Digitaalisten ihmistieteiden tutkimukselle rahoitusta

Kolme humanistisen tiedekunnan tutkijaa on saanut rahoituksen Suomen Akatemian Digitaaliset ihmistieteet 2015 -haussa.

Terttu Nevalainen ja Taru Nordlund saivat rahoituksen hankkeille konsortioon Tekstin ja rakenteisen tiedon yhdistäminen kielenmuutoksen sosiolingvistisessä tutkimuksessa. Mikko Tolonen on mukana konsortiossa Digitaalinen historiantutkimus ja julkisuuden muutos Suomessa 1640–1910.

Miten kirjeistä välittyy sosiaalisia merkityksiä?

Yksityiset tekstit ovat ainutkertainen ikkuna menneiden aikojen arkiseen kielenkäyttöön. Terttu Nevalainen ja Taru Nordlund tarkastelevat suomen- ja englanninkielisen kirjeenvaihdon pohjalta miten oikeinkirjoitus ja muoto-opilliset valinnat sekä uusi sanasto välittävät sosiaalisia merkityksiä kuten vaikutusvaltaa tai epämuodollisuutta ja miten nämä merkitykset muuttuvat.

Koska nykyiset työkalut eivät helposti mahdollista tekstin yhdistämistä kielen ulkoiseen tietoon, rakennetaan sarja interaktiivisia työkaluja, joiden avulla tutkijat voivat tarkastella kielenkäytön sosiaalista luonnetta yhdistämällä toisiinsa tekstin, metatiedon ja visualisoinnin. Työssä ovat mukana Poika Isokoski Tampereen yliopistosta ja Eetu Mäkelä Aalto-yliopistosta.

Hankkeissa tutkitaan myös lähdetekstien luotettavuutta. Nykyiset kirje-editiot, jotka ovat käytännöllisin lähde mm. historiantutkimuksessa, usein modernisoivat oikeinkirjoitusta. Alkuperäinen muoto on mahdollista tarkistaa käsikirjoituksista; samalla voidaan kartoittaa, mitä piirteitä tyypillisesti muokataan, ja näin tehdä editiot luotettavammiksi kielitieteelliseen tutkimukseen.

Julkisen keskustelun analyysia tekstilouhinnan keinoin

Konsortio Digitaalinen historiantutkimus ja julkisuuden muutos Suomessa 1640–1910 perustuu neljän partnerin, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan, Turun yliopiston kulttuurihistorian ja informaatioteknologian ja Kansalliskirjaston Digitointikeskuksen yhteistyöhön.

Hanke tutkii ja arvioi uudelleen suomalaisen julkisen keskustelun laajuutta, luonnetta ja ylirajaisia kytkentöjä vuosina 1640–1910. Hanke yhdistää kaksi toisiaan täydentävää lähestymistapaa, ja pohjautuu toisaalta kirjastojen metadatan, toisaalta digitoitujen suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien tekstinlouhintaan.

Konsortio analysoi, miten kielirajat, eliittikulttuuri ja populaari keskustelu, tekstien uudelleen käyttö ja julkaisujen kanavat olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Uutena merkittävänä metodologisena innovaationa ihmistieteissä esitellään avointen, tutkimusongelman erityispiirteet huomioivien tieteellisten laskentakirjastojen käsite ja toimivuus digitaalisen historian keskeisenä tutkimusmenetelmänä.

Suomen Akatemian rahoituspäätökset

375 humanistia: Mikko Tolonen

Digitaaliset ihmistieteet -tapahtuma Helsingin yliopistolla maaliskuussa 2015. Kuva Anni Jakobsson.

Digitaaliset ihmistieteet -tapahtuma Helsingin yliopistolla maaliskuussa 2015. Kuva Anni Jakobsson.

Mikko Tolonen on aate- ja filosofian historian tutkija, joka on viettänyt siivun elämästään pohtiessaan, miksi yksityiset paheet aiheuttavat myös yhteistä hyvää. Tolonen koki postdoc-vaiheessa herätyksen modernien tietojenkäsittelymenetelmien sovellusmahdollisuuksiin historiantutkimuksessa. Sittemmin hän on jäänyt koukkuun digitaalisiin ihmistieteisiin.

Tutustu Mikko Toloseen 375 humanistia -verkkosivuilla

Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta nostaa esiin 375 humanistia. Sivustolla esiteltävät henkilöt avaavat näkymää humanistisen alan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen merkitykseen sekä tarjoavat esimerkkejä humanistien laaja-alaisesta osaamisesta.

Poikkitieteellisyys ruokkii mielikuvitusta

This story is also available in English

Digital Humanities Hackathon -intensiivikurssi 11.–15.5.2015 kokosi yhteen eri alojen osaajia Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta. Kurssi antoi esimakua uudesta, syksyllä alkavasta digitaalisen humanismin sivuainekokonaisuudesta.

DSC_4852

Digitaalisessa humanismissa valtavat aineistot (Big Data) valjastetaan humanistis-yhteiskunnallisen tutkimuksen käyttöön tietojenkäsittelytieteen menetelmien avulla. Hackathonit taas ovat tiiviitä tapahtumia, joissa tehdään monialaista yhteistyötä ohjelmistoihin liittyvissä projekteissa. Tällä viikon kurssilla osallistujat pääsivät kokeilemaan tutkimuksen tekoa harjoitusprojekteissa.

– Hackathonissa hakattiin eteenpäin hirveällä vauhdilla. Viikossa ei opi koodaamaan, mutta sen sijaan oppii kyllä ymmärtämään, millaiset asiat ovat ylipäätään mahdollisia, kuvailee kurssille osallistunut jatko-opiskelija ja graafisen suunnittelun lehtori Arja Karhumaa Aalto-yliopistosta.

Toisiaan täydentäviä kykyjä

Kurssin osallistujajoukko oli poikkeuksellisen heterogeeninen. Tavallisten tutkinto-opiskelijoiden lisäksi mukana oli vaihto-opiskelijoita, tohtorikoulutettavia, tutkijatohtoreita ja lehtoreitakin, jotka ovat kurssilla oppimassa uutta. Humanistien ja tietojenkäsittelytieteilijöiden lisäksi löytyi taidealan ja valtiotieteellisenkin edustajia.

Osallistujat toivat kurssille eri taustoista kumpuavaa osaamistaan.

– Humanistit osaavat esimerkiksi hahmottaa, mitkä kysymykset ovat oleellisia. Tietojenkäsittelijänä minä taas keksin ratkaisuja, joilla näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, sanoo tietotekniikan jatko-opiskelija Eric Malmi Aalto-yliopistosta.

– Tein datasta aikasarjoja ja huomasin, että eräässä kohdassa oli selkeä piikki tuloksissa. Historian opiskelija sitten osasi tulkita, mihin historian tapahtumaan ilmiö todennäköisesti liittyy. Sellaiset hetket olivat parhaita oivalluksia.

Yhteistä kaikille osallistujille oli se, että he pääsivät astumaan tutun tonttinsa ulkopuolelle. Tieteiden rajat ylittävässä yhteistyössä pitää oppia ymmärtämään vieraiden alojen kieltä ja ajattelua.

– Erilaiset käsitteet olivat haasteellisia. Niitä piti avata ja selittää puolin ja toisin, kun yhteinen termistö puuttui, Malmi kuvailee.

– Kurssilla on oppinut terminologiaa muilta aloilta. Se on antanut itseluottamusta lähteä keskustelemaan toisen alan ihmisten kanssa, Karhumaa kommentoi.

Alojen välistä tulkkausta

Sekalaisessa ryhmässä työskentely oli tohtorikoulutettava Dragana Cvetanovicin (Aleksanteri-instituutti) mielestä inspiroivaa ja suuri etu.

– Monitieteisiin hankkeisiin pystyy lähtemään mukaan rohkeammin, kun tajuaa että riittää, kun tuo mukaan oman panoksensa ja alkaa pikku hiljaa ymmärtää ja hyödyntää myös muiden osaamista. Silloin voi ryhtyä välikädeksi tai tulkiksi alojen välillä.

– Poikkitieteellinen yhteistyö edistää erityisesti tutkimuksellista mielikuvitusta. Silmät aukeavat ja tajunta laajenee, sanoo viestinnän tohtorikoulutettava Salla-Maaria Laaksonen valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

DSC_4838

Tietokone ja tutkijat jakavat työtaakan

Kurssin osallistujat jakautuivat neljään ryhmään, jotka perehtyivät kukin omaan tutkimushankkeeseensa. Ryhmät esittelivät tutkimustuloksiaan 15.5. seminaarissa. Tapahtuma oli varaslähtö kansainväliseen digitaalisen humanismin päivään, jota vietetään 19. toukokuuta.

Hankkeiden tutkimuskysymykset olivat humanistisia. Niihin vastaaminen edellytti kurssilaisilta digitaalisten menetelmien käyttöä. Esimerkiksi Skotlanti-mainintoja 1600–1800-lukujen kirjeistä etsinyt ryhmä ei olisi millään voinut pärjätä manuaalisella lähestymistavalla, sillä heidän aineistonsa koostui jopa 5000 kirjeestä ja yli 2 miljoonasta sanasta.

Digihumanismissa ohjelmoinnin tehtävä voi olla vaikkapa seuloa valtavasta aineistosta tutkimuskysymykselle relevantit materiaalit, joihin voidaan sitten pureutua tarkemmin käsityönä. Tämä säästää huomattavasti tutkijoiden aikaa ja vaivaa sekä huolehtii myös siitä, että kaikki olennaiset materiaalit pääsevät mukaan tutkimukseen.

Teksti: Anni Aarinen. Kuvat: Mika Federley.


Mitä ryhmissä tutkittiin?

Klikkaamalla linkkejä löydät blogimerkintöjä, joita ryhmät kirjoittivat viikostaan.

  • Ensimmäinen ryhmä selvitti teknisten ammattilehtien perusteella sitä, miten hehkulamput levisivät Suomeen ja miten ne otettiin vastaan.
  • Toinen ryhmä tutki, miten sosialismista puhuttiin suomalaisissa sanomalehdissä 1895–1910.
  • Kolmas ryhmä perehtyi siihen, mitä Englannin ja Skotlannin yhdistymisestä sanottiin sen ajan kirjeissä.
  • Neljännen ryhmän tutkimuskohteena oli Suomen ja suomalaisuuden esittäminen Finnairin Blue Wings -lehdissä.

Kiinnostaako digihumanismi, Venäjä tai alkuperäiskansat? Uudet, temaattiset sivuaineopinnot alkavat syksyllä!

Humanistinen tiedekunta pilotoi syksystä 2015 alkaen tietyn teeman ympärille kiertyviä, maisteriopiskelijoille suunnattuja sivuaineopintokokonaisuuksia (25 op, nk. modulaarisia maisteriopintoja). Ensi vaiheessa kokonaisuuksia on tarjolla kolmesta eri teemasta: digitaalinen humanismi, monitieteinen Venäjä-tutkimus sekä alkuperäiskansojen tutkimus.

Ilmoittautuminen alkaa kesän lopussa. Uudenlaisia modulaarisia opintoja esitellään pian avautuvalla ja kesän aikana rakentuvalla sivustolla: https://blogs.helsinki.fi/modulaariset


Lue lisää