Perun intiaaninuorten kieltä ja identiteettiä tutkinut gradu palkittiin

Suomen kielitieteellinen yhdistys on myöntänyt gradupalkinnon espanjalaista filologiaa opiskelleen Tapio Keihään gradulle, joka luotasi kaksikielisten intiaaninuorten ajatuksia.

Perun Andeilla, Ayacuchon kaupungissa toimii nuorisojärjestö Ñuqanchik, jonka jäsenet määrittelevät itsensä ketšua-intiaaneiksi. Tapio Keihäs halusi selvittää gradussaan, miten järjestön kaksikieliset jäsenet kokevat sosiolingvistisen tilanteensa eli miten he käyttävät äidinkieliään suhteessa sosiaaliseen ympäristöönsä. Aihe on erityisen merkityksellinen siksi, että alkuperäiskansoihin ja -kieliin yhdistetään alueella kielteisiä asenteita.

Kartta: Google

Kartta: Google

– Peru on uskomattoman kaunis ja kulttuurisesti monikasvoinen maa, mutta samaan aikaan perulainen yhteiskunta on äärimmäisen syrjivä ja epätasa-arvoinen varsinkin alkuperäiskansojen näkökulmasta. Oli kuitenkin ihailtavaa havaita, että lannistumisen sijaan perulaiset ovat halukkaita tekemään valtavasti töitä paremman yhteiskunnan rakentamiseksi, Keihäs kertoo.

Vuorovaikutuksen kieli

Keihään haastattelemat nuoret – jopa ne, joiden äidinkieli on espanja – korostivat samastumistaan ketšuan kieleen. Myönteisiä asenteita alkuperäiskieltä kohtaan perusteltiin mm. kielen ilmaisuvoimaisuudella, monimerkityksisyydellä, yhteisöllisyydellä ja nostalgisuudella.

Suurin osa nuorista kertoi käyttävänsä ketšuaa lähinnä perhepiirissä ja sellaisten puhekumppanien kanssa, joihin he voivat luottaa. Erikoista oli se, että samalla kun varsinainen viestintä ketšuaksi vähenee jopa perhepiirissä, alkuperäiskieltä käytetään entistä enemmän vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen: ketšuaksi mm. vitsaillaan, solvataan, flirttaillaan ja tervehditään.

Nuoret myönsivät, että heidän puheessaan esiintyy koodinvaihtoa eli espanjan ja ketšuan välillä hyppimistä sekä lainasanoja. Heidän asenteensa näitä ilmiöitä kohtaan olivat pääasiassa kielteisiä. Puhdaskielisyyden ideologia ei silti sulje pois pragmaattista näkökulmaa, jonka mukaan kieliä täytyy yhdistellä viestinnän helpottamiseksi.

Kuva: Tapio Keihäs

Kuva: Tapio Keihäs

Nuoret toivoivat ketšuan kielen elpyvän. He tunnustivat puhujien oman toiminnan merkityksen tässä prosessissa. Nuoret pitivät alkuperäiskielen käytön vähenemisen syynä ennen kaikkea identiteetin puutetta, ja ratkaisuna tähän tietoisuuden levittämistä.

– Kieli-identiteetin kannalta olennaisinta ei ole kielitaito vaan halu ja uskallus käyttää kieltä syrjinnästä riippumatta, Keihäs kuvailee.

Nuorten ryhmäidentiteetin keskeisimmät tekijät olivat alkuperään liittyvän häpeän voittaminen ja ympäröivää yhteiskuntaa suurempi tietoisuus ketšuan kielen merkityksestä.

– Olin yllättynyt siitä, miten vapaasti nuoret puhuivat minulle arkaluontoisistakin asioista kuten terrorismin ajan väkivallasta. Annoin haastateltaville melko vapaat kädet kertoa aiheista, joita he itse pitivät merkittävinä. Kuulin äärimmäisen kiehtovia – hauskoja sekä liikuttaviakin – tarinoita, Keihäs kertoo.

Kielen puhujan oma kokemus ratkaisee

Keihäs oli Limassa vaihdossa vuonna 2009. Sittemmin hän on palannut Peruun kaksi kertaa viettäen maassa yhteensä noin kaksi vuotta. Hän keräsi gradunsa aineiston keväällä 2013 suorittaessaan maisterivaiheen työharjoittelua Perun alkuperäiskansojen kulttuurien keskuksessa Chirapaqissa.

Vaihdossa ollessaan Keihäs havahtui siihen, että kielenvalintaa esimerkiksi ketšuan ja espanjan välillä ei määritä niinkään kielensisäiset tekijät vaan yhteiskunta ja ideologinen ympäristö, jossa kieliä käytetään.

– Tuntui järkyttävältä ajatella, että ihmiset eivät uskalla käyttää avoimesti omaa äidinkieltään pelätessään joutuvansa syrjinnän kohteeksi tai että yhteisen kielen puuttuessa espanjankieliset lapset eivät voi kommunikoida ketšuankielisten isovanhempiensa kanssa. Halusin tutkielman avulla korostaa sitä, että kielen puhujan omia kokemuksia ei pitäisi sivuuttaa tai vähätellä tutkittaessa kielenkäyttöä.

Teksti: Anni Aarinen.

***

Kuva: Tapio Keihäs

Kuva: Tapio Keihäs

Palkittua gradua esitellään 26.2.

Suomen kielitieteellisen yhdistyksen palkinto myönnettiin erityisen ansiokkaalle, kielitieteelliselle pro gradu -tutkimukselle. Tapio Keihään palkitun opinnäytteen nimi on suomeksi ¿Ser y hablar quechua? Intiaaninuorten omakohtainen näkemys Ayacuchon sosiolingvistisesta todellisuudesta – Ideologioita ja identiteettejä metakielellisessä diskurssissa. Hän pitää aiheesta esitelmän perjantaina 26.2.2016 klo 15.00 alkaen yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä Tieteiden talossa (sali 312, Kirkkokatu 6) Helsingissä.

Gradu on luettavissa sähköisesti

Opiskelijat valitsivat saksan kielen kivoimmat sanat

Germaanisen filologian opiskelijoille järjestettiin leikkimielinen kilpailu, jossa he saivat ehdottaa mielestään erikoisinta tai hauskinta saksankielistä sanaa.

Suomen Goethe-Institut inspiroitui julkaisemaan kilpailun perusteella sarjan postikortteja, joissa perustellaan kunkin sanan erityisyys. Suomalaisopiskelijoiden panos leviää laajalle, sillä saksalaiset kulttuuri-instituutit aikovat jakaa näitä kortteja ympäri maailmaa!

ikkunalaudalla-iso

Valikoima kortteja. Voit klikata kuvan isommaksi.

Näin opiskelijat kuvailevat lempisanojaan saksaksi:

Brise (tuulenvire) – „Meiner Meinung nach is das Wetter am besten, wenn es schön windig ist. Deswegen gehört dieses Wort zu meinen Lieblingswörtern.“ Soile, 1. vuosikurssi

Quatsch! (Hölynpölyä!) – „Ganz schön einfach: Klingt gut und hat eine lustige Bedeutung.“ Katariina, 1. vsk

Herausforderung (haaste) – „Mir fällt nicht ein, wo ich dieses Wort zum ersten Mal gehört habe. Auf jeden Fall gefällt es mir, ich finde es sehr zierlich. Meiner Meinung nach drückt dieses Wort anmutig aus, was Sprachenlernen ist: schön, aber auch schwierig.“ Niklas, 1. vsk

Kuscheltier (pehmolelu) – „Kuscheltier ist mein Lieblingswort, weil es so süß und herrlich klingt.“ Sonja, 1. vsk

Morgenmuffel (aamuinen hapannaama) – „Wenn ich Morgenmuffel höre, denke ich immer an ein kleines, mürrisches Tier, das zwischen den Bettdecken wohnt und falls jemand den Fehler macht, dieses Tier anzusprechen, antwortet es nur mit Knurren.“ Emma, 2. vsk

Papperlapapp (höpöhöpö) – „Mir gefällt das Wort Papperlapapp. Ich kenne es aus der Kinderliteratur. Es bedeutet so viel wie Unsinn.“ André, 2. vsk

Plattdeutsch (alasaksa) – „Es klingt sehr schön und es ist auch als Sprache sehr interessant.“ Päivi, 1. vsk

Rhabarberschorle (raparperista tehty juoma) – „Ich habe früher nicht gedacht, dass ich ein besonderes Lieblingswort hätte. Es gibt viele schöne Wörter, aber jetzt ist mir das Wort Rhabarberschorle aufgefallen. Ich habe oft die Apfelschorle in Deutschland bestellt. Es ist auch ein schönes Wort. Einmal habe ich die Rhabarberschorle auf einer Getränkekarte in einem Café gesehen und ich fand das Wort toll. Das Wort klingt eigentlich nicht so schön, sondern eher lustig. Das Wort hat viele Rs, aber das R im Deutschen ist sanfter als im Finnischen.“ Heidi, 1. vsk

Schmetterling (perhonen) – „Das Wort gefällt mir sehr gut, weil es so leicht klingt und auch Schmetterlinge leicht und schön sind.“ Roosa, 1. vsk

Tätzchen (pikkuinen tassu) – „Das Wort hört sich süß an und erinnert mich an Katzen. Tätzchen sind meiner Meinung nach sehr flauschig und warm und genau deswegen mag ich das Wort auch.“ Saara, 1. vsk

Idean takana olivat yliopistonlehtori Hans Giessen ja yliopisto-opettaja Petra Schirrmann germaanisen filologian oppiaineesta.

Jatko-opiskelijat “kuin kalat vedessä” kirjamessuilla

Venäjän kielen ja kirjallisuuden jatko-opiskelijoiden osaamiselle oli tänä vuonna valtavasti kysyntää Helsingin kirjamessuilla, kun teemamaana oli itänaapurimme.

Anni Lappela tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Mika Perkiömäki

Anni Lappela tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Mika Perkiömäki

Jatko-opiskelija Anni Lappela teki messuilla tulkkauksia ja haastatteluja parille kustantamolle ja Amnestylle.

– Kirjamessuilla tulkkaaminen jännitti todella paljon, koska se tehtiin yleisön edessä. Joskus yleisöä saattoi olla aika paljonkin, useita satoja ihmisiä!

Tulkkaustilanteet ovat hyvää siedätystä niille, joita vaivaa itsekriittisyys.

– Vaikka olen opiskellut Venäjällä ja ollut siellä töissä parina kesänä, oma venäjä nolostuttaa yhä: puhun sitä hassulla aksentilla ja teen puhuessani paljon kielioppivirheitä. Tulkatessa tilanteet menevät ohi kuitenkin niin nopeasti, ettei omien virheiden ihmettelemiseen jää aikaa – ne ehtii vain korjata ja sitten pitää siirtyä välittömästi eteenpäin, Lappela kuvailee. – Tuntui tosi huikealta, kun vaikka kahvijonossa joku tuntematon tuli kiittämään haastattelun jälkeen!

Jatko-opiskelija Riku Toivola puolestaan työskenteli jäsenhankkijana Venäläisen kirjallisuuden seuran ständillä. Lisäksi hän juoksi paikalle milloin vain tarvittiinkin tulkkia, haastattelijaa tai joku pitämään kirjailijoille seuraa. Hän pääsi juttusille esimerkiksi Lev Rubinšteinin ja Artemi Troitskin kanssa.

– Viikonloppu oli varsin touhukas. Monet slavistiystäväni maailmalta olivat ihmeissään, kun Facebookiin ilmestyi yhteiskuviani kuuluisten kirjailijoiden kanssa, Toivola kertoo.

– Tietysti oli hienoa nähdä, että jatko-opiskelijat olivat isojen yleisöjen edessä kirjamessuilla kuin kalat vedessä ja keskustelivat tasaveroisesti miljoonapainoksia myyneiden kirjailijoiden kanssa, kehuu venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen.

Riku Toivola haastattelee ja tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Kirill Reznik.

Riku Toivola haastattelee ja tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Kirill Reznik.

Lappela kokee, että kirjallisuuden opiskelu antoi hyvän pohjan kirjamessuilla tulkkaamiseen.

– Koska venäläisen kirjallisuuden kaanon on tullut opiskeltua, kirjallisuuskeskustelujen tulkkaaminen tuntui yllättävän sujuvalta. Kirjailijat viittailivat tuttuihin teoksiin ja niiden henkilöihin. Kirjallinen maailma, josta keskusteltiin, tuntui tutulta.

– On oma taiteenlajinsa antaa tulkille tilaa. Kirjailijan temperamentti ja haastattelukokemus vaikuttavat siinä paljon. Vaikeinta on tulkata niitä kirjailijoita, joita ei ennestään tunne. Ideaalin tulkkaustilanteen saavuttamiseksi pitäisi tutustua kirjailijaan henkilökohtaisesti ja viettää jonkin verran aikaa tämän kanssa, jatko-opiskelija Mika Pylsy arvioi.

Joskus tulkkaustilanteeseen saattaa joutua yllättäen. Pylsy pyydettiin kirjamessuilla viime hetkellä mukaan tulkkaamaan Boris Akuninin, Viktor Jerofejevin, Jelena Tšižovan ja Jevgeni Vodolazkinin keskustelua.

– Tulkkaaminen ex tempore oli sikäli rentoa, että minulla oli näistä kirjailijoista jonkinlainen käsitys jo olemassa. Koska kirjailijoiden välinen väittely kuitenkin hiiltyi matkan varrella ja tulkki unohtui, jouduin paikoin simultaanitulkkaamaan keskustelun päälle ja toimimaan ikään kuin erotuomarina, mikä ei suinkaan ole tulkin tehtävä, Pylsy huomauttaa. – Lopulta kaikki kuitenkin sujui hyvin ja aika loppui liian nopeasti!

Vasemmalta Boris Akunin, Jevgeni Vodolazkin, Jelena Tšižova, Mika Pylsy ja Viktor Jerofejev. Kuva: HelMet по-русски eli Sellon venäjänkielinen kirjasto.

Vasemmalta Boris Akunin, Jevgeni Vodolazkin, Jelena Tšižova, Mika Pylsy ja Viktor Jerofejev. Kuva: HelMet по-русски eli Sellon venäjänkielinen kirjasto.

Myös kirjailijoita haastatellessa oli syytä tietää, mistä puhuu.

– Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin tuntemus on syvällisen kontaktin edellytys näissä tilanteissa. Nyky-yhteiskunnan ja arkielämän problematiikka kulki keskusteluissa jatkuvasti rinnan Dostojevskin ja kumppaneiden luoman maailman kanssa, Toivola selittää.

– Oli jännittävää päästä keskustelemaan niin nykypolitiikan heijastuksista ja vaikutuksesta kirjallisuuteen kuin lastenkirjallisuuden tyttöhahmoistakin, Lappela lisää.

Kohtaamiset kirjailijoiden kanssa jäivät Lappelan mieleen.

– Jotkin kohtaamiset olivat hämmentäviä, mutta jotkin yksinkertaisesti vain vaikuttavia, lämpimiä.

Lisää kuvia HelMet по-русски:n eli Sellon venäjänkielisen kirjaston Facebook-sivulla

Venäläisen kirjallisuuden seura oli esillä Cultura-säätiön, Sellon venäjänkielisen kirjaston ja Suomi-Venäjä-seuran yhteisellä ständillä.

Don’t be scared – volunteer at an academic conference

You get the message in your inbox titled: Conference assistants needed. What do you do?

Last September I got a similar message asking for students interested in working at the From data to evidence (d2e) conference. You would get to work at an international event and even receive some credits in exchange. I said to myself: Why not!

One of the great things about volunteering at a conference is that you immerse yourself in a wealth of ideas and information. In the best case you might even get a surge of inspiration for your BA or MA thesis.

You might think you have all the sources you need in the library. However, the big difference is that instead of reading the name of a scholar on a book cover, you read it on a name tag; and that’s way more exciting. You might even have the honour of, as a conference assistant on duty, to actually hand the name tag to a celebrity level professor like Tony McEnery, Jane Winters, Mark Davies or Päivi Pahta, who all attended the d2e conference as plenary speakers.

City of Helsinki reception. Photo by Tanja Säily.

City of Helsinki reception. Photo by Jukka Suomela.

Participating in a conference allows you to get a grasp of what is actually happening in your field of study at the present moment. You find out what practicing researchers are currently working on, so you can really shine bright in lectures, essays and assignments with your up-to-date info.

Aside from presentations, demos and plenary sessions there are also other social events and coffee breaks. As conference assistants, we were invited to the reception hosted by the City of Helsinki as well as the reception hosted by the University of Helsinki; both of which very generously expressed their hospitality in the form of food and drink.

anna-pieniIf I haven’t convinced you yet, another reason to work at a conference is that you get to meet and bond with fellow students outside the class room. You can stress out about assignments together or just talk about life in general.

So the next time you receive an invitation to work as a conference assistant, I really encourage you to say yes.

Written by Anna Suutarla, Student of English philology and research assistant at the University of Helsinki, currently in search of a good topic for the MA thesis.

More about the d2e conference:

Big Data is a great new medium, but it is no silver bullet

For four exciting days in October the d2e: From Data to Evidence conference took place in the University Main Building. As conference assistants, we were able to take part in the adventure and absorb a multitude of information on the trends of current linguistic research.

Photo by Tanja Säily

Photo by Jukka Suomela.

The conference themes were Big Data, Rich Data, Uncharted Data. Their aim was to draw more discussion to the benefits and challenges of past, current and future linguistic research done in the field of corpus linguistics. The conference was hosted by the University of Helsinki and the Research Unit for Variation, Contacts and Change in English (VARIENG).

More is better – also when it comes to data?

In her opening words the director of VARIENG, Terttu Nevalainen, quoted the now almost clichéd truism: “there’s no data like more data” while simultaneously questioning the traditional meaning of “more data”.

In corpus linguistics, researchers seem to be continuously striving for ever vaster datasets and larger corpora. However, it is a worthy reminder that, in addition to big data and its huge volumes, rich data and uncharted data also meet the definition of “more data” in every sense of the expression.

Exploring big data, rich data and uncharted data

The numerous benefits of using big data and how it allows for research into areas and phenomena that were previously inaccessible were at the heart of many sessions. All of the plenary speakers (Mark Davies, Tony McEnery, Päivi Pahta and Jane Winters) as well as many others, such as Antoinette Renouf and Jack Grieve, touched on the topic. They also draw attention to the shortcomings of big data and the importance of close reading – even while working with large datasets.

An innovative example of utilizing rich data was Marie-Louise Brunner, Stefan Diemer and Selina Schmidt’s corpus of Skype conversations, where they had enriched their corpus of informal, academic dialogue by including the video component, orthographic transcription and pragmatic annotations.  This kind of study and corpus can be very useful in studying for example communication in English as Foreign Language and English as Lingua Franca as well as diverse types of multimodal research.

Previously uncharted data, which has not yet been systematically mapped, was also used in inventive ways in several research projects. For example, no one has done such detailed a study as Lucia Siebers on African American letters from the 18th and 19th century. Susanna Mäkinen on the other hand examined how slaves were characterized in the advertising sections of the newspapers in the same time period. She presented her findings on how the terminology and characterization varied in Massachusetts, New York and South Carolina newspapers.

Close reading takes time, money and effort, but is indispensable

In many ways the conference was finished off in similar sentiments as it was opened.

In his demonstration of the process of compiling and editing The Historical Thesaurus of English Marc Alexander touched upon all the three themes of the d2e conference. He reiterated the strong claim heard in many of the sessions and plenaries that big data does not excuse from close reading. His team led by example by having used a bottom-up approach without a predetermined theory that might warp the results while working on the colossal thesaurus, despite it being a huge undertaking.

Alexander reminded the audience that it is our job as experts to convince financiers that spending time getting fully acquainted with your data is a worthwhile use of research hours. Simultaneously researchers themselves must possess the energy and integrity necessitated by such labour-intensive a task.

As Tony McEnery articulated, a corpus is not just a lot of data: the context, the meaning and the structure of the data are of crucial importance. However interesting, voluminous and rich the data, it remains meaningless unless it is contextualised and translated into evidence.

Uncharted data waiting to be discovered

The variety of research topics presented at the conference was remarkable, as was the prevalence and enthusiasm for multidisciplinary collaborations, especially with historians and digital humanities developers.

As seen in this conference, today’s linguists can study a plethora of different topics, ranging from the use of the word “perhaps” between 1500-1850 to Zimbabwe’s current language situation, from Middle English alchemist texts to gender differences in Twitter English in Finland or the use of “pliis” in Finnish discourse.

Due to the relative novelty of the field, there is a whole uncharted world to explore and anyone interested in corpus linguistics will find as many opportunities for research as one could wish for.

Text: Johanna Hirvensalo & Sofia Bergman

More about the d2e conference: