Avainsana: Motivaatio

Julkaistu

Yliopisto-opiskelijoiden motivaatio koronapandemian aikana

Koronaviruspandemia on värittänyt viime vuosia hyvin räikeästi, ja koskettanut maailmanlaajuisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita ja jättänyt varmasti myös jälkensä historiankirjoihin. Vaikka tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa pandemia näyttäytyy siirtyneen muun uutisoinnin myötä hieman takaa-alalle, on tartuntamäärät vieläkin päivätasolla hyvin korkeita, eikä pandemian täydellisestä loppumisesta voida vielä edes haaveilla. Pandemian myötä tulleet kokoontumisrajoitukset pakottivat yliopistot siirtämään opetuksen verkon välityksellä tapahtuvaksi, joka on vähentänyt runsaasti opiskelijoiden sosiaalisia kontakteja ja muuttanut arjen täysin päälaelleen. Etäopetuksen myötä vuorovaikutuksen vähentyminen ja suoran sekä välittömän tuen puute lienee vaikuttanut opiskelijoiden opiskelumotivaatioon ainakin jollain tasolla. Etäopetuksen käytänteiden omaksuminen ja epävarmat tulevaisuuden näkymät pandemian osalta johtavat siihen, ettei paluuta täysin aiempaan ole välttämättä tapahtumassa. Näin ollen tulevaisuuden opetusta suunniteltaessa on tärkeä tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin opiskelijoiden motivaatiotekijöitä.

Tavoitteet:
Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani yliopisto-opiskelijoiden motivaatiota pandemian aikana, sekä sitä minkälaisia yhteyksiä motivaatiolla on opintojen vaiheeseen sekä opiskelijoiden tulevaisuuden toiveisiin opiskelun järjestämisestä jatkossa. Tutkimuksessa motivaatiota lähestyttiin odotusarvoteorian kautta. Tutkielmassa käytetty aineisto kerättiin osana laajempaa tutkimushanketta keväällä 2021. Tutkimukseen osallistui 1718 opiskelijaa kolmesta eri suomalaisesta yliopistosta. Tutkimuksessa mitattiin opiskelijoiden odotuksia, arvostuksia sekä kustannuksia.

Tulokset:
Tutkielmassa tunnistettiin viisi erilaista motivaatioprofiiliryhmää, jotka erosivat toisistaan opiskeluihin liitettyjen odotusten, arvostusten ja negatiivisten kustannusten osalta: heikosti motivoituneet kuormittuneet (30.3%), kohtalaisen motivoituneet (24.6%), kuormittuneet hyötyorientoituneet (16.1%), hyötyorientoituneet (15.7%) ja myönteisen kunnianhimoiset (13.2%). Nämä löydetyt profiiliryhmät olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, mutta tarjosivat samanaikaisesti myös kiinnostavaa uutta tietoa yliopisto-opiskelijoiden odotuksista, arvostuksista ja opiskeluun liitetyistä kustannuksista etäopetuksen aikana. Heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat painottuivat akateemisesti vanhempiin opiskelijoihin. Motivoituneet ja opiskeluun kunnianhimoisesti suhtautuneet opiskelijat halusivat jatkaa etätoteutuksessa, kun taas heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat toivoivat joko hybridi- tai lähiopetusta.

Merkitys ja jatkotutkimus:
Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan ymmärtää yhä paremmin yliopisto-opiskelijoiden motivationaalisia tekijöitä etäopetuksen aikana. Tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää suunnitellessa tulevaisuuden opintoja. Tutkimuksessani ei ollut huomioitu opinnoissa suoriutumista, jonka tarkastelu motivaation lisäksi voisi tuoda kiinnostavia uusia ulottuvuuksia. Myös opinnoista suoriutumiseen liittyviä asioita tulee pohtia, kun suunnitellaan tulevaisuuden yliopisto-opiskelua.

Paavo Pikkarainen
Yliopisto-opiskelijoiden opiskelumotivaatio koronaviruspandemian aikana

Julkaistu

Ammatillisen koulutuksen opettajan työajan siirtyminen opettamisesta ”hoksaamiseen”

Graduni aihe lähti ammatillisen koulutuksen opettajan kokemuksesta, että ammatillisen koulutuksen reformin myötä opettajan työaikaa on siirretty ryhmämuotoisesta lähiopetuksesta yksilöllisten opinto-ohjelmien laatimiseen ja tämä on heikentänyt erityisesti paljon opetusta tarvitsevien opiskelijoiden tilannetta. Ryhmämuotoisuudesta ja lähiopetuksesta hyötyvät varsinkin ne opiskelijat, joiden opiskelumotivaatio on alkanut hiipua ja jotka ovat koulu-uupuneita tai jotka voivat huonosti jostain muusta syystä. Koulukaverit ja tuttu opiskeluryhmä ovat tutkimusten mukaan tärkeitä tekijöitä myös kouluun kiinnittymisessä.

Samanaikaisesti reformin ja rahoitusleikkausten kanssa ammatilliselle koulutukselle on sälytetty yhä enemmän vastuuta opiskelijoiden mahdollisimman nopeasta siirtymisestä työelämään. Koulutuksen läpäisevyyttä pitäisi parantaa ja opintojen keskeyttämistä ennaltaehkäistä. Siitä huolimatta ei hyödynnetä lukuisten hankkeiden ja tutkimusten tuloksia, joiden mukaan koulukavereiden kannattelu ja osallisuuden kokemus ovat niitä tekijöitä, jotka auttavat opiskelijaa pysymään koulussa. Amisbarometreissä ym. kyselyissä opiskelijat eivät ole toivoneet lisää valinnanvapautta, vaan enemmän opetusta omalta tutulta opettajalta.

Reformissa lanseerattujen yksilöllisten opinto-ohjelmien tarkoituksena on, että opiskelu olisi joustavaa ja yksilöllistä esimerkiksi opiskelijan elämäntilanteen mukaan. Käytännössä se on lisännyt opettajien opiskelijahallintajärjestelmässä tekemiä klikkauksia tuhansilla, koska ryhmämuotoista ns. vakio-opinto-ohjelmaa ei enää ole. Yksilölliset opinto-ohjelmat eivät välttämättä ole muodostuneet sillä tavalla yksilöllisiksi, että paljon tukea tarvitseva opiskelija voisi aidosti edetä hitaammin tai tuetummin. Reformin myötä on onnistuttu kehittämään joitakin joillekin ryhmille toimivia joustavia vaihtoehtoja, mutta haasteeksi on jäänyt, pystytäänkö opiskelijalle tarjoamaan myös turvallinen ja kannatteleva, paljon opetusta sisältävä toteutus, silloin kun se olisi opiskelijaa eniten hyödyttävä vaihtoehto.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat monenkirjava joukko muun muassa toisen asteen koulutuksen valikoitumisen vuoksi ja he eroavat toistensa lisäksi myös muiden koulutusasteiden opiskelijaryhmistä. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin tuloksena, että aineistosta tunnistetut motivaatioryhmät ovat tuttuja: oppimisorientoituneet, menestysorientoituneet, sitoutumattomat ja välttämisorientoituneet. Oppimis- ja menestysorientoituneet ovat odotetusti eniten kiinnittyneitä kouluun, kun taas sitoutumattomat ja välttämisorientoituneet vähiten kiinnittyneitä. Tulos on johdonmukainen myös koulu-uupumuksen suhteen: oppimisorientoituneet ovat vähiten koulu-uupuneita ja välttämisorientoituneet eniten.

Tutkimuksessa oltiin myös kiinnostuneita, minkä tyyppiset opiskelijat haluaisivat mieluiten opiskella omassa tutussa ryhmässä ja millaisille opiskelijoille mahdollisimman yksilölliset opinto-ohjelmat ovat tärkeitä. Eroa ei löytynyt eri motivaatioryhmien välillä siinä, haluavatko ne opiskella samassa tutussa ryhmässä, sillä ylivoimaisesti suurin osa kaikista ryhmistä haluaa. Yksilöllisten opinto-ohjelmien suhteen eroa löytyi: yksilöllisyys on tärkeintä opiskelijoille, jotka pärjäävät koulussa parhaiten: oppimis- tai menestysorientoituneet, voimakkaasti kouluun kiinnittyneet ja vähiten koulu-uupuneet.

Tutkimustulosten perusteella ammatillisissa oppilaitoksissa olisi hyvä tunnistaa eri tavoin motivoituneet sekä eri tavoin kouluun kiinnittyneet ja eriasteisesti koulu-uupuneet opiskelijat, sillä riskit kasautuvat helposti samoille opiskelijoille. Sekä ammatillisen koulutuksen että työelämän näkökulmasta voisi olla perusteltua suunnata rajallisia tukitoimia enemmän heikosti motivoituneiden ja huonosti voivien opiskelijoiden tunnistamiseen ja tukemiseen kuin niiden opiskelijoiden yksilölliseen palvelemiseen, jotka ovat motivoituneita, voivat hyvin ja jotka tulevat pärjäämään joka tapauksessa.

Reformin aiheuttamista muutoksista on kokemusta jo neljän lukuvuoden ajalta ja olisi kiinnostavaa tietää, miten reformin tavoitteet ovat toteutuneet. Syitä reformillehan olivat mm. työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien suhteellisen suuri osuus työikäisistä ja vähän koulutettujen alhainen työllisyysaste. Reformiin sisältyi myös rahoitusjärjestelmän muuttaminen ja olisi mielenkiintoista tietää, onko esimerkiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien suhteellinen osuus työikäisistä pienentynyt ja onko vähän koulutettujen työllisyysaste parantunut eli onko tuloksellisuusrahoitteisuus auttanut näiden reformin tavoitteiden saavuttamisessa.

Minna Lännenmäki

Opiskelijoiden hyvinvointi ja motivaatio – Ammatillinen koulutus

Julkaistu

Kiinnostuksen yhteys luokanopettajaopiskelijoiden opiskelumotivaatioon

Tutkimuksen tausta

Opettajakoulutus on tavoiteltu linja, johon on ajoittaisista hakijamäärien notkahduksista huolimatta riittänyt vuodesta toiseen hakijoita. Kuitenkin vain pieni osa valikoituu opiskelijoiksi, moni yrittää jopa vuosia hakea opiskelijaksi. Vaikka alalle hakeutuvuen voitaisiin siis lähtökohtaisesti ajatella olevan opinnoista erittäin motivoituneita, olen omien havaintojeni perusteella voinut huomata, että luokanopettajaopiskelijoiden kiinnostuksessa ja opiskelumotivaatiossa esiintyy opintojen aikana eroja. Yhden istuessa tunnollisesti luennoilla ja tiedonjanoisena opiskellen tenttikirjoja, ei toista näy kuin pakollisilla tapaamisilla ja tehtävien tekemisen ainoa tarkoitus vaikuttaa olevan kurssin hyväksytysti suorittaminen. Nämä havainnot innoittivat minut tutkimaan opiskelijoiden motivaatiota ja kiinnostusta omia opintojaan kohtaan sekä selvittämään syitä opiskelijoiden motivaatioeroille.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus on toteutettu määrällisenä tutkimuksena mahdollisimman laajan aineiston keräämiseksi. Tutkimusaineisto (N=234) on kerätty kyselytutkimuksena Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajaopiskelijoilta.  Kyselylomakkeella mitattiin opettajaopiskelijoiden motivaatiota ja kiinnostusta. Lisäksi opiskelijoilta kerättiin taustatietoja, joiden avulla haluttiin selvittää muun muassa iän tai opetusharjoitteluiden vaikutusta opiskelumotivaatioon. Aineistosta 124 vastausta on luokanopettajilta ja loput verrokkiryhmältä, muilta kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajaopiskelijoilta. Aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelman avulla, ja käytettyihin analyysinmenetelmiin lukeutui muun muassa eksploratiivinen faktorianalyysi, jonka avulla tarkasteltiin tätä tutkimusta varten suomennettujen mittarien rakennetta ja toimivuutta, korrelaatioanalyysi, jonka avulla tutkittiin taustamuuttujien ja kiinnostuksen yhteyttä motivaatioon sekä regressioanalyysi, jolla todennettujen yhteyksiä voitiin edelleen tarkastella hieman tarkemmin.

Tutkimuksen tulokset

Taustamuuttujista työkokemuksen määrä, ikä ja suunnitelmat työskennellä opettajana tulevaisuudessa saivat tilastollista tukea, avaan näitä seuraavaksi hieman enemmän. Työkokemuksen määrän ja opiskelumotivaation välillä havaitun yhteyden osalta voidaan todeta, että mitä enemmän työkokemusta luokanopettajaopiskelijoilla määrällisesti on, sitä vähemmän he kokevat motivaation puutetta opinnoissaan. Toisena tuloksen voitiin todeta, että mikäli luokanopettajaopiskelija aikoo suunnata työskentelemään luokanopettajana opintojensa jälkeen, on tällä tämän tutkimuksen mukaan positiivinen vaikutus oppimisessa koettavaan iloon ja sisäiseen motivaatioon. Lisäksi tutkimustulosten perusteella voidaan tulkita, että mitä vanhempi opiskelija on, sitä enemmän hän kokee oppimisen iloa ja sisäisen motivaatio ajaa hänen oppimistaan. Iän osalta voitiin lisäksi havaita, että mitä enemmän ikää on, sitä vähemmän
kokee motivaation puutetta eli amotivaatiota. Vaikka tässä tutkimuksessa todennettiin tämänkaltaisia yhteyksiä, syitä niille ei voida tietää, ilman erillistä tutkimuksta. Tutkittuja taustamuuttujia oli useita ja esimerkiksi opetusharjoitteluilla ei  voitu tässä tutkimuksessa todeta olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä luokanopettajaopiskelijoiden opiskelumotivaatioon.

Tutkimuksen kenties merkittävimpänä tuloksena, taustamuuttujia tilastollisesti merkitsevämpänä tuloksena voitiin tällä otannalla todentaa aiemmissa, kansainvälisissä tutkimuksissa löydetty henkilökohtaisen kiinnostuksen ja opiskelumotivaation välinen yhteys. Tällä voitiin osoittaa se, että kiinnostus omaa opintosuuntaa ja omia opintoja kohtaan on yhteydessä luokanopettajaopiskelijoiden opiskelumotivaatioon kaikkia taustamuuttujia voimakkaammin. Tutkimustulosten valossa opettajaopiskelijoiden opiskelumotivaatiota voidaan siis itseasiassa tukea huomioimalla myös opiskelijoiden kiinnostukseen vaikuttavat seikat opettajaopintoihin liittyvien kurssien ja opetuksen suunnittelussa.

 

Nina Pauloaho

Kiinnostuksen yhteys opiskelumotivaatioon – Tarkastelussa luokanopettajaopiskelijoiden opiskelumotivaatio