Ilmoittaudu ”Gradu valmiiksi” -seminaariin ja valmistu

”Gradu valmiiksi” -intensiiviseminaari alk. 30.3.2012

Hyvä germaanisen filologian pääaineopiskelija,

oletko gradua vaille valmis? Takkuaako gradutyö? Onko ohjaussuhde päässyt katkeamaan?
Germaanisen filologian oppiaine järjestää ”Gradu valmiiksi” -intensiiviseminaarin, jonka tarkoituksena on saada jumiutuneet graduprosessit taas liikkeelle ja päätökseen. Seminaari on tarkoitettu opiskelijoille, jotka ovat suorittaneet syventävien opintojen seminaarin mutta joiden gradutyö ei ole seminaarin jälkeen edennyt odotetulla tavalla. (Jos seminaaristasi puuttuu jokin osasuoritus, ota yhteyttä.)

Seminaarin 1. osa järjestetään perjantaina 30.3. klo 12-16 Metsätalon salissa 31. Toinen osa järjestetään toukokuussa osanottajien kanssa sovittuna ajankohtana. Ohjelmassa on aluksi esittäytyminen, sitten esitys graduohjauksessa hyväksi todetuista käytännöistä, ohjeistusta työn teorialähteiden päivittämiseksi sekä kieli- ja ulkoasun viimeistelemiseksi. Kahvitauon jälkeen on aihekohtaisempaa yksilö- tai pienryhmäohjausta, jonka tavoitteena on laatia jokaiselle työskentelyaikataulu ja sopia, minkä osuuden gradustaan opiskelija tekee seuraavaan yhteistapaamiseen tai seuraavaan ohjaus-vastaanottoon mennessä.

Ilmoittaudu seminaariin viimeistään 9.3. sähköpostitse (jouni.rostila@helsinki.fi). Lähetä ilmoittautumisen yhteydessä liitetiedostona vähintään työsi tämänhetkinen dispositio ja kerro, kuka/ketkä ovat tähän mennessä ohjanneet työtäsi ja koska viimeksi olet käynyt ohjauksessa – ohjaaja(t) pidetään ajan tasalla –, ja lähetä viimeistään noin viikkoa ennen seminaaria (23.3. mennessä) mieluusti myös jo olemassa olevaa tekstiä (joka saa olla prosessikirjoittamisen eri vaiheissa!)

Pro gradu -ohjauksessa on tapana, että seminaarityön ohjaaja toimii myös graduohjaajana, mutta ohjaaja voi vaihtua esim. henkilöstön vaihtuvuuden takia tai osapuolten omasta toivomuksesta, ja joskus on mielekästä nimetä kaksi ohjaajaa.

Seminaariin osallistuvat oppiaineesta professorit Irma Hyvärinen ja Jarmo Korhonen, yliopiston-lehtori Jouni Rostila sekä tarpeen mukaan myös muuta henkilökuntaa, mikäli jonkin työn ohjaus-tarve tätä edellyttää.
Tässä (https://blogs.helsinki.fi/valmistu-nyt/pro-gradu-tutkielman-virallinen-tarkastus/) vielä linkki ohjeisiin valmiin gradun jättämistä varten – ne saattavat olla tarpeen nopeammin kuin uskoisikaan.

Seminaarin järjestäjien puolesta
Jouni Rostila

jouni.rostila@helsinki.fi (vastaanotto ke 15-16, C 512; puh. +358-9-19123177)

Kutsu: Miten olen hyötynyt ranskan taidostani työssäni

Infotilaisuus torstaina 15.3. klo 16-18, Unioninkatu 40 (Metsätalo, sali 6, 3. krs)

Ranskan kielen taitoa tarvitaan monessa yhteydessä niin EU:ssa ja hallinnossa kuin liike- ja kulttuurielämässä, vaikka englannista on tullut kansainvälinen yleiskieli. Ranskan osaajista on tietyillä aloilla jatkuva pula.

Korkeakouluissa ranskaa voi opiskella mm. Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella (ranskalainen filologia), jonka monipuolinen opetusohjelma kouluttaa ranskan kielen ja kulttuurin ammattilaisia suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin.

Ranskankieliset maat juhlivat vuosittain 20. maaliskuuta kansainvälistä frankofonia-päivää ja maaliskuussa järjestetään perinteisesti ranskan kieltä ja kulttuuria käsitteleviä tilaisuuksia ympäri maailmaa.

Suomessa pidettävien Frankofonia juhlii -viikkojen yhteydessä (http://www.france.fi/) ranskalainen filologia järjestää 15. maaliskuuta suomenkielisen tilaisuuden, jossa kuullaan, miten eri alojen asiantuntijat ovat hyötyneet ranskan kielen taidostaan ja opinnoistaan.

Esimerkiksi Helsingin yliopistosta ranska pääaineenaan valmistunut Sara Kuusi sai hyvin pian valmistumisensa jälkeen työpaikan Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksesta, jossa hän työskentelee kulttuuripolitiikan osastolla suunnittelijana ja kansainvälisten suhteiden koordinaattorina. Sorbonne Nouvelle – Paris 3 -yliopistosta melankoliasta Aki Kaurismäen
elokuvatuotannossa väitellyt Satu Kyösola puolestaan työskentelee tällä hetkellä Aaltoyliopistossa.
Tule kuuntelemaan, miten neljä hyvin eri alalla työskentelevää ranskan taitajaa on hyötynyt ranskan kielestä sekä työurallaan että elämässään!

 Ohjelma:

  • 16.00-16.15: yleiskatsaus (työelämäkyselyn tulokset)
  • 16.15-16.35: Satu KYÖSOLA (Aalto-yliopisto / elokuva)
  • 16.35-16.55: Sara KUUSI (Helsingin kulttuurikeskus )
  • 16.55-17.15: Leena SIMOLA (yritysmaailma, opettaja)
  • 17.15-17.35: Inka HETEMÄKI (UNICEF)
  • 17.35-18.00: vapaata keskustelua


Tervetuloa !

Lisätietoja antaa:
Eva Havu, dosentti, ranskalainen filologia
050 415 4507

eva.havu@helsinki.fi

Rosa Liksom: Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

Kirjallisuus on kulutustavaraa. Kääntäjän tehtävä ei ole kopioida, vaan välittää kirjan asenne omalle kielelleen. Tätä mieltä on vuoden 2011 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon Hytti nro 6 -romaanilla voittanut Rosa Liksom.

Rosa Liksom ja Anne Papart. Kuva: Ville Korhonen

Rosa Liksom ja Anne Papart sali nro 8:ssa

Luentosali nykykielten laitoksella oli keskiviikkona täynnä opiskelijoita. Rosa Liksom on kertomassa toisena vuonna peräkkäin ranskan kielen opiskelijoille työstään. Taiteilijan on kutsunut paikalle Anne Papart, ranskalaisen filologian lehtori ja Liksomin kääntäjä.

Papart on kääntänyt ranskaksi kolme Liksomin teosta. Ranskalaiskriitikoiden arvostelut ovat olleet hyviä. Nyt työn alla on viimeisin romaani.

– Suomalaisista kirjailijoista Ranskassa ovat menestyneet parhaiten Arto Paasilinna, Kari Hotakainen ja Sofi Oksanen. Keväällä 2013 ilmestyy Hytti nro 6. Siitä tulee iso pommi, sanoo Papart.

Liksom ja Papart kertovat, että he eivät tavatessaan juurikaan juttele kääntämisestä vaan kaikesta muusta.

Kirjan julkaisun jälkeen he reissaavat yhdessä Ranskassa markkinoimassa teosta. Siellä Liksomilta kysytään aina Venäjästä, koska mailla on historiallisesti läheiset kulttuurisuhteet. Papartin lisäksi Liksom sanoo pitävänsä yhteyttä vain saksan kääntäjäänsä.

– Minä kirjoitan, kääntäjät kääntävät. Teoksen alkukielen hyvää hallintaa tärkeämpää on, että kääntäjä on hyvä omassa äidinkielessään. Samaan aikaan kääntäjän täytyy olla kirjailija, hyvä kirjailija.

Pikkuseikat käännöksissä ovat Liksomille yhdentekeviä. Tällaisia ovat esimerkiksi se, nostiko joku lusikan vai haarukan. Käännöksestä täytyy välittyä kirjan asenne. Se riittää.

– Joidenkin yksittäisten sanojen merkitys on mulle aivan sama. Hyvä vaan, jos käännös on parempi kuin alkuperäinen. En minä ole mustasukkainen teoksistani. Ne jatkavat elämäänsä.

Ei kieli Liksomin teoksissa silti sivuosassa ole. Hän laskee nopeasti puhuvansa ainakin kuutta kieltä ja ymmärtävänsä paria tämän päälle. Suomen lisäksi hän voisi kuitenkin ajatella kirjoittavansa vain Tornionjokilaaksossa puhuttavalla meänkielellä.

Toistaiseksi Liksomin kirjoja on käännetty 16 kielelle. Finlandia-palkinnon myötä luku kasvaa ainakin muutamalla.

>> Rosa Liksomin verkkosivut

Väitös kolmesta tutkimattomasta kielestä

Tuore tutkimus esittelee kolme aiemmin dokumentoimatonta kieltä: suomenruotsalaisen, albanialaisen ja kosovolaisen viittomakielen. Perjantaina tarkastettava Karin Hoyerin väitöskirja on kielitieteellisen tutkimuksen lisäksi puheenvuoro ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolesta.

Karin Hoyer

Karin Hoyer viittoo “väitös”

Yleisen kielitieteen väitöskirja perustuu kyseisten kolmen kielen sanakirjahankkeeseen, joiden aikana Hoyer vietti paljon aikaa suomenruotsalaisten viittomakielisten parissa sekä kuurojen yhteisöissä Kosovossa ja Albaniassa. Tuona aikana hän oppi, että kielitieteellä voi myös parantaa maailmaa.

Jokainen hanke antoi uutta tietoa kielestä ja sen käyttäjistä. Lisäksi sanakirjatyö vahvisti viittomakieltä käyttävää yhteisöä ja antoi sille välineitä kielellisten oikeuksien edunvalvontaan.

– Tämä on tärkeää, sillä Balkanilla kuurot ovat yhteiskunnan alinta kastia, Hoyer sanoo.

Hoyer puhuu äidinkielenään ruotsia. Hän oppi viittomaan aikuisiällä. Suomenruotsalaiseen viittomakieleen hän tutustui vasta sanakirjahankkeessa, koska viittomakielentulkin koulutuksessa opetettiin pääsääntöisesti suomalaista viittomakieltä.

Tutkimusta tehdessään hän opiskeli kolme uutta viittomakieltä. Albaniassa ja Kosovossa kuuroja opetetaan yhä vanhoilla metodeilla. Viittomakieltä ei käytetä opetuskielenä, vaan opettaja puhuu ja kirjoittaa. Suomessakin opetettiin näin vielä 60-luvulla.

– Kuurot joutuvat tällöin opettelemaan kirjoittamista ja lukemista heille monesti täysin vieraan kielen kautta, sillä viittomakieliä ei kirjoiteta. Tämän vuoksi kuurojen oppimistulokset ovat usein varsin heikot, kertoo Hoyer.

Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjät ovat pieni vähemmistö toisen vähemmistön sisällä.

– Jokainen viittomakieli on omanlaisensa. Niillä on omat rakenteensa ja kielioppinsa, vaikka ne ovat saaneet vaikutteita myös puhutuista kielistä. Esimerkiksi suomenruotsalainen ja ruotsalainen viittomakieli ovat eri kieliä, Hoyer selventää.

Väitöksen mukaan kuurojen kielellisen identiteetin vahvistaminen on ensiarvoista. Vasta sen myötä kieliyhteisö voi ottaa vastuun kielisuunnittelusta, joka tarkoittaa muun muassa työtä kielen virallisen tunnustamisen eteen ja viittomakielen saattamisesta kuurojen opetuskieleksi.

Väitös osoittaa, että viittomakielten asema alhaisen statuksen kielinä tuo mukanaan haasteita kielisuunnitteluun ja sanakirjojen toimittamiseen. Puhuttuihin kieliin verrattuna viittomakielten haasteet ovat muutoinkin erilaiset.

– Kuurot syntyvät pääsääntöisesti kuuleville vanhemmille, jotka eivät osaa viittomakieltä. Kielen omaksuminen katkeaa usein sukupolvien välillä, ja se vaikuttaa myös itse kieleen, Hoyer sanoo.

FM Karin Hoyer väittelee 10.2.2012 kello 10 aiheesta “Dokumentation och beskrivning som språkplanering – perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk” (Language Documentation and Description as Language Planning – Working with Three Signed Minority Languages).

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, auditorium PIII, Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä on FT Päivi Rainò, HUMAK: Humanistinen Ammattikorkeakoulu ja kustoksena professori Jan-Ola Östman.

Väitöskirjan elektroninen versio on luettavissa E-thesis-palvelussa
osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7612-1