Sukupuolen moninaisuuden käsittely ja huomioiminen voidaan nähdä jokseenkin tuoreena asiana koulumaailmassa. Vasta uusimmassa vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on maininta, että koulun tulee välittää tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Sukupuolen moninaisuus itsessään ei ole uusi ilmiö, vaan läpimurtona voidaan ennemminkin nähdä länsimaisen kulttuurin pitkään jatkuneen kaksijakoisen sukupuolinormiston osittainen väljeneminen, ja tätä kautta sukupuolen moninaisuuden hyväksyminen ja esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantaminen.
Nykykäsityksen mukaan sukupuolen moninaisuuden voidaan siis nähdä kuvaavan sitä, että perinteisen mies- ja naissukupuolen rinnalla on myös muita sukupuolia, jolloin sukupuolen moninaisuudella kuvataan nimenomaan sukupuolivähemmistöjä, kuten esimerkiksi transsukupuolisia, muunsukupuolisia tai intersukupuolisia. Kuitenkin sukupuolen moninaisuudella voidaan myös kuvata kaikki ihmiset käsittävää sukupuolisuuden kirjoa, jolloin myös kaikki cis-sukupuolisetkin henkilöt luetaan sukupuolen moninaisuuden sisään, jolloin ajatellaan, että kaikissa ihmisissä on oma sekoituksensa sekä feminiinisiä, maskuliinisia että neutraaleja piirteitä. Omassa tutkimuksessani käsittelin sukupuolen moninaisuutta lähinnä sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta, kuitenkaan unohtamatta sitä, että sukupuolen moninaisuudella voidaan kuvata kaikkien ihmisten sukupuolisuuden kirjoa.
Vaikka sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä on alettu puhumaan yhteiskunnassamme avoimemmin, osoittavat tutkimukset kuitenkin sen, että tehtävää heidän oikeuksien ja hyvinvoinnin eteen on edelleen. Lähestyin tutkimuksessani aihetta sukupuolivähemmistöön kuuluvien peruskoululaisten kannalta. Tutkimukset osoittavat, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ja nuoret ovat suuremmassa vaarassa joutua kiusatuiksi koulussa kuin muut oppilaat, heillä on enemmän taipumusta masennukseen ja itsetuhoisuuteen, minkä on nähty johtuvan esimerkiksi juuri ympäristön ennakkoluuloista. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat koululaiset myös kokevat, että koulussa ei aina osata suhtautua sukupuolen moninaisuuteen niin, että se tukisi heidän hyvinvointiaan.
TUTKIMUS JA SEN TOTEUTUS
Selvitin miten koulut ja erityisesti yksittäiset opettajat voivat ottaa sukupuolen moninaisuuden huomioon työssään ja tukea sukupuolivähemmistöön kuuluvia oppilaita. Toteutin puolistrukturoidun haastattelututkimuksen, jossa haastattelin viittä peruskoulun opettajaa, jotka ovat opettaneet urallaan vähintään yhtä sukupuolivähemmistöön kuuluvaa tai sukupuoli-identiteettiään pohtivaa oppilasta. Sukupuolen moninaisuuden huomioimisen ja näiden oppilaiden tukemiseen tähtäävien keinojen lisäksi selvitin, minkälaisia näkemyksiä näillä opettajilla on yleisesti sukupuolen moninaisuudesta koulussa ja mitkä asiat heidän mielestään vaikuttavat siihen, saako sukupuolivähemmistöön kuuluva oppilas koulussa riittävästi tai liian vähän tukea.
TULOKSET
Tutkimuksessa selvisi, että opettajien käsitykset ja asenteet olivat lähtökohtaisesti sukupuolen moninaisuutta tukevia ja ymmärtäviä, mutta joitain sukupuolen moninaisuuden kannalta ongelmallisia käsityksiä tuli myös ilmi. Esimerkiksi yksi opettaja ajatteli, että sukupuoli-identiteetti ja siihen liittyvä pohdinta on aina yhteydessä seksuaaliseen heräämiseen. Toinen opettaja mainitsi, että sukupuolen moninaisuus on hyvä ottaa huomioon silloin, jos ryhmässä on joku sukupuolivähemmistöön kuuluva, mutta ei välttämättä muulloin. Kuitenkin jokainen opettaja esitti myös sellaisia näkemyksiä, jotka tukevat sukupuolen moninaisuuden ymmärtämistä ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden tarpeiden huomioimista. Opettajat myös esittivät toiveita esimerkiksi sen suhteen, että sukupuolen moninaisuudesta olisi enemmän koulutuksia.
Opettajat esittivät sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen liittyen monia eri näkökulmia, joiden pohjalta ilmiötä voidaan tarkastella ja se voidaan ottaa huomioon. Näitä näkökulmia olivat kaikki oppilaat huomioiva toiminta, kuten esimerkiksi yleisten tilojen sukupuolisensitiivisyys tai sukupuolen moninaisuuden käsittely opetuksessa, yksittäisen ei-binäärisen oppilaan kanssa toimiminen, kuten keskusteleminen tai ohjaaminen tuen piiriin, työyhteisössä toimiminen, kuten tasa-arvosuunnittelu ja keskustelu sukupuolen moninaisuudesta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen rooli sekä yksittäisen opettajan oma valveutuneisuus sukupuolen moninaisuuden suhteen.
Sukupuolivähemmistöön kuuluvan oppilaan saamaan riittävään tai riittämättömään tukeen opettajat kokivat vaikuttavan sekä oppilas itse, oppilaan huoltajat sekä opettaja. Oppilas sekä oppilaan huoltajat voivat omalla aktiivisuudellaan saada tuen liikkeelle. Tämä nähtiin osittain ongelmallisena, sillä kaikilla oppilailla ei ole resursseja pyytää apua tai huoltajat voivat esimerkiksi suhtaudu lapsen sukupuoli-identiteettiin kielteisestii. Opettaja voi vaikuttaa omien asenteiden sekä toimintansa kautta oppilaan saamaan tukeen joko myönteisesti tai kielteisesti.
Pro gradu: Peruskoulun opettajien näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden opettamisesta ja tukemisesta
Jasmin Talvitie