Uusi teos selvittää suomalaiseen silmään sopivan puheen

Puheen illuusio suomalaisessa kaunokirjallisuudessa

Kaksi eturivin kielen asiantuntijaa, Liisa Tiittula ja Pirkko Nuolijärvi, ovat koonneet Seitsemän veljeksen, Tom Sawyerin, Raidin ja monen muun tutun hahmon sanomiset yksiin kansiin. Puheen illuusio suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa on ensimmäinen kattava tutkimus siitä, miten suomalaiset kirjailijat ja kääntäjät saavat puhutun kielen elämään myös kirjoitettuna.

Teosta varten Tiittula ja Nuolijärvi ovat käyneet läpi valtavan määrän puhetilanteita ja kertojaääniä suomeksi kirjoitetuista ja käännetyistä romaaneista 1800-luvulta tähän päivään. Kymmenen vuoden urakkana syntynyt kirja antaa kielestä mielenkiintoista tietoa myös maallikolle. Puhutun ja kirjoitetun kielen raja on hämärä, mutta puheen kopio kirjoitettu kieli ei koskaan ole.

Tutkijat osoittavat, millaisia tyylikeinoja kirjailijat käyttävät luodessaan puheen illuusiota. Teos tarjoaa kiinnostavan ajallisen ja maantieteellisen läpileikkauksen puheesta suomalaisessa kirjallisuudessa, kuten Mikko Rimmisen ”Aijaanoeisitmitään”  tai Maria Jotunin sata vuotta varhaisempi ”Niin tuota sitten aattelin että jospa”.

Suomennosten kautta tutkijat taas osoittavat, millaista kieltä kääntäjät ovat luoneet eri aikoina.

– Suomennoksissa puhekieltä on ollut vähemmän kuin kotimaisessa kirjallisuudessa. Uudemmassa nuortenkirjallisuudessa tyylikeinoksi on kuitenkin valittu slangia, vaikka alkuperäinen teksti olisi ollut kirjakielistä. Kääntäjän työ on valintojen ja ratkaisujen tekemistä, Liisa Tiittula sanoo.

Analyysien lisäksi Puheen illuusio suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa sisältää satoja näytteitä, jotka on poimittu korkeakirjallisuudesta, nuortenkirjoista ja viihdekirjallisuudesta.

Pliis on uinut suomeen – ja se on ihan jees?

Kirjoitetussa kielessä pliis näkyy toistaiseksi lähinnä internetissä.Helsingin yliopiston englannin ja suomen kielen tutkijat Elizabeth Peterson ja Johanna Vaattovaara kartoittivat opiskelijoidensa kanssa, kuinka englannin pliis-sanan käyttöön suomen kielessä suhtaudutaan. Tulokset osoittavat, että sanaa käytetään koko maassa kaikissa ikäryhmissä. Tutkijoiden mukaan pliis onkin nyt suomea.

Tutkimukseen osallistuneet vastaajat pitävät pliis-ilmauksen tyypillisimpinä käyttäjinä nuoria eteläsuomalaisia kaupunkilaisnaisia.

– Pliis-sanaa pidetään tyypillisesti pissiskielenä ja urbaaniin tyyliin kuuluvana nuorten naisten ilmauksena, samaan tapaan kuin esimerkiksi nousevaa intonaatiota ja sihisevää ässää, mutta tämä ei ole ilmiön koko kuva, Kielikeskuksessa pedagogisena yliopistonlehtorina työskentelevä Vaattovaara sanoo.

Nuoret kaupunkilaiset naisvastaajat kertovat muita useammin käyttävänsä sanaa. Tästä huolimatta pliis tunnetaan kaikkialla Suomessa, ja myös lähes puolet miesvastaajista tunnusti käyttävänsä sanaa joskus.  Naisista jopa kolme neljästä katsoi, että pliis kuuluu heidän sanavarastoonsa. Sanan laajasta alueellisesta ja sosiaalisesta levinneisyydestä kertoo se, että joka kolmannen vastaajan mukaan ilmauksen voi kuulla kenen hyvänsä suusta.

Englannin kielestä lainattujen sanojen joukossa pliis on erityinen, sillä se on asettunut meillä omanlaiseensa tehtävään. Tutkijoiden mukaan pliis ei suomen kielessä olekaan enää englantia, vaan se on asettunut osaksi suomalaista puhekieltä.

– Englannin kielessä please voidaan sujauttaa lähes mihin tahansa lauseeseen. Suomessa pliis ei sen sijaan ole neutraali ja rutiininomainen ilmaus, sanoo englantilaisen filologian yliopistonlehtori Elizabeth Peterson.

Tutkijoiden mukaan sanalle oli suomen kielessä tilaus, sillä pliis tekee jotain, mihin ”kiitos” ei pysty.  Puheessa pliis ei enää välttämättä edes herätä huomiota, mutta kirjoitettuun muotoon se on levinnyt ainakin toistaiseksi vain internetissä.

