiden omiin ja yhteisiin asioihin koulussa opettajan tuella. Opettajalla on tärkeä rooli osallisuuden mahdollistajana. Opetussuunnitelmassa oppilaan osallisuus on merkittävässä osassa, sillä sen merkitystä korostetaan heti ensimmäisessä kappaleessa perusopetuksen arvoperustaa määriteltäessä. Osallisuus on tutkittu aihe lähiopetuksessa, mutta sen toteutumista etäopetuksessa on hyvin vähän tutkittu. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä selvisi, että osan oppilaista hyvinvointi ja oppiminen oli heikentynyt kevään 2020 etäopetuksen jälkeen. Toteutuessaan oikealla tavalla osallisuus mahdollistaa Päivi Nykyrin mukaan hyvinvointia. Oppilaan osallisuuden tutkiminen etäopetuksessa onkin hyvin tärkeää.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisen teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysissä kerätty aineisto luokitellaan ensin useisiin alaluokkiin aineiston sisällön perusteella. Tämän jälkeen alaluokista muodostetaan yläluokkia samoin periaattein. Teorialähtöisyys tarkoittaa sitä, että aineiston analyysissä pyritään löytämään yhtäläisyyksiä tutkielmani osallisuusteoriapohjaan, jonka pääasiassa muodostivat Harry Shier ja Johanna Kiilin teoriat ja näkemykset lapsen ja oppilaan osallisuudesta. Aiheen ollessa uusi, tuli aineistosta sallia myös teorioista poikkeavan osallisuuden esiin nostaminen. Aineisto koostuu lukuvuosien 2019–2020 ja 2020–2021 aikana etäopetusta toteuttaneiden opettajien näkemyksistä alakoululaisen osallisuudesta. Aineisto kerättiin vuoden 2021 helmikuun lopun ja huhtikuun välisenä aikana. Aineisto keruu toteutettiin e-lomakkeen avulla, joka lähetettiin tutkimukseen osallistuneille 19 etäopettajille.
Tutkimustulokset
Alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa oli osin samanlainen kuin lähiopetuksessa. Oppilaiden mielipiteiden ja näkemysten huomioiminen päätöksenteossa sekä valinnanmahdollisuus, olivat opettajien mukaan tärkeitä oppilaan osallisuudessa niin lähi- kuin etäopetuksessa. Osallisuuden yhteisöllinen luonne kuitenkin väheni etäopetuksessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että luokkahuoneissa ei toteutettu yhteisiä äänestyksiä tai yhteiset keskustelut, joilla pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen, vähenivät. Tieto- ja viestintäteknologian mahdollistama sosiaalisen median käyttäminen etäopetuksessa mahdollisti kuitenkin uusia osallistumismahdollisuuksia. Luokkahuoneessa hiljaisempien oppilaiden nähtiin pääsevän paremmin ääneen ja luokkahuoneen puuttuminen mahdollisti oppilaille uusia oppimisympäristöjä. Hyvät itseohjautuvuustaidot omaavat oppilaat pystyivät hyötymään etäopetuksen mahdollistamasta osallisuudesta. Hyvät itseohjautuvuustaidot omaava oppilas osaa ohjata omaa oppimistaan, on motivoitunut oppimaan ja pystyy toimimaan pääsääntöisesti itsenäisesti.
Tukea tarvitseville etäopetus toi haasteita oppimiseen. Vielä heikot itseohjautuvuustaidot omaavalle oppilaalle haasteita saattoi tuoda se, että opettaja tai koulunkäynninohjaaja ei ollut vieressä tukemassa oppimista, vaan oppilas joutui esimerkiksi tyytymän videoyhteydellä tai puhelulla saatuun tukeen. Opettajat hyödynsivät lisäksi etäopetuksessa kerättyä tietoa oppilaista eri tavoin. Osa opettajista muokkasi opetusta etäopetusjakson aikana, kun osa taas keräsi palautetta vasta jakson jälkeen.
Pohdinta
Etäopetus on varmasti tullut vahvemmin jäädäkseen, joten tutkimukset etäopetuksesta ja oppilaiden oikeuksien ja kasvun kannalta merkittävästä sisällöstä, osallisuudesta, on varmasti tarpeen. Jatkotutkimusaiheina tutkimuksesta esiin nousevat ainakin oppilaiden omien näkemysten kerääminen etäopetuksessa toteutuneesta osallisuudesta. Osallisuuden mahdollistajien, opettajien, lisäksi myös oppilailta tulisi kerätä tietoa. Merkittävää olisi tutkia myös somen mahdollisuuksia oppimisen ja kouluviihtyvyyden lisääjinä. Kouluviihtyvyydellä, joka Katariina Kämpin ja kollegoiden mukaan ei Suomessa ole kovin korkea, on todettu olevan vaikutuksia hyvinvointiin. Etäopetuksella voitaisiinkin mahdollisesti lisätä kouluviihtyvyyttä ja sen lisääntymisen seurauksena myös oppimismotivaatiota.
