Kolme humanistisen tiedekunnan tutkijaa on saanut rahoituksen Suomen Akatemian Digitaaliset ihmistieteet 2015 -haussa.
Terttu Nevalainen ja Taru Nordlund saivat rahoituksen hankkeille konsortioon Tekstin ja rakenteisen tiedon yhdistäminen kielenmuutoksen sosiolingvistisessä tutkimuksessa. Mikko Tolonen on mukana konsortiossa Digitaalinen historiantutkimus ja julkisuuden muutos Suomessa 1640–1910.
Miten kirjeistä välittyy sosiaalisia merkityksiä?
Yksityiset tekstit ovat ainutkertainen ikkuna menneiden aikojen arkiseen kielenkäyttöön. Terttu Nevalainen ja Taru Nordlund tarkastelevat suomen- ja englanninkielisen kirjeenvaihdon pohjalta miten oikeinkirjoitus ja muoto-opilliset valinnat sekä uusi sanasto välittävät sosiaalisia merkityksiä kuten vaikutusvaltaa tai epämuodollisuutta ja miten nämä merkitykset muuttuvat.
Koska nykyiset työkalut eivät helposti mahdollista tekstin yhdistämistä kielen ulkoiseen tietoon, rakennetaan sarja interaktiivisia työkaluja, joiden avulla tutkijat voivat tarkastella kielenkäytön sosiaalista luonnetta yhdistämällä toisiinsa tekstin, metatiedon ja visualisoinnin. Työssä ovat mukana Poika Isokoski Tampereen yliopistosta ja Eetu Mäkelä Aalto-yliopistosta.
Hankkeissa tutkitaan myös lähdetekstien luotettavuutta. Nykyiset kirje-editiot, jotka ovat käytännöllisin lähde mm. historiantutkimuksessa, usein modernisoivat oikeinkirjoitusta. Alkuperäinen muoto on mahdollista tarkistaa käsikirjoituksista; samalla voidaan kartoittaa, mitä piirteitä tyypillisesti muokataan, ja näin tehdä editiot luotettavammiksi kielitieteelliseen tutkimukseen.
Julkisen keskustelun analyysia tekstilouhinnan keinoin
Konsortio Digitaalinen historiantutkimus ja julkisuuden muutos Suomessa 1640–1910 perustuu neljän partnerin, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan, Turun yliopiston kulttuurihistorian ja informaatioteknologian ja Kansalliskirjaston Digitointikeskuksen yhteistyöhön.
Hanke tutkii ja arvioi uudelleen suomalaisen julkisen keskustelun laajuutta, luonnetta ja ylirajaisia kytkentöjä vuosina 1640–1910. Hanke yhdistää kaksi toisiaan täydentävää lähestymistapaa, ja pohjautuu toisaalta kirjastojen metadatan, toisaalta digitoitujen suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien tekstinlouhintaan.
Konsortio analysoi, miten kielirajat, eliittikulttuuri ja populaari keskustelu, tekstien uudelleen käyttö ja julkaisujen kanavat olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Uutena merkittävänä metodologisena innovaationa ihmistieteissä esitellään avointen, tutkimusongelman erityispiirteet huomioivien tieteellisten laskentakirjastojen käsite ja toimivuus digitaalisen historian keskeisenä tutkimusmenetelmänä.