Kielitoimiston sanakirjasta pliis-sanaa on turha etsiä. Esimerkiksi jees kirjasta kuitenkin jo löytyy.  Kotimaisten kielten keskuksesta kerrotaan, että sanakirjan seuraavaan versioon pliis saatetaan hyvinkin lisätä.

Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen rahoittamaan tutkimukseen osallistui 415 ihmistä eri puolilta Suomea kesällä 2011. Vastaajat tavoitettiin Facebookin kautta. Valtaosa heistä oli 20–34-vuotiaita, mutta joukossa oli myös tätä nuorempia ja vanhempia vastaajia.

Johanna Vaattovaara: Myyttejä ja faktoja puhekielestä
10. tammikuuta kello 17.40 ”Tiesitkö tämän? Tiedettä Kampissa” -tiedetapahtumassa Kampin kauppakeskuksessa.

Lisätiedot:

Johanna Vaattovaara
pedagoginen yliopistonlehtori

puh. 040 555 1616
johanna.vaattovaara@helsinki.fi

Elizabeth Peterson
englantilaisen filologian yliopistonlehtori

puh. 045 650 7010
elizabeth.peterson@helsinki.fi

Suomalainen kielitieteilijä löysi uuden näkökulman espanjan ja portugalin rakenteisiin

Pekka Posio. Kuva: Nykykielten laitosPekka Posio. Kuva: Nykykielten laitos

Espanjan kielen suosio yliopistossa ja harrastuksena kasvaa jatkuvasti. Suomalaisten innostus espanjaan ja portugaliin on erityistä, sillä kielen opiskeluun motivoi useimmiten kiinnostus musiikkiin, jalkapalloon, tanssiin tai muuhun kulttuuriin, yleisestä kielitieteestä huippuarvosanalla marraskuussa väitellyt Pekka Posio sanoo.

Posio itse kiinnostui jo yläasteiässä espanjankielisistä elokuvista ja musiikista. Tämä innostus johti hänet myöhemmin opiskelemaan romaanisia kieliä Helsingin yliopistoon. Väitöskirjatutkimuksen lisäksi hän on ehtinyt opettaa espanjan ja portugalin kieltä muun muassa Kielikeskuksessa ja laatia portugalin kieliopin ja espanjan oppikirjan.

Neljästä artikkelista rakennetussa väitöskirjassa Posio tutki subjektin ilmaisemista puhutussa espanjassa ja portugalissa.  Käytännössä hän selvitti persoonapronominien roolia kielissä, jossa subjekti ilmenee verbien taivutusmuodosta eikä pronominien käyttö ole pakollista. Ilmiö on tuttu myös suomen kielestä ensimmäisestä ja toisesta persoonasta.

– Itse asiassa tämä on yleinen ilmiö kielissä. Suomalaisille tutut englanti, ruotsi, saksa ja ranska ovat harvinaisuuksia, koska niissä subjektia ei yleensä voi jättää lauseesta pois.

Vaikka väitöskirjan aihe on yksi espanjalaisen kielitieteen tutkituimmista kysymyksistä, vertaileva näkökulma portugaliin on jäänyt aiemmin huomiotta. Posion mukaan portugalin kielen opiskelu on Brasilian nousevasta taloudesta huolimatta Espanjassa marginaalista.

Monelle espanjan puhujalle on yllätys, että yksikön ensimmäisen persoonan verbimuodoista yleisimmin käytettyjä ovat creo ’uskon’ ja ’tiedän’. Yleisimmin käytettyjen verbien yhteydessä subjektin ilmaiseminen poikkeaa muista verbeistä.

– Ihmiset ovat yleensä sokeita äidinkielensä rakenteille. Emme useinkaan mieti, mitä sanoja käytämme, vaan kielen usein toistuvista rakenteista tulee rutiinia. Vieraskielinen tutkija tuleekin usein kiinnittäneeksi huomiota sellaiseen, mikä kielen natiivipuhujalta jää havaitsematta.

Tutkittuaan subjektin ilmaisemista Posio aikoo seuraavaksi keskittyä espanjan ja portugalin impersonaalisiin rakenteisiin, joissa subjekti tai tekijä häivytetään kokonaan taka-alalle.

– Usein kielitieteessä törmää ajatukseen, että kielen pääasiallinen tehtävä on kertoa mahdollisimman yksiselitteisesti kuka teki mitä ja kenelle. Aidon kielenkäytön tutkimus kuitenkin osoittaa, että jotakin yleensä jätetään sanomatta ja monitulkintaisuus on kielessä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Pekka Posio väitteli 2. marraskuuta aiheesta Pronominal subjects in Peninsular Spanish and European Portuguese: semantics, pragmatics, and formulaic sequences.
Väitöskirjan  elektroninen versio löytyy E-theis-palvelusta.

Pekka Posio Helsingin Yliopiston Tuhat-tutkimustietojärjestelmässä