Ensimmäiset selkokieliset aineistot Kielipankkiin

Selkokielen tutkimuksessa alkoi uusi aikakausi huhtikuussa, kun Selkosanomat saatiin Kielipankkiin ensimmäisenä selkokielisenä aineistona. Korpuksen täydentäminen on osa Helsingin yliopiston ja Selkokeskuksen yhteistyötä, jolle suunnitellaan jatkoa erilaisina hankkeina.

Selkokeskuksen ja Helsingin yliopiston nykykielten ja norsu-laitosten yhteistyöstä keskusteltiin yliopistolla 24.2.2016.

Keskustelussa todettiin selkokielen tutkimuksen voimakkaasti lisääntynyt tarve. Mahdollisia tutkimusaiheita on runsaasti liittyen esimerkiksi ymmärrettävyyteen, rakenteisiin, sanastoon ja kielensisäiseen kääntämiseen ja tulkkaukseen. Myös taustakysymyksissä on selvitettävää: missä menevät rajat selkokielen, selkeän kielen ja normaalin yleiskielen välillä?

Etenkin psykolingvisestä näkökulmasta kiinnostuneiden kannattaa olla yhteydessä Tiina Onikki-Rantajääsköön. Hän on luvannut auttaa myös suomen kielen rakenteisiin ja merkitysjäsennykseen liittyvissä kysymyksissä selkokielen tutkimisen ja tutkielmien ohjaamisen kannalta.

Myös opiskelijoita kannustetaan tarttumaan selkokieleen liittyviin tutkimusaiheisiin. Suomen kielen osalta lisätietoja saa kevään 2017 proseminaaria vetävältä Minna Jaakolalta.

Työelämäopintoihin on suunnitteilla selkokielelle mukauttamisen kurssi, jonka ajankohdasta on tulossa tietoa myöhemmin. Lisätietoja Johanna Kompalta tai Selkokeskuksen yhdyshenkilöltä Eliisa Uotilalta. Johanna Komppa osaa kertoa lisää myös selkokielisen materiaalin tarkastelusta kielenoppimisen näkökulmasta.

Lisää yhteystietoja saa Selkokielen neuvottelukunnan Helsingin yliopiston edustajilta Camilla Lindholmilta ja Ulla Vanhatalolta.

Lue lisää: Saksa johtaa nyt selkokielen tutkimusta

Teksti: Ulla Vanhatalo

Puhetta työstetään paloina

Miten ymmärrämme jatkuvaa puhevirtaa, vaikka työmuistimme kapasiteetti on pieni? Tätä selvitetään nyt lingvistien ja neurotutkijoiden yhteishankkeessa. Vastaus saattaa löytyä kielellisestä palastelusta.

Anna Mauranen toivoo, että tutkimushankkeen tulokset tuovat apua kielellisten häiriöiden diagnosointiin ja kielten oppimiseen. Kuva: Mika Federley

Anna Mauranen toivoo, että tutkimushankkeen tulokset tuovat apua kielellisten häiriöiden diagnosointiin ja kielten oppimiseen. Kuva: Mika Federley

Lue lisää hankkeesta humanistisen tiedekunnan verkkosivuilla

Selkokieli kuuluu kaikille

Suomessa on arviolta jopa 650 000 ihmistä, joilla on vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Heidän arkeaan helpottaa selkokieli. Se on kielen muoto, jossa tekstin tai puheen sisältöä, sanastoa ja rakennetta mukautetaan niin, että asia on helpompi hahmottaa.

Suomalaista selkokieltä alettiin alun perin kehittää 1980-luvulla kehitysvammaisia varten. Sittemmin selkokielen käyttäjiksi on ryhtynyt myös mm. maahanmuuttajia ja ikäihmisiä, joilla on vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä.

Selkokielen käyttäjäryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Suomea vieraana kielenä opettelevan maahanmuuttajan kielitaito kehittyy harjoituksen myötä, jolloin selkokielen tarve yleensä vähenee. Muistisairailla tai niillä vanhuksilla, joilla kognitiiviset kyvyt heikkenevät, tarve on kasvava. Vammaisilla taas kyse voi olla pysyvästä tarpeesta.

Tärkeää on ymmärtää, ettei voida tietää, kuka tarvitsee selkokieltä huomenna.

– Aivoinfarkti tai jokin kognitiivinen sairaus voi iskeä kenen tahansa kohdalle, huomauttaa yliopistonlehtori Camilla Lindholm. Hän tutkii muistisairaiden ihmisten vuorovaikutusta.

Väestön ikääntyminen ja lisääntyvä maahanmuutto kasvattavat selkokielen kysyntää. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita.

– Turvapaikanhakijoiden suomen oppimisen kannalta olisi hyödyllistä, jos vastaanottokeskusten työntekijöillä olisi käsitys selkokielen periaatteista. Maahanmuuttajat oppivat kieltä käyttämällä sitä, joten heille kannattaa pyrkiä puhumaan selkeää suomea mieluummin kuin vaikkapa pelkkää englantia, ehdottaa vieraileva tutkija Ulla Vanhatalo.

Kirjallisuutta kaikille

Monivivahteiselle ja kimurantille kielellekin on paikkansa esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Tosin myös selkokieliselle kirjallisuudelle on kysyntää.

– Ruotsissa selkokielisen kirjallisuuden taustalla on demokraattinen ajatus siitä, että kaikilla pitää olla perusoikeus lukemiseen ja kirjallisuudesta nauttimiseen – myös niillä, joilla on lukemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa haasteita, Lindholm kertoo.

Suomessakin on lukutukitoimintaa, jossa selkokielelle mukautettuja kirjoja luetaan ääneen esimerkiksi kehitysvammaisille.

Selkokirjallisuus on Suomessa selvästi marginaalissa, sillä kaupalliset kustantajat ja valtamedian kirjallisuusarvostelijat eivät ole kiinnostuneita siitä. Selkokeskus kuitenkin jakaa kirjoittajille, kustantajille ja kuvittajille valtion tukea, jonka avulla selkokirjoja julkaistaan sekä alkuperäisteoksina että mukautettuina versioina muusta kirjallisuudesta.

Selkokielen opettelu alkaa tietoisuudesta

Vaikka selkokieli on kirjallisesti kehitetty kielen muoto, monia sen periaatteista voi noudattaa myös puhutussa kielessä. Tärkeää on tietoisuuden lisääminen: maallikko, joka ei ole opiskellut kielitiedettä tai kieliaineita, ei välttämättä edes huomaa puhuvansa tarpeettoman mutkikkaasti.

– Tyypillistä on yrittää puhua korostetun hitaasti ja kovemmalla äänellä, jos keskustelussa toinen osapuoli ei ymmärrä. Todellisuudessa ymmärrysongelma voi kuitenkin johtua esimerkiksi monimutkaisesta lauserakenteesta, erikoisista sanavalinnoista tai liian epäsuorista ilmaisuista, Lindholm kuvailee. Hän on kirjoittanut hoitajaopiskelijoille ohjekirjan dementiapotilaiden vuorovaikutuksesta.

– Kirjakielessä on paljon puheelle vieraita rakenteita, jotka voivat vaikeuttaa ymmärtämistä. Lisäksi viranomainen saattaa alkaa luennoida sen sijaan, että puhuisi tavallisen keskustelun tapaan vuorotellen asiakkaan kanssa ja keskustelukumppanin tarpeista käsin, selittää Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä.

Selkokieli voisi ilahduttaa monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti ole sen kohderyhmää. Kukapa ei olisi joskus lukenut virkamiehen kirjoittamaa ohjeistusta tai kuunnellut pitkällistä selostusta ja toivonut, että saisi siitä käännöksen selkeälle suomelle?

Teksti: Anni Aarinen

Lue lisää:

Koneen Säätiö myönsi apurahoja nykykielten laitoksen tutkijoille

Koneen Säätiön apurahojen saajat julkaistiin 8.12.2015. Seuraavissa rahoitusta saaneissa hankkeissa on mukana nykykielten laitoksen tutkijoita.

Suomalais-ugrilaiset kielet ja internet

FT Krister Lindén ja työryhmä, 79 120 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa rakennetaan prototyyppi automaattisesta järjestelmästä, joka verkkoharavointia käyttäen kerää ja ylläpitää linkkisivustoa pienillä suomalais-ugrilaisilla kielillä toteutetuille sivustoille. Järjestelmän avulla luodaan löydettyjen sivustojen teksteistä lisäksi virke-, lause- ja sanakorpuksia näille kielille. Julkaistut korpukset tulevat toimimaan lähdeaineistona kielentutkijoille. Hankkeen osana tuotetaan kielentunnistin, jolla internetistä löydettyjen sivujen kieli pystytään tunnistamaan. Lisäksi työ dokumentoidaan tieteellisesti väitöskirjassa kielen automaattisesta tunnistamisesta. Osana tutkimustyötä tuotetaan rakennettavan järjestelmän avulla myös tilastotietoa pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä internetissä. Hanke toteutetaan osana kansainvälistä CLARIN-yhteistyötä, jota suomessa edustaa FIN-CLARIN-konsortio.

Projektin aikana kehitetään maailman huippuluokkaa oleva tekstin kielentunnistin, joka kykenee tunnistamaan myös suurinta osaa suomalais-ugrilaisista kielistä. Hankkeen tuottama tilastotieto pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä Venäjän alueen internetissä on erittäin ajankohtaista. Sieltä saatava tekstiaineisto on myös tärkeä saada talteen tulevaisuutta varten.

Kielen säätely yliopistomaailmassa – englannin käytön vaihtelevat normit

FT, dosentti Anna Solin ja työryhmä, 75 325 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa tutkitaan kielen säätelyä yliopistomaailmassa erityisesti englannin kielen näkökulmasta. Kielen säätely ilmenee monissa eri muodossa: säätelyä on niin toisen puheen tai tekstin korjaaminen kuin kielenkäyttöoppaiden tai kielipoliittisten linjausten julkaiseminen. Hanke tutkii säätelyä erilaisten englannin käyttäjien ja englannin käytön normittajien näkökulmasta. Tutkittavana ovat muun muassa englanniksi kirjoittavat tutkijat ja tiedottajat sekä englanniksi luennoivat opettajat. Hankkeessa tarkastellaan myös yliopistohallinnon käytäntöjä, kuten yliopistojen virallisia kieliperiaatteita ja keskitettyjen kielipalvelujen toimintaa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, missä tilanteissa ja tekstilajeissa englannin käyttöä säädellään, ketkä toimivat kielellisinä auktoriteetteina ja millaisia näkemyksiä erilaiset akateemiset toimijat ilmaisevat englannin kielen roolista ja käytöstä.

Valtaosa yliopistojen kielipolitiikkaa koskevista tutkimuksista ja julkisesta keskustelusta liikkuu makrotasolla: puhutaan eri kielten asemasta korkeakouluissa, englannin ’imperialismista’, kielenkäytön rapistumisesta. Hankkeemme tavoitteena on tuoda esiin ruohonjuuritason toimijoiden ääni. Mitä ja miten geologi kirjoittaa englanniksi? Korjataanko nettisivujen kieliasu samoin kuin tutkimusartikkelin? Saako englanniksi luennoiva suomalainen kuulostaa suomalaiselta? Kuka tästä kaikesta päättää?

Kielensisäisen tekstityksen kehittäminen

Professori Mikko Kurimo ja työryhmä (HY:ltä mukana Prof. Liisa Tiittula ja tohtorikoulutettava, FM Minna Pöntys), 55 810 €

Automaattisen puheentunnistuksen avulla saavat kuulovammaiset, huonokuuloiset ja suomea opiskelevat puheen lähes viiveettä nähtäville tukemaan kuuntelua. Tässä hankkeessa on tarkoitus saattaa Suomessa automaattinen puheentunnistuksen tutkimuksen parissa tehtävä tutkimustyö hyödyttämään suurta joukkoa, lähes miljoonaa suomalaista, joille puhuttu kielenmuoto ei ole helposti saavutettavissa. Puheentunnistukseen perustuvaa tekstitystä kehitetään niin, että se on käytettävissä esimerkiksi luennoilla, television suorissa lähetyksissä ja teatterissa. Hankkeessa tutkitaan kielensisäisen tekstityksen saavutettavuutta ja automaattisen puheentunnistuksen menetelmiä, joilla olisi mahdollista tuottaa parempaa reaaliaikaista tekstitystä. Tekstityksen tutkimuksessa pääpaino on vastaanottajan näkökulmassa. Tutkimme sitä, millaista tekstin tulisi olla, jotta se on puheen seuraamisen kannalta ymmärrettävää ja riittävää.

Työ toteutetaan Aalto-yliopiston puheentunnistustutkijoiden ja Helsingin yliopiston tekstitystutkijoiden ja Humakin saavutettavuustutkijoiden monitieteisenä hankkeena. Hankkeessa kehitetään Aalto-yliopiston puheentunnistimesta automaattista ja puoliautomaattista tekstitystä tukevia tekstitystyökalun koeversioita, joiden avulla määritetään vastaanottajan kannalta oleelliset puheentunnistuksen kehitystarpeet. Hanke on kolmivuotinen ja siinä tuotetaan käyttäjiä varten vuosittain uudet parannetut koeversiot tekstitystyökalusta.

Puheentunnistuksen valtavirta tutkii vain väärintunnistettujen sanojen lukumäärän minimointia ja vain muutamaa valtakieltä. Kaikki sanat tai sanojen tunnistusvirheet kuitenkaan ole sisällön ymmärtämisen kannalta samanarvoisia. Tämä ristiriita korostuu erityisesti morfologisesti rikkaissa kielissä, joita ovat mm. suomalaisugrilaiset kielet. Tällöin automaattiseen puheentunnistukseen perustuva tekstitys vaatii valtavirrasta poikkeavien puheentunnistusmenetelmien kehittämistä.

Saksan kieli ja kulttuuri valloittivat Metsätalon

Maanantaina 5.10. Metsätalolla oli tavallistakin enemmän hulinaa, kun reilu 200 saksanlukijaa ja parisen kymmentä saksanopettajaa eri lukioista vieraili Saksa-aiheisessa toimintapäivässä. Tapahtuman järjesti joukko opiskelijoita ja opettajia germaanisen filologian ja saksan kääntämisen oppiaineista. Mukana oli myös Goethe-instituutti.

– Yhteistyö koulujen ja lukioiden kanssa on paitsi antoisaa, myös elintärkeää oppiaineen tulevaisuutta ajatellen, sanoo professori Ulrike Richter-Vapaatalo.

– Päivän järjestämiseen ja muuhun yhteistyöhön osallistuneet opiskelijat saivat tätä kautta myös työelämäyhteyksiä, joista voi olla hyötyä heidän ammatillista tulevaisuuttaan ajatellen.

Yksi ohjelmanumeroista oli rastikierros, jossa lukiolaiset suunnistivat itsenäisesti keskustakampuksella: kolme rastia Metsätalossa, yksi Kaisa-kirjastossa ja yksi päärakennuksella. Kullakin rastilla he ratkaisivat saksan kieltä harjoittavan tehtävän ja saivat oikeasta vastaukseksi palkinnoksi sanan. Viidestä sanasta he kokosivat lopuksi lauseen.

Lukio-opiskelijat istuskelivat myös saksalaisessa kahvilassa pelien ja sumpin äärellä sekä kuulivat infohuoneessa germanistiikan opiskelijoilta siitä, millaista on asuminen Saksassa ja kielten opiskelu Helsingin yliopistossa sekä mitä vaihto-opiskelumahdollisuuksia saksankielisiin maihin on tarjolla.

Lukioiden saksanopettajat puolestaan tutustuivat omassa infokahvilassaan ammatillisiin aiheisiin kuten saksan oppijoiden suullisen kielitaidon arviointiin, monikielisyysdidaktiikkaan ja muuhun saksanopetukseen liittyvään tutkimukseen.

Lopuksi kaikki kokoontuivat yhteiseen viisi luentoa tunnissa -tilaisuuteen, jossa tutustuttiin mm. musikaalien kääntämiseen, saksalaiseen taiteeseen ja kielen luonnolliseen omaksumiseen.

Kuvat: Heini Mähönen