Perun intiaaninuorten kieltä ja identiteettiä tutkinut gradu palkittiin

Suomen kielitieteellinen yhdistys on myöntänyt gradupalkinnon espanjalaista filologiaa opiskelleen Tapio Keihään gradulle, joka luotasi kaksikielisten intiaaninuorten ajatuksia.

Perun Andeilla, Ayacuchon kaupungissa toimii nuorisojärjestö Ñuqanchik, jonka jäsenet määrittelevät itsensä ketšua-intiaaneiksi. Tapio Keihäs halusi selvittää gradussaan, miten järjestön kaksikieliset jäsenet kokevat sosiolingvistisen tilanteensa eli miten he käyttävät äidinkieliään suhteessa sosiaaliseen ympäristöönsä. Aihe on erityisen merkityksellinen siksi, että alkuperäiskansoihin ja -kieliin yhdistetään alueella kielteisiä asenteita.

Kartta: Google

Kartta: Google

– Peru on uskomattoman kaunis ja kulttuurisesti monikasvoinen maa, mutta samaan aikaan perulainen yhteiskunta on äärimmäisen syrjivä ja epätasa-arvoinen varsinkin alkuperäiskansojen näkökulmasta. Oli kuitenkin ihailtavaa havaita, että lannistumisen sijaan perulaiset ovat halukkaita tekemään valtavasti töitä paremman yhteiskunnan rakentamiseksi, Keihäs kertoo.

Vuorovaikutuksen kieli

Keihään haastattelemat nuoret – jopa ne, joiden äidinkieli on espanja – korostivat samastumistaan ketšuan kieleen. Myönteisiä asenteita alkuperäiskieltä kohtaan perusteltiin mm. kielen ilmaisuvoimaisuudella, monimerkityksisyydellä, yhteisöllisyydellä ja nostalgisuudella.

Suurin osa nuorista kertoi käyttävänsä ketšuaa lähinnä perhepiirissä ja sellaisten puhekumppanien kanssa, joihin he voivat luottaa. Erikoista oli se, että samalla kun varsinainen viestintä ketšuaksi vähenee jopa perhepiirissä, alkuperäiskieltä käytetään entistä enemmän vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen: ketšuaksi mm. vitsaillaan, solvataan, flirttaillaan ja tervehditään.

Nuoret myönsivät, että heidän puheessaan esiintyy koodinvaihtoa eli espanjan ja ketšuan välillä hyppimistä sekä lainasanoja. Heidän asenteensa näitä ilmiöitä kohtaan olivat pääasiassa kielteisiä. Puhdaskielisyyden ideologia ei silti sulje pois pragmaattista näkökulmaa, jonka mukaan kieliä täytyy yhdistellä viestinnän helpottamiseksi.

Kuva: Tapio Keihäs

Kuva: Tapio Keihäs

Nuoret toivoivat ketšuan kielen elpyvän. He tunnustivat puhujien oman toiminnan merkityksen tässä prosessissa. Nuoret pitivät alkuperäiskielen käytön vähenemisen syynä ennen kaikkea identiteetin puutetta, ja ratkaisuna tähän tietoisuuden levittämistä.

– Kieli-identiteetin kannalta olennaisinta ei ole kielitaito vaan halu ja uskallus käyttää kieltä syrjinnästä riippumatta, Keihäs kuvailee.

Nuorten ryhmäidentiteetin keskeisimmät tekijät olivat alkuperään liittyvän häpeän voittaminen ja ympäröivää yhteiskuntaa suurempi tietoisuus ketšuan kielen merkityksestä.

– Olin yllättynyt siitä, miten vapaasti nuoret puhuivat minulle arkaluontoisistakin asioista kuten terrorismin ajan väkivallasta. Annoin haastateltaville melko vapaat kädet kertoa aiheista, joita he itse pitivät merkittävinä. Kuulin äärimmäisen kiehtovia – hauskoja sekä liikuttaviakin – tarinoita, Keihäs kertoo.

Kielen puhujan oma kokemus ratkaisee

Keihäs oli Limassa vaihdossa vuonna 2009. Sittemmin hän on palannut Peruun kaksi kertaa viettäen maassa yhteensä noin kaksi vuotta. Hän keräsi gradunsa aineiston keväällä 2013 suorittaessaan maisterivaiheen työharjoittelua Perun alkuperäiskansojen kulttuurien keskuksessa Chirapaqissa.

Vaihdossa ollessaan Keihäs havahtui siihen, että kielenvalintaa esimerkiksi ketšuan ja espanjan välillä ei määritä niinkään kielensisäiset tekijät vaan yhteiskunta ja ideologinen ympäristö, jossa kieliä käytetään.

– Tuntui järkyttävältä ajatella, että ihmiset eivät uskalla käyttää avoimesti omaa äidinkieltään pelätessään joutuvansa syrjinnän kohteeksi tai että yhteisen kielen puuttuessa espanjankieliset lapset eivät voi kommunikoida ketšuankielisten isovanhempiensa kanssa. Halusin tutkielman avulla korostaa sitä, että kielen puhujan omia kokemuksia ei pitäisi sivuuttaa tai vähätellä tutkittaessa kielenkäyttöä.

Teksti: Anni Aarinen.

***

Kuva: Tapio Keihäs

Kuva: Tapio Keihäs

Palkittua gradua esitellään 26.2.

Suomen kielitieteellisen yhdistyksen palkinto myönnettiin erityisen ansiokkaalle, kielitieteelliselle pro gradu -tutkimukselle. Tapio Keihään palkitun opinnäytteen nimi on suomeksi ¿Ser y hablar quechua? Intiaaninuorten omakohtainen näkemys Ayacuchon sosiolingvistisesta todellisuudesta – Ideologioita ja identiteettejä metakielellisessä diskurssissa. Hän pitää aiheesta esitelmän perjantaina 26.2.2016 klo 15.00 alkaen yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä Tieteiden talossa (sali 312, Kirkkokatu 6) Helsingissä.

Gradu on luettavissa sähköisesti

Kaksikieliset lapset oppivat oikean ääntämisen usein myöhemmin

Kaksikieliset, alle kouluikäiset lapset omaksuvat kahden kielen äänteitä pääasiassa myöhemmin kuin yksikieliset ikätoverinsa. Eroavaisuus näkyy myös ääntämisvirheiden määrässä ja luonteessa.

Olga Nenonen tutki väitöskirjassaan foneettista kielen kehittymistä alle kouluikäisillä lapsilla, jotka puhuvat kaksikielisinä suomea ja venäjää. Tutkimuksessa seurattiin kuuden lapsen foneettista kehitystä 2,5 vuoden ajanjaksolla. Lisäksi tehtiin 126 lapselle testi, jossa arvioitiin lasten artikulointia venäjäksi ja suomeksi.

Tulokset osoittavat, että kaksikieliset tekevät ääntämisessä osittain samoja virheitä kuin yksikieliset, mutta suuremmassa määrin ja myöhemmällä iällä.

– Lisäksi tutkimusaineistossa esiintyi merkittävä määrä kaksikielisten virheitä, jotka johtuvat venäjän ja suomen foneettisten järjestelmien eroavaisuuksista. Nämä virheet muistuttavat vieraan kielen opiskelijoiden ääntämisvirheitä, Nenonen kertoo.

Analyysi osoittaa, että foneettinen kehitys on nopeampaa ja helpompaa suomen kielessä kuin venäjässä.

– Venäjän vokaalijärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen, joten se omaksutaan nopeammin kuin suomen vokaalijärjestelmä. Sen sijaan venäjän konsonanttijärjestelmä on hyvin monimutkainen ja se opitaan suomen konsonantteja hitaammin, Nenonen tarkentaa.

Kielispesifit foneettiset piirteet aiheuttavat eniten ongelmia sekä suomessa että venäjässä. Tutkimus osoittaa, että kaksikielisten foneettisessa kehityksessä kielet voivat vaikuttaa toisiinsa ja jopa häiritä toisiaan. Tätä kutsutaan foneettiseksi interferenssiksi. Ilmiö voi aiheuttaa venäläisen tai suomalaisen aksentin joillakin kaksikielisillä lapsilla. Tavallisesti aksentti kuitenkin hälvenee tai katoaa ajan mittaan.

FL Olga Nenonen väittelee 27.2.2016 kello 11 Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 5 (Fabianinkatu 33).

Kahden kielen sekakäyttö voi olla eduksi vähemmistökielelle

Kaksikieliset puhetyylit saavat usein liikanimiä kuten Spanglish (Spanish + English). Niitä pidetään helposti huonona kielenkäyttönä, jota olisi syytä välttää. Sekakieli ärsyttää, ja sen pelätään johtavan kielen rappioon. Tuoreen väitöksen mukaan kahden kielen sekoittaminen samassa puhetilanteessa on kuitenkin olennainen osa kaksikielisen ihmisen ilmaisukykyä.

– Monikielisellä puhujalla on yksikieliseen verrattuna käytössään moninkertainen ilmaisuvarasto, jota hyödyntämällä hänellä on laajemmat kielelliset resurssit, sanoo jatko-opiskelija Hanna Lantto.

Lantto tarkasteli Baskimaan Suur-Bilbaon alueen kaksikielistä puhetta, josta käytetään kansankielistä nimitystä euskañol. Se on yhdistelmä sanoista euskara (baskin kieli) ja español (espanja). Baskimaassa kaikki baskinkieliset ovat kaksikielisiä ja puhuvat myös espanjaa. Espanjankielisten sanojen ja ilmausten käyttö muuten baskinkielisessä puheessa ei siis ole este ymmärtämiselle.

Baskimaa sijaitsee Pohjois-Espanjassa.

Baskin kirjakieli liian muodollista

Baskimaassa alkoi voimakas kielenelvytys, kun Espanjan vähemmistökieliä syrjinyt kielipolitiikka muuttui maan siirtyessä Francon diktatuurista demokratiaan 1980-luvun taitteessa. Baskin kielellä on nykyään paljon puhujia, jotka puhuvat baskia toisena kielenään. Baskin kirjakieli euskara batua on levinnyt eri kouluasteisiin opetuskieleksi, ja sitä käytetään monenlaisissa julkisissa konteksteissa sekä mediassa.

Lanton väitöskirjatutkimus kuitenkin osoittaa, että uutta kirjakieltä pidetään muodollisena ja keinotekoisena. Siksi baskia pyritään usein muokkaamaan epämuodollisiin tilanteisiin sopivammaksi koodinvaihdolla eli sekoittamalla baskia ja espanjaa.

– Toisin kuin usein kuvitellaan, koodinvaihto on siis jopa edullista vähemmistökielen käytölle, koska yksikielistä baskia pidetään liian muodollisena epävirallisiin tilanteisiin, Lantto selittää.

Näin puhekielisestä baskista on käytännössä tullut kaksikielinen kielimuoto, joka sisältää aina jonkin verran koodinvaihtoa espanjaan.

– Esimerkiksi keskustelusanat, kiroilu ja slangi-ilmaukset sanotaan lähes aina espanjaksi muuten baskinkielisessä puheessa, Lantto kertoo.

Tausta vaikuttaa

Tutkimuksesta ilmenee, että koodinvaihdon määrässä ja laadussa on kuitenkin eroja puhujan taustasta riippuen. Äidinkieliset baskit käyttävät koodinvaihtoa monipuolisesti ja runsaasti. Koulussa kielen omaksuneet baskit taas käyttävät koodinvaihtoa vain vähän ja silloinkin se rajoittuu yleensä hyvin yleisiin espanjankielisiin ilmauksiin, kuten kirosanoihin.

Tutkimuksen mukaan koodinvaihdossa ilmeneville eroille on kaksi syytä. Ensinnäkin koulussa luokkahuoneen ilmapiiri ohjaa vahvasti yksikieliseen kielenkäyttöön. Toiseksi ei-äidinkielisten puhujien koodinvaihto tulkitaan usein kielitaidon puutteeksi.

– Tällaiset puristiset asenteet ja yksikielisyysnormit rajoittavat kaksikielisyyden täyttä hyödyntämistä, Lantto huomauttaa.

FM Hanna Lantto väittelee 10.6.2015 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “Code-switching in Greater Bilbao – A bilingual variety of colloquial Basque”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, luentosali 5, Fabianinkatu 33.