Václav Havelin ”Poislähteminen”


Václav Havel
muistetaan Tšekkoslovakian ja sittemmin  Tšekin tasavallan presidenttinä, kirjailijana ja toisinajattelijana, jolle ”elämä totuudessa” oli enemmän kuin oma vapaus. Tämä tinkimätön ja lahjomaton taistelija oli samalla äärimäisen kohtelias, vähän ujo ja varsin huomaavainen ihminen.

Hän nousi presidentiksi epätavallisella tavalla ja hoiti virkaansa, ainakin alussa, epäsovinnaisella tyylillä. Hän otti henkivartijoiksi nuoria naisia, valitsi neuvonantajia värikkäästä taiteilijajoukosta ja suhtautui protokollaan luovasti. Siinä missä muut presidentit puhuvat tulkin välityksellä, hän puhui välillä myös tulkin kanssa.

Minulla oli ilo ja kunnia toimia Havelin tulkkina hänen Suomen valtiovierailunsa aikana keväällä 1991. Ensimmäisen päivän päätteeksi istuin presidentin ja hänen Olga-vaimonsa kanssa autossa matkalla hotelliin. Olimme kaikki pitkän virallisen ohjelman jälkeen väsyneitä ja nautimme hetken hiljaisuudesta, kun takapenkiltä kuului kysymys: ”Tehän opetatte Helsingin yliopistossa. Saanko kysyä jotain työstänne?”

”Hän ei varmaan halua kysyä tšekin kielestä, siinä hän on todellinen mestari, ja tuskin tšekin kirjallisuudestakaan”, ajattelin. ”Olisiko hän kiinnostunut neurolingvistiikasta?”

Havelin kysymys koski kuitenkin jotain aivan muuta: ”Miten suomalaiset opiskelijat juhlivat? Tarkoitan miten he irrottelevat?” Nuoret ihmiset ja vaihtoehtoinen kulttuuri olivat aina lähellä hänen sydäntään.

Tšekin kielen opiskelijat halusivat ehdottomasti tervehtiä Václav Havelia ja odottivat seuraavana päivänä hänen kävelyreittinsä varrella. Kun seurue tuli heidän kohdalleen, he huusivat: ”Na vaše zdraví, pane prezidente!” (Terveydeksenne, herra presidentti!) ja ojensivat hänelle Becherovka-lasillisen. Havel arvosti tervehdystä, mutta turvanaiset eivät ymmärrettävistä syistä antaneet hänen maistaa juomaa. Presidentti huolestui: ”Eikö se ole epäkohteliasta noita nuoria kohtaan?”

Juhlaillallisella istuin tulkkimaisesti Václav Havelin takana vesilasi kädessä. Aterian jälkeen hän kääntyi puoleeni: ”Oletteko kovasti kiintynyt vesilasiinne?” Vastasin, että tarpeen vaatiessa osaisin ehkä luopua siitä. ”Minä olen onnistunut tahrimaan solmiotani kastikkeella. Kohta joudun pitämään puheen ja silloin kaikki objektiivit suuntautuvat minuun. En halua, että tuo tahra varastaa show’n, joten ajattelin kokeilla vähän vedellä…” Tahran olisi pitänyt olla aikamoinen, että se olisi vienyt huomion hänen sanoistaan – niin herkullisia hänen puheensa tuohon aikaan olivat.

Omaperäinen ja osuva kieli sekä itseironia olivat hänen ilmaisukeinojaan sekä puheissa että näytelmissä. Hänen viimeiseksi näytelmäkseen jäi Odcházení (Poislähteminen, 2007). Otsikon kieliopillinen imperfektiivinen aspekti viittaa lähtemisprosessin loputtomuuteen. Näytelmä kertoo siitä, miten vaikeaa on luopua vallasta ja jättää virka – muukin kuin presidentin virka.

Joulukuun 18. päivänä aspekti muuttui perfektiiviseksi ja poislähteminen poismenoksi. Václav Havel on jättänyt merkittävän, taipumattoman ja inhimillisen ihmisen viran.

Helena Lehečková

Kirjoittaja on dosentti ja tšekkiläisen filologian yliopistonlehtori

Maailmankuulun lingvistin kipinä kieliin syttyi intiaaneista

Kielitieteilijä Andrei Kibrik Kuva: Mika Federley

Kielitieteilijä Andrei Kibrik

Andrei Kibrik on monipuolinen venäläinen lingvisti, joka on niittänyt mainetta kaikkialla maailmassa harvinaisten kielten tutkijana. Kibrik vieraili joulukuussa nykykielten laitoksella, jossa hän esitteli puhutun venäjän korpuksia eli kieliaineistoja.

Puhutun kielen saattaminen kirjalliseen muotoon on työlästä. Minuutin analysoimiseen ja litterointiin menee harjaantuneelta tutkijalta tunti. Työmäärän lisäksi tarkkuuden määrittely on ongelmallista, sillä aineiston käyttäjillä on erilaisia tarpeita.

Sanaston tutkija ei tarvitse intonaatiota kuvaavia merkkejä, kun vuorovaikutustutkija taas haluaisi myös eleet ja ilmeet mukaan kuvaukseen. Kibrikin tutkimusryhmä on ratkaissut ongelman litteroimalla tekstit kolmella tavalla niin, että käyttäjä voi itse valita tarkkuustason.

Kibrik tunnetaan paremmin muiden kuin venäjän kielen tutkijana. Myös Kibrikin isä Aleksandr on maailmakuulu kielitieteilijä. Isän ura ei kuitenkaan ollut ainoa syy, miksi lingvistiikka alkoi kiinnostaa jo pienenä.

– Olin innoissani intiaaneista, kuten monet pikkupojat. Halusin selvittää, millainen on heidän kielensä. Erityisesti pidin navaho-intiaaneista.

Valkoinen mies ja liian monimutkaiset kielet

Kibrikille selvisi kuitenkin pian, että navahon kieli on jo tarkoin tutkittu ja sen puhujiakin on yli 150 000. Kiinnostus ”eksoottisiin” kieliin oli kuitenkin herännyt.

Kielet ovat vieneet Kibrikin paikkoihin, joiden olemassaolosta vain harva tietää. Hän on tutkinut muun muassa dagestanilaisia kieliä sekä turkinsukuista tuvan kieltä, jota puhutaan Mongolian pohjoispuolella. Hänen merkittävin tutkimuskohteensa on kuitenkin Alaskassa puhuttavat kielet.

– Tutkimuksessa on kaksi suurta ongelmaa. Itse kielet, joista suuri osa kuuluu niin kutsuttuun atabaskan kieliryhmään, ovat todella vaikeaselkoisia. Niiden kieliopilliset elementit muodostavat epämääräisiä klimppejä, jotka vielä vaihtelevat sanasta toiseen. Toinen ongelma on kielenpuhujien haluttomuus yhteistyöhön. Valkoista miestä karsastetaan edelleen.

Karsastamiselle on historialliset syynsä. Viime vuosisadalla yhdysvaltalainen kielipolitiikka ei suosinut vähemmistökieliä. Alaskassa puhuttavien parinkymmenen kielen tutkimus ja elvyttäminen tulee kielten säilymisen kannalta liian myöhään. Useimmat niistä katoavat maailmankartalta seuraavan 50 vuoden aikana.

Lingvistien sukuperinne katkeaa

Kibrikin tutkimusten sivutuotteena on syntynyt myös kuvauksia ”Alaskan venäjästä”, jota ovat ylläpitäneet 1840-luvulla Ninilchikin kaupunkiin muuttaneet venäläiset. Kibrikin kuvaus tästä oudolta kalskahtavasta venäjästä sisältyy juuri ilmestyneeseen artikkelikokoelmaan Sociological approaches to non-standard Russian (Slavica Helsingiensia 34).

Kysymykseen lingvistiikan perinteen jatkumisesta suvussa, Kibrik vastaa naurahtaen.

– Onneksi ei jatku. Ei ole hyvä, että lapset tekevät ihan samaa kuin vanhemmat. Tartunnan kielentutkimukseen pojat kyllä saivat kun kävivät jonkin aikaa koulua Alaskassa, mutta onneksi he valitsivat toiset alat. Toinen pojista on psykologi, toinen opiskelee insinööriksi.

Arto Mustajoki
Kirjoittaja on nykykielten laitoksen johtaja


Italian ja ranskan opetukselle ja tutkimukselle lisää rahaa

Italialaisen- ja ranskalaisen filologian opetukselle ja tutkimukselle on myönnetty 45 000 euron lisärahoitus vuodelle 2012. Lisäksi oppiaineille on arvioitu sama 45 000 euron summa vuodelle 2013. Raha on peräisin Tulevaisuusrahastosta, joka on perustettu hoitamaan yliopiston varainhankinnan pääomalahