Graffitit ottavat kantaa ja herättävät huomiota

Millaista sanallista sisältöä ja yhteiskunnallisia viestejä löytyy Belgradin graffiteista? Länsi- ja eteläslaavilaisia kieliä ja kulttuureita opiskellut Katja Jokiniemi analysoi gradussaan 623 graffitin aineiston, jonka hän keräsi itse Serbian pääkaupungissa Belgradissa.

”Pysähdy ja tunne ruusun tuoksu!” (Kuva: Katja Jokiniemi. Kuvan värejä on käsitelty.)

”Pysähdy ja tunne ruusun tuoksu!” (Kuva: Katja Jokiniemi. Kuvan värejä on käsitelty.)

Katso kymmenen teoksen kuvakansio Nykykielten laitoksen Facebook-sivulla. Katja on selittänyt kunkin graffitin taustoja ja tulkintoja kuvateksteissä suomeksi.

Miksi valitsit tämän tutkimusaiheen gradullesi? Mistä sait idean siihen?

– Olen seurannut katutaidetta jo pitkään niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ljubljanassa ja Belgradissa olen tutustunut Balkanin graffitikulttuuriin ensimmäisen kerran jo noin kymmenen vuotta sitten. Tällöin kiinnostuin paikallisen graffitikulttuurin erityispiirteistä. Perinteisen visuaalisen graffitikulttuurin lisäksi molemmista kaupungeista löytyy paljon sanallisen viestin sisältäviä graffiteja, jotka välittävät osin varsin voimakkaita ja huomiota herättäviä viestejä. Tyypillistä on myös vastakkaisia näkemyksiä edustavien ryhmien keskinäinen kilpailu graffitien avulla, esimerkiksi eri jalkapallojoukkueiden kannattajien välinen kilpailu tai kansallismielisten vs. anarkistien ja vasemmistosympatioita edustavien kilpailu, Katja kertoo.

Mitä viestejä graffitien tekijät pyrkivät välittämään?

– Belgradin sanallisen viestin sisältävissä graffiteissa käsiteltiin laajasti eri aihepiirejä. Suvaitsemattomat sisällöt (kansallismieliset, rasistiset, seksuaalivähemmistöihin vihamielisesti suhtautuvat graffitit) ja jalkapalloaiheiset graffitit dominoivat aineistoa. Näiden vastavoimana voidaan nähdä yhteiskuntakriittiset sekä vasemmiston ja anarkistien graffitit. Yhteiskuntakriittiset viestit käsittelivät laajasti serbialaisen yhteiskunnan eri osa-alueita henkilökohtaisista lähtökohdista, kun taas anarkististen ja vasemmistograffitien taustalla oli selvä poliittinen ideologia, Katja kuvailee.

– Keräsin aineistoni syksyllä 2010. Tällöin Belgradissa järjestettiin Pride-tapahtuma. Homovastainen aineisto lisääntyi katukuvassa räjähdysmäisesti tapahtuman alla. Poliittisten ja yhteiskuntakriittisten graffitien täydellisenä vastakohtana näyttäytyvät epäpoliittiset elämän tarkoitusta ja ihmisenä olemista pohdiskelevat graffitit, rakkaudentunnustukset sekä erilaisia populaarikulttuuriviittauksia sisältävät graffitit, hän jatkaa.

Mikä oli sinusta opettavaisinta gradun tekemisessä?

– Oli hienoa tarkastella itselle lähellä sydäntä olevaa ilmiötä järjestelmällisesti sekä pureutua graffitien merkityksiin ilmimerkityksiä syvällisemmin. Graffitien asettaminen yhteiskunnalliseen kontekstiinsa ja graffitien merkitysten löytäminen oli haastavaa ja toisinaan jopa varsinaista salapoliisintyötä toisesta kulttuuripiiristä tulevalle, Katja kertoo.

Katso kymmenen kuvan näyte Katja Jokiniemen aineistosta.

Yli 60 vuoden panos opetukseen, tutkimukseen ja työyhteisöön

Torstaina 22.5. vietettiin Leena Kahlas-Tarkan ja Laurel Bushin eläköitymisjuhlaa englantilaisessa filologiassa. Naiset ovat ehtineet viettää yliopistolla varsin pitkän tovin, sillä Laurel aloitti täällä jo 1970-luvulla ja Leenakin 80-luvulla – yhteensä reilusti yli 60 vuotta! Kumpikin on vuosien varrella opettanut tuhansia opiskelijoita, sillä he vetävät tiettyjä englantilaisen filologian pakollisia kursseja.

Leena_and_Laurel_photobyAnniAarinen

Vielä ei tarvitse jättää jäähyväisiä, sillä kumpikin nainen aikoo jatkaa tutkimuksen parissa ja näkyä laitoksen käytävillä jatkossakin.

Kuva: Anni Aarinen

Hevi ja videopelit vai klassikkokirjallisuus?

Kevätlukukauden viimeisen gradut on hyväksytty nykykielten laitoksen laitosneuvostossa 21.5.2014.

Gradussa opiskelijoilla on mahdollisuus perehtyä syvällisesti omaan kiinnostuksen kohteeseen. Nyt hyväksytyissä opinnäytteissä käsiteltiin monenlaisia kieleen, kirjallisuuteen, kulttuuriin ja kieliteknologiaan liittyviä aiheita. Graduntekijöitä inspiroivat mm. sukupuoli, nykyviihde ja kieltenopetus – eikä kääntämistä, kirjallisuuden klassikoita ja kielten erityispiirteitäkään toki unohdettu.

Esimerkkejä kevään sadosta:

  • Huumori ja ironia uudenlaisen maskuliinisuuden rakentamisessa nuorille miehille suunnatuissa aikakauslehdissä
  • Epämääräisyyttä ilmaisevan stuff-sanan käyttö Skotlannin englannissa
  • Millaisia ovat nuorisokirjallisuuden amerikkalaiset tytöt? Vertailussa mm. Pikku naisia ja Gossip Girl
  • Miksi kansalaisviestintään tarkoitettu EU-teksti tuntuu lukijasta vieraalta?
  • Lautapelin luonne kerronnan välineenä
  • Heavy metal -kappaleiden sanoitusten avainsanat
  • Homoidentiteetin kääntäminen Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan ranskannoksessa
  • Miten suomalaiset lukiolaiset oppivat englantia koulun ulkopuolella? Mikä on tämän oppimisen yhteys englannin oppimiseen koulussa?

Paljon onnea kaikille lukuvuonna 2013–2014 valmistuville!

”I don’t love you anymore” – break up in writing

Suomenkielinen lyhennelmä artikkelista löytyy englanninkielisen version alta.

Letters announcing the end of a romantic relationship share some specific characteristics, finds Lecturer Sabine Kraenker from the Department of Modern Languages. She studied real break-up letters and love break-up in novels published in 2000–2010 for her doctoral dissertation.

The sample included emails, SMSs, letters and diary entries.

The sample included emails, SMSs, letters and diary entries.

The texts that Kraenker analyzed were in French and in the form of letters, emails, SMSs, and in the novels also diary entries. Her corpus included 15 authentic messages written by ordinary people, and 25 fictional texts. Many of the texts were collected from the Association pour l’autobiographie in France.

– It was quite difficult to get copies of real break-up emails because the topic is very private, Kraenker says.

Argumentation and conciliation

The texts were all written in the first person and directly addressed to someone. These letters were typically short and very focused on the subject of the break-up. It was clear that the purpose of the letters was to announce that a love relationship is over.

– Usually when writing a letter, you begin by introducing the purpose why you write. However, it was typical for the break-up letters that the beginning was vaguer and the writer did not state clearly at first what the letter is about, Kraenker describes.

The letters included some reasoning on why the relationship cannot continue. Arguments were used to hide the end of a feeling by giving logical reasons for a change in the leaver’s sentiments. The responsibility of the break-up was often delegated to the two persons involved in the love relationship.

– It was typical that the leaver stated that he or she just doesn’t love the other person anymore, and that’s it, Kraenker says.

The tone of the letters was conciliatory. They were not written in a violent way, and neither tried to accuse the other person nor to make them feel guilty. Interestingly, all of the writers in this sample wanted to continue as friends after the break-up.

Fiction only deals with being left

In fiction, the point of view was almost always that of the person being left. The fictional texts described the suffering that the person was going through after their partner left them. The position of the person who leaves the other seems to be missing from this type of French literature.

Kraenker believes that the classic novel Lettres portugaises published in 1669 has greatly shaped the way French writers, especially women, see break-ups.

– The book describes the suffering of a woman after her man has left her, and portrays the woman as a victim. I think that is partly why it is not easy for French women to be proud and happy of their decision to end a relationship, Kraenker contemplates.

More information

Kraenker’s defense of dissertation takes place on 30 May 2014.

The title of Kraenker’s dissertation thesis is Les écrits de la rupture amoureuse dans les textes de gens ordinaires et la littérature française de l’extrême contemporain (2000-2010). English abstract of the thesis is available.


“En rakasta sinua enää” – näin erotaan viestillä

Parisuhteen päättymisestä ilmoittavilla eroviesteillä on tyypillisiä ominaisuuksia, käy ilmi Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta. Sabine Kraenker tutki väitöskirjassaan sekä tosielämän eroviestejä että rakkaussuhteen päättymiseen liittyviä tekstejä vuosina 2000–2010 julkaistuissa romaaneissa.

Kraenkerin analysoimat tekstit olivat ranskankielisiä kirjeitä, sähköposteja ja tekstiviestejä sekä romaaneissa myös päiväkirjamerkintöjä. Hänen aineistossaan oli 15 aitoa, tavallisen ihmisen kirjoittamaa eroviestiä ja 25 fiktiivistä tekstiä. Monet niistä saatiin Association pour l’autobiographie -yhdistykseltä Ranskasta.

– Oli varsin haastavaa saada kopioita oikeista eroviesteistä aiheen yksityisyyden takia, Kraenker kertoo.

Perustelua ja sovittelua

Kaikki analysoidut tekstit oli kirjoitettu minä-muodossa, ja ne puhuttelivat suoraan tiettyä henkilöä. Viestit olivat tyypillisesti lyhyitä ja keskittyivät hyvin tarkasti eroaiheeseen. Oli selvää, että viestien tarkoitus oli ilmoittaa rakkaussuhteen olevan ohi.

– Yleensä kirjeen alussa kerrotaan, miksi se on kirjoitettu. Eroviesteille oli kuitenkin tavallista, että viestin alku oli epämääräisempi ja kirjoittaja ei heti ilmaissut selkeästi, mitä aihetta viesti käsittelee, Kraenker kuvailee.

Viestit sisälsivät perusteluja sille, miksei rakkaussuhde voi enää jatkua. Argumentteja käytettiin peittelemään tunteiden loppumista: jättäjä esitti loogisia syitä sille, miksi hänen tunteensa ovat muuttuneet.

– Usein jättäjä kuitenkin ilmoitti, että hän ei vaan rakasta kumppaniaan enää, ja se siitä, Kraenker selittää.

Viestien sävy oli sovitteleva. Niillä ei pyritty satuttamaan eikä tarkoitus ollut syytellä toista osapuolta tai yrittää saada häntä tuntemaan syyllisyyttä. Erityistä oli se, että kaikissa Kraenkerin keräämissä viesteissä jättäjä halusi jatkaa eron jälkeen ystävinä.

Lisätietoa

Kraenker väittelee perjantaina 30.5.2014

Väitöskirjan tiivistelmä englanniksi. Väitöskirjan nimi on Les écrits de la rupture amoureuse dans les textes de gens ordinaires et la littérature française de l’extrême contemporain (2000-2010).

Fonetiikka valmistautuu ”big dataan”

Fonetiikka tutkii puhetta. Eräs puheentutkimuksen erityispiirre on aineiston keräämisen ja jaottelun työläys. Tällä hetkellä fonetiikka valmistautuu ison datan läpimurtoon.

Foneettinen tutkimus painottuu puheeseen prosessina, sen tuottamiseen ja havaitsemiseen ja siihen, miten puhe välittyy.

– Fonetiikka voi olla tutkijoille väline, mutta se on myös itsenäinen tutkimusala. On tärkeää tutkia esimerkiksi, miten ihminen omaksuu puhetta, mitä puhuminen on konkreettisena toimintana ja miten se vaikuttaa kielten muotoutumiseen ja moninaisuuteen, selittää tutkija Mietta Lennes nykykielten laitokselta.

Fonetiikalla on paljon yhtymäkohtia muihin tieteenaloihin. Esimerkiksi fonetiikka ja logopedia hyötyvät toisistaan. Puheteknologian alueella foneettista tietoa tarvitaan esimerkiksi laadukkaan puhesynteesin eli keinotekoisen puheen tai automaattisen puheentunnistuksen kehittämiseen. Koska melkein kaikkia maailman kieliä puhutaan, fonetiikalla riittää työsarkaa myös kielitieteissä, esimerkiksi kielten ääntämisen ja murteiden tutkimuksessa.

Lenneksen oma väitöskirja on parhaillaan esitarkastusvaiheessa. Hän on tutkinut sitä, miten suomen sanojen ja esimerkiksi vokaalien ääntäminen vaihtelee vapaassa keskustelupuheessa.

Lennes pyysi kahtakymmentä ystäväparia juttelemaan vapaasti keskenään noin 45 minuutin ajan. Hän äänitti puheen, minkä jälkeen alkoi varsinainen työ. Lennes ja kourallinen fonetiikan opiskelijoita litteroivat, rajasivat ja luokittelivat materiaalia taukojen rajaamiin puhunnoksiin, sanoihin, tavuihin ja äänteisiin.

– Kone ei ymmärrä puhetta, joten äänitetystä raakamateriaalista ei vielä ole hyötyä. Jos materiaalia halutaan tarkemmin tutkia, se pitää annotoida ainakin osaksi käsin, jotta tutkittavat yksiköt tai ilmiöt ja niiden väliset suhteet voidaan paikallistaa, Lennes kertoo.

Puhekorpuksen eli aineiston valmistaminen oli Lenneksen kohdalla vuosien työ. Puheentutkijoilla aineiston keräämiseen ja jäsentelyyn saattaa kulua valtaosa tutkimushankkeen kokonaisajasta. Koska työtä on paljon, on tärkeää, että aineisto säilytetään ja jaetaan myös muille tutkijoille. Tätä tavoitetta edistää Suomessa FIN-CLARIN -hanke, jossa Lennes työskentelee projektisuunnittelijana. Myös Lenneksen käyttämä aineisto on tulossa saataville tutkimustarkoituksiin Kielipankin kautta.

Köydenvetoa määrän ja laadun välillä

Pelkän käsityön varassa tutkijat eivät enää nykyisin ole. On myös kehitetty automaattisia menetelmiä, jotka esimerkiksi tunnistavat puhesignaalista äänteitä ja sanoja tai kohdistavat litteroitua tekstiä äänitiedostojen vastaaviin kohtiin. Automaattiset työkalut eivät kuitenkaan pysty samaan kuin tutkija. Näin päästäänkin ”big datan” eli valtavien aineistomäärien problematiikkaan:

– Automaation käyttöön liittyy köydenvetoa: yhtäältä halutaan paljon dataa, jotta voidaan kehittää automaattisia menetelmiä. Toisaalta data voi olla sotkuista, jos ihminen ei ole sitä käsitellyt ja iso datamäärä pitää kuitenkin lopulta korjata käsin. Vaihtoehdot ovatkin, että joko otetaan pieni aineisto ja käydään se tarkkaan läpi käsin tai käydään laaja aineisto läpi automaattisesti ja hyväksytään, että siinä on virheitä.

– Jos dataa on todella paljon, koneen tuottamat virheet eivät ole enää aineiston käytön kannalta kohtalokkaita, Lennes kertoo.

Lenneksen tutkimus näyttää, miten monella tavalla äännämme vokaalit vapaassa puheessa. Kun Lennes soittaa tallenteelta satunnaisen joukon koehenkilöiden puheessa esiintyvien sanojen vokaaliäänteitä, on helppo huomata, miten paljon vokaalin ääntäminen käytännössä vaihtelee. Esimerkiksi puhekielen ni-sanan i-vokaali kuulostaa koehenkilöiden puheessa välillä e-vokaalilta tai jonkinlaiselta välimuodolta kahden tai useamman vokaalin välillä.

Väitöskirjassaan Lennes pyrkii ymmärtämään äänteiden variaatiota luonnollisessa puheessa ja vuorovaikutuksessa. Miten kuuntelija ymmärtää puhujaa? Miksi emme juuri koskaan sano sanaa kahta kertaa samalla tavalla? Kuinka on mahdollista, että kuulija silti tunnistaa nämä erilaiset tuotokset samaksi sanaksi?

– Ihmiset ovat aika taitavia ennustamaan, mitä toinen ihminen sanoo ja toisaalta puhuja tietää, mitä kuulija odottaa. Mitä yleisempi sana, sitä vähemmän sanan vokaaleja tarvitsee puheessa erotella, ja mitä harvinaisempi sana, sitä selvemmin se yleensä äännetään, tiivistää Lennes.

BB-talo tieteen nimessä

Big data tarkoittaa isoja määriä aineistoa, jonka keräämisen nykyteknologia mahdollistaa.

Kiinnostava esimerkki ison datan käytöstä fonetiikassa löytyy Yhdysvalloista. MIT-yliopiston tutkijaryhmä Deb Royn johdolla asensi Big Brother -tv-ohjelman tyyliin Royn kodin täyteen mikrofoneja ja videokameroita ja tallensi perheen arkea kolmen vuoden aikana 90 000 tuntia eli noin 8–10 tuntia päivässä. Tarkoitus oli tutkia kerätyn tietomäärän avulla, miten Royn lapsi oppi puhumaan. Ted talk -videolla voi kuulla puolen vuoden ajalta kaikki harjoituskerrat, joiden aikana Royn lapsi oppii sanomaan englannin sanan vesi ”water”.

Fonetiikan professori Martti Vainio uskoo, että Suomessa voitaisiin tehdä samantyyppisiä ison aineiston tutkimuksia suomalaisten lasten puheen oppimisesta.

– Tietenkin asiaan liittyy eettisiä ongelmia, kuten yksityisyyden suoja, jotka pitäisi ratkaista.

Vainion mielestä isoja aineistoja voitaisiin käyttää hyväksi myös esimerkiksi vieraan kielen oppimisen tutkimisessa kouluissa.

– Iso data tulee olemaan foneettisten teorioiden koekenttä. Jos tutkimuksen kehityksessä ei ole mukana, jää sen jalkoihin. Siksi on parempi olla suuren aallon edellä, Vainio toteaa.

Fonetiikkaa alakoululaisille

Professori Vainion mukaan fonetiikkaa pitäisi opettaa jo alakoululaisille.

– Fonetiikkaa pitäisi käsitellä äidinkielentunnilla. Fysiikan tunnilla oppilaille opetetaan atomi, samalla tavalla oppilaiden tulisi käsitteellisesti erottaa edes kirjain äänteestä.

Anna-Kaisa Mustaparta Opetushallituksesta ei tyrmää Vainion ajatusta vaan kutsuu tutkijat mukaan opetussuunnitelman uudistustyöhön.

Opetushallituksessa uudistetaan parhaillaan perusopetusta, mutta fonetiikkaa ei opetussuunnitelmassa juuri käsitellä mainintaa lukuun ottamatta. Mustaparta kertoo, että fonetiikan osalta minimioppimistavoite on se, että oppilas osaa peruskoulun käytyään katsoa sanakirjasta foneettisten aakkosten avulla, miten jokin sana äännetään.

Mustaparran mukaan kielenopiskelun tapoihin halutaan lisää vapautta.

– Kannustamme erilaisiin opetustapoihin. Ei ole esimerkiksi mitään pakollisia teemoja, joita tulisi käsitellä.

Helsingin yliopistolla järjestettiin 6.5.2014 seminaari puheen visualisoinnista ja sen suhteesta kielten opetukseen.

Teksti: Heta Muurinen