2. Rundbrief Finnische Germanistentagung Helsinki, 4.-5. Oktober 2012

Institut für moderne Sprachen                                                                                     12.12.2011
Fachbereich Deutsch
Unioninkatu 40 B
Postfach 24
00014 Universität Helsinki

 

2. Rundbrief

Finnische Germanistentagung
Helsinki, 4.-5. Oktober 2012

 

Liebe Kolleginnen und Kollegen,

wie im ersten Rundbrief vor einiger Zeit bereits angekündigt, findet die Finnische Germa-nisten¬tagung im Herbst 2012 an der Universität Helsinki statt. Dazu laden wir Sie hiermit sehr herzlich ein. Die Tagung soll wie immer dem Gedankenaustausch über verschiedene Aspekte der germa¬nistischen und übersetzungswissenschaftlichen Forschung in Finnland und international dienen, wobei der Status quo und die Zukunft unserer Fächer in Forschung und Lehre angesichts der großen Reformen an den finnischen Universitäten im Blickpunkt stehen.

Wir möchten alle Fachkolleginnen und -kollegen sowie Doktorandinnen und Doktoranden sehr herzlich willkommen heißen. Das Programm besteht aus Plenarvorträgen sowie Sektions¬vor-trägen (20+10 Minuten), in denen die Teilnehmerinnen und Teilnehmer ihre aktuelle Forschung vorstellen. Es sind Sektionen zur Sprach-, Übersetzungs-, Literatur- und Kultur-wissenschaft sowie zur DaF-Didaktik geplant.

Als Plenarvortragende aus Deutschland und Österreich haben wir Prof. Dr. Eva Neuland (Universität Wuppertal), Prof. Dr. Gisela Brünner (Technische Universität Dortmund), Prof. Dr. Stephan Stein (Universität Trier) und Prof. Dr. Stefan Neuhaus (Universität Innsbruck)  sowie aus Finnland Prof. Dr. Kari Keinästö (Universität Turku), Prof. Dr. Liisa Tiittula (Universität Helsinki) und Prof. Dr. Christoph Parry (Universität Vaasa) gewinnen können. Das fachliche Programm schließt mit einer Podiumsdiskussion – auch mit Vertretern aus dem öffentlichen Leben – zur aktuellen Stellung des Deutschen in Finnland ab. Zusätzlich gibt es die Möglichkeit zu einer Poster-Präsentation und zur Ausstellung aktueller Publikationen. Ein Tagungsband zur Veröffentlichung der Vorträge ist natürlich auch geplant.

In der Anlage finden Sie hier das Formular zur Anmeldung Ihrer Teilnahme und Ihres Sektions-vortrags (bitte mit Abstract im Umfang von 200-300 Wörtern). Anmeldeschluss für den Vortrag ist der 30. März 2012; die Teilnahmeanmeldung ohne Vortrag kann noch bis zum 31. Mai 2012 erfolgen.

Die Teilnahmegebühr beträgt 50 Euro (Doktorandinnen und Doktoranden ohne Anstellung: 30 Euro). Mit der Bestätigung Ihrer Teilnahme erhalten Sie die Kontonummer für die Überweisung der Tagungsgebühr sowie Informationen zu Tagungsprogramm und Unterkunftsmög¬lich¬keiten.
Wir bitten Sie, dieses Schreiben auch an Interessierte weiterzuleiten. Für Anmeldung und Nach¬fragen verwenden Sie bitte die folgende Tagungsadresse:

germanistentagung-2012@helsinki.fi

Mit freundlichen Grüßen aus Helsinki

Prof. Dr. Irma Hyvärinen      Dr. Ulrike Richter-Vapaatalo      Martin Wichmann (DAAD-Lektor)

Kielitieteen gradupalkinto Helsingin yliopistoon

Nea Auhtola. Kuva: Mika FederleySuomen kielitietieteellinen yhdistys on palkinnut Nea Auhtolan germaanisen filologian tutkielman
vuoden parhaana graduna. Palkinnon perusteluissa työtä kiitetään teorioiden ja poikkeuksellisen mielenkiintoisen aineiston luovasta ja havainnollisesta yhdistämisestä.

Laudaturin arvosanan saanut gradu käsittelee keskustelukoherenssia. Nykykielten laitokselta maisteriksi valmistunut Auhtola on kiinnostunut erityisesti siitä, kuinka kielen eri elementit pysyvät kasassa keskustelussa.

Auhtola valmistui maisteriksi neljässä vuodessa, josta puolitoista vuotta kului Saksassa. Myös gradun aihe löytyi vaihto-opiskelujen aikana.

– Berliinin Humboldt-yliopistossa eri kielitieteen alat käyvät tiivistä vuoropuhelua keskenään. Pidin laaja-alaisuudesta, joka auttoi minua yhdistämään ja kehittämään oppimiani asioita, Auhtola sanoo.

Kohärenz im Gespräch -niminen pro gradu saa lähivuosina jatkoa, sillä Auhtolan väitöskirja aiheesta on jo työn alla.

Kielitietieteellinen yhdistys myönsi gradupalkinnon nyt toisen kerran. Myös vuoden 2011 palkinto meni nykykielten laitokselle. Tällöin tunnustuksen sai Ella Vihelmaan ranskalaisen filologian opinnäyte.

Nea Auhtola pitää suomenkielisen esitelmän gradustaan ja vastaanottaa palkinnon Tieteiden talossa salissa 404 (Kirkkokatu 6) 16. helmikuuta kello 15. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Vuosi on venäläisen nykykirjallisuuden

Suomalaisille lukijoille avautuu tänä vuonna mahdollisuus tutustua laajalla rintamalla venäläiseen nykykirjallisuuteen. Vuosikausiin venäläistä kirjallisuutta ei ole suomennettu näin runsaasti ja monipuolisesti.

Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden dosentin Tomi Huttusen mukaan voidaan puhua venäläisen kirjallisuuden buumista, sillä suomalaisille esitellään monta kokonaan uutta tuttavuutta.

– Erityisen ilahduttavaa on, että Sergei Dovlatovin proosaa saadaan vihdoin suomeksi. Leningradista Tallinnan kautta New Yorkiin emigroituneen Dovlatovin fiktiiviset anekdootit ovat viime vuosikymmenten hilpeintä venäläistä kerrontaa, Huttunen sanoo.

Venäläinen tieteiskirjallisuus ja sen tulevaisuuden kauhukuvia esittelevien dystopioiden ja antiutopioiden suosio on ollut kovassa nousussa koko 2000-luvun. Keväällä ilmestyy suomeksi ensimmäinen osa Sergei Lukjanenkon bestseller-sarjasta Yöpartio. Myös teoksen elokuvaversio on kohonnut kansainväliseksi hitiksi.

Andrei Volosin Animaattori on fiktiivinen kertomus tšetšeenitytön kasvusta terroristiksi. Tarina perustuu Moskovan vuoden 2002 teatterikaappaukseen. Eksodus on puolestaan Dj Stalingradin kuvaus 2000-luvun moskovalaisesta hc-punkskenestä.

Vuoden merkittävimpiä julkaisuja on Aleksandr Solženitsynin GULAG. Vankileirien saaristo. Huttunen uskoo teoksen nostattavan jälleen keskustelua suomettuneisuudesta sekä kipeitä kysymyksiä käsittelevän kirjallisuuden merkityksestä.

Venäläisen kirjallisuuden lukemisen avuksi ilmestyi viime syksynä odotettu Venäläisen kirjallisuuden historia (toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma). Syyskuussa julkaistaan puolestaan uusien suomennosten saatteeksi teos nimeltä Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri).

Tiedossa olevat vuoden 2012 suomennokset venäläisen kirjallisuuden teoksista:

  • Ivan Barkov: Neidin leikkikalu. Venäläinen pornorunoteos 1700-luvulta. Savukeidas.
  • Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Pitkään kaivattu suomennos, Sergei Dovlatovin (1941–1990) suvun tarina vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, maaliskuu.
  • Sergei Dovlatov: Matkalaukku. Dovlatovin anekdooteista koostuva novellikokoelma. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, lokakuu.
  • Jevgeni Griškovets: Joet.  Yhden Venäjän nykykirjallisuuden suosituimman kirjailijan kertomus lapsuudesta siperialaisessa pikkukaupungissa. Suom. Saija Aarnos. Kampus Kustannus, tammikuu.
  • Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Neliosaisen bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Suom. Arto Konttinen. Into, huhtikuu.
  • Andrei Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia. Tuokiokuvia entisestä Neuvostoliitosta. WSOY.
  • Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä. Lolitan sisarteoksena pidetty klassikko. Gummerus, tammikuu.
  • Valerija Narbikova: Ympäri ämpäri. Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin sijoittuvassa romaanissa yhdistyvät kielellinen leikittely, tunne ja arjen surrealismi. Suom. Arja Pikkupeura. E-painos, elokuu.
  • Aleksandr Solženitsyn: GULAG. Vankileirien saaristo. Silberfeldt, syyskuu.
  • Dj Stalingrad: Eksodus. Omaelämäkerrallinen kuvaus 2000-luvun Venäjältä. Keskiössä moskovalainen hc-punkskene. Suom. Veli Itäläinen. Into, huhtikuu.
  • Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi. Pariskunnan kirjeenvaihdosta kehittyy ajan ja todellisuuden ylittävä tarina. Suom. Vappu Orlov. WSOY, elokuu.
  • Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen. Sisältää Anna Ahmatova -elämäkerturin pienoisromaanit Vajoaminen ja Sofia Petrovna. Suom. Kirsti Era. Into, huhtikuu.
  • Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala, huhtikuu.
  • Andrei Volos: Animaattori. Fiktiivinen kuvaus vuonna 2002 tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta. Suom. Anton Nikkilä. Bazar, maaliskuu.
  • Sergei Zavjalov: Joulupaasto. Kollaasirunoelma piiritetystä Leningradista. Poesia.

 

Slavistin leipä tulee pienistä puroista

Sirpa Seppälä Kuva: Ville Korhonen

Sirpa Seppälä taipuu moneksi. Kielialan yrityksensä kautta hän opettaa, tulkkaa, kääntää ja tekee oppaan töitä. Hän korostaa kulttuurien tuntemuksen merkitystä ja erinomaista äidinkielen taitoa kielen oppimisen rinnalla.

Oman yrityksen Seppälä perusti vuonna 2004 toimittuaan sitä ennen lähes kymmenen vuotta freelancerina. Hänen kielivalikoimaansa kuuluvat suomi, tšekki, englanti ja slovakki.

Monien kielten ja taitojen osaaminen on välttämätöntä, sillä yhden pienen tai harvinaisen kielen käännös- tai tulkkaustöillä on Suomessa hyvin vaikea elättää itseään. Seppälä painottaa, että työllistymisen kannalta on hyvä olla hallussa myös yksi suuri valtakieli, jota pienet kielet täydentävät.

Opiskelun sivussa hankitulle slovakin kielen taidolle on ollut paljon kysyntää, vaikka Seppälä tulkkaakin eniten englannin kielestä. Tšekin kielessä hänen työnsä painottuu opetukseen.

Suuri osa Seppälän käännösalan työtehtävistä tulee tšekkiläisiltä ja slovakialaisilta käännöstoimistoilta, sillä suomalaiset asiakkaat eivät ole aina valmiita maksamaan työstä alan normien mukaisia hintoja.  Kotimaiset tilaukset ovat peräisin pitkälti kunnallisilta tulkki- ja käännöstoimistoilta.

Äidinkieli on kaikki kaikessa

Seppälän työtehtävät ovat vaihdelleet vuosien aikana paljon.  Opiskelijoita hän muistuttaa siitä, että hyvän kielitaidon lisäksi tulkkauksessa tarvitaan muun muassa nopeaa reaktiokykyä ja tulkattavan alan asiantuntemusta. Käännöstyössä on taas keskeistä erinomainen äidinkielen taito.

– Sanakirjan avulla voi saada hankalistakin vieraista sanoista tolkkua, mutta oikean vivahteen löytäminen kohde- eli äidinkieleen vaatii kielen erinomaisen hallinnan lisäksi myös kirjoittajan taitoa.

Tulkkausta on muuten kahta eri lajia: simultaanitulkkauksessa ei odoteta konsekutiivitulkkauksen tavoin tulkkaustaukoa. Seppälän mukaan vain harva on erinomainen molemmissa lajeissa.

Yrittäjän arki on välillä rankkaa ja epävarmaa, koska esimerkiksi työtilaukset tietää parhaimmillaankin vain muutamaksi kuukaudeksi etukäteen. Samasta syystä kuukauden yhtäjaksoisesta kesälomasta voi vain unelmoida. Seppälälle yrittäjyys on kokonaisvaltainen elämäntapa.

– Jos on sellainen persoona, että monipuolisuus kiehtoo, on tämä hyvin antoisaa. Ihanaa työssäni on myös oma vapaus.

Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella opetetaan ja tutkitaan Euroopassa puhuttavia kieliä, kulttuuria ja kirjallisuutta. Venäjän lisäksi slaavilaisista kielistä voi opiskella muun muassa puolaa, tšekkiä ja serbiaa. Näiden kielten opiskelun voi aloittaa ilman aiempaa kielitaitoa.

Yksi pieni sana taipuu ällistyttävän moneen

Anton Granvik on tutkinut yhden espanjan kielen yleisimmän sanan käyttöä viimeisen 800 vuoden aikana. On kiehtovaa, että ihminen pystyy ymmärtämään ja käyttämään kieltä niin paljon käännöskoneita paremmin, sanoo perjantaina 20. tammikuuta de-preposition monista merkityksistä väittelevä Granvik.

Anton Granvik

Anton Granvik työhuoneessaan nykykielten laitoksella

Väitöskirjan aineisto kattaa koko kirjoitetun espanjan kielen historian nykypäivään asti aina 1200-luvulta, jolloin kastilian murre nostettiin Espanjan viralliseksi kieleksi latinan rinnalle.

– Espanjan kielen sanasto on muuttunut huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa ranskan tai englannin. Vaikka kieleen on ilmaantunut uusia sanoja ja toisia kadonnut, ei edes 800 vuotta vanhoja tekstejä ole erityisen vaikea ymmärtää. De-prepositiota käytetään toisaalta niin monessa yhteydessä, että tutkimuksessani jouduin ottamaan jokaisen kieliopin osa-alueen käsittelyyn, Granvik sanoo.

Väitöskirjan aineistoksi hän rajasi proosan, koska siinä kieli on asiatekstejä rikkaampaa. Teksteistä hän löysi de-prepositiolle kaikkiaan 48 käyttötapaa, jotka toistuvat jokaisena vuosisatana.  Esimerkkejä sanasta kertyi kieliaineistoon yli 16 000.  Väitöskirja onkin laajin koskaan tehty tutkimus de-prepositiosta, joka on keskimäärin joka 20. sana kirjoitetussa espanjassa.

Substantiivien kanssa de-sanaa käytetään genetiivin lailla. Verbien kanssa sen käyttö vastaa lähinnä suomen sijamuotojen elatiivia tai ablatiivia, joilla ilmaistaan siirtymistä tai liikettä jostakin tai joltakin. Yksi tutkimuksen historiallisen analyysin tuloksista on, että de-sanan käyttö genetiivinä substantiivien kanssa on ajan myötä yleistynyt ja käyttö verbin kanssa taas vähentynyt.

Ennen siirtymistään nykykielten laitokselle Granvik opiskeli kemiaa ja matematiikkaa. Hän pärjäsi laskutehtävissä, vaikka ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt, mistä kaavoissa ja teorioissa oli kyse. Kielitieteen kurssilla kaavat loksahtivat ensimmäistä kertaa kohdalleen, kun niillä yhdistettiin ja selitettiin kielen elementtejä.

Granvik innostui kielitieteestä ja jo lukiossa ja reppumatkoilla opiskelemastaan espanjan kielestä. Yhdistelmästä syntyi lopulta 600-sivuinen väitöskirja. Innostus kieliin on yhä tallella.

– Koko sivilisaatiomme ja ajattelumme perustuu kieleen. Kieli on kaikkia koskettava universaali asia, josta ihmisillä on yhteiskuntaluokasta riippumatta aina mielipiteitä.

FM Anton Granvik väittelee 20.1.2012 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “De “de” – Estudio histórico-comparativo de los usos y la semántica de la preposición “de” en español”. Espanjalaisen filologian väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on Prof. Dr. Carlos Sánchez Lancis, Universidad Autónoma de Barcelona ja kustoksena professori Timo Riiho.

Väitöskirjan elektroniseen julkaisuun voi tutustua E-thesis-palvelussa.