Koronaviruspandemia on värittänyt viime vuosia hyvin räikeästi, ja koskettanut maailmanlaajuisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita ja jättänyt varmasti myös jälkensä historiankirjoihin. Vaikka tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa pandemia näyttäytyy siirtyneen muun uutisoinnin myötä hieman takaa-alalle, on tartuntamäärät vieläkin päivätasolla hyvin korkeita, eikä pandemian täydellisestä loppumisesta voida vielä edes haaveilla. Pandemian myötä tulleet kokoontumisrajoitukset pakottivat yliopistot siirtämään opetuksen verkon välityksellä tapahtuvaksi, joka on vähentänyt runsaasti opiskelijoiden sosiaalisia kontakteja ja muuttanut arjen täysin päälaelleen. Etäopetuksen myötä vuorovaikutuksen vähentyminen ja suoran sekä välittömän tuen puute lienee vaikuttanut opiskelijoiden opiskelumotivaatioon ainakin jollain tasolla. Etäopetuksen käytänteiden omaksuminen ja epävarmat tulevaisuuden näkymät pandemian osalta johtavat siihen, ettei paluuta täysin aiempaan ole välttämättä tapahtumassa. Näin ollen tulevaisuuden opetusta suunniteltaessa on tärkeä tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin opiskelijoiden motivaatiotekijöitä.
Tavoitteet:
Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani yliopisto-opiskelijoiden motivaatiota pandemian aikana, sekä sitä minkälaisia yhteyksiä motivaatiolla on opintojen vaiheeseen sekä opiskelijoiden tulevaisuuden toiveisiin opiskelun järjestämisestä jatkossa. Tutkimuksessa motivaatiota lähestyttiin odotusarvoteorian kautta. Tutkielmassa käytetty aineisto kerättiin osana laajempaa tutkimushanketta keväällä 2021. Tutkimukseen osallistui 1718 opiskelijaa kolmesta eri suomalaisesta yliopistosta. Tutkimuksessa mitattiin opiskelijoiden odotuksia, arvostuksia sekä kustannuksia.
Tulokset:
Tutkielmassa tunnistettiin viisi erilaista motivaatioprofiiliryhmää, jotka erosivat toisistaan opiskeluihin liitettyjen odotusten, arvostusten ja negatiivisten kustannusten osalta: heikosti motivoituneet kuormittuneet (30.3%), kohtalaisen motivoituneet (24.6%), kuormittuneet hyötyorientoituneet (16.1%), hyötyorientoituneet (15.7%) ja myönteisen kunnianhimoiset (13.2%). Nämä löydetyt profiiliryhmät olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, mutta tarjosivat samanaikaisesti myös kiinnostavaa uutta tietoa yliopisto-opiskelijoiden odotuksista, arvostuksista ja opiskeluun liitetyistä kustannuksista etäopetuksen aikana. Heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat painottuivat akateemisesti vanhempiin opiskelijoihin. Motivoituneet ja opiskeluun kunnianhimoisesti suhtautuneet opiskelijat halusivat jatkaa etätoteutuksessa, kun taas heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat toivoivat joko hybridi- tai lähiopetusta.
Merkitys ja jatkotutkimus:
Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan ymmärtää yhä paremmin yliopisto-opiskelijoiden motivationaalisia tekijöitä etäopetuksen aikana. Tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää suunnitellessa tulevaisuuden opintoja. Tutkimuksessani ei ollut huomioitu opinnoissa suoriutumista, jonka tarkastelu motivaation lisäksi voisi tuoda kiinnostavia uusia ulottuvuuksia. Myös opinnoista suoriutumiseen liittyviä asioita tulee pohtia, kun suunnitellaan tulevaisuuden yliopisto-opiskelua.
Paavo Pikkarainen
Yliopisto-opiskelijoiden opiskelumotivaatio koronaviruspandemian aikana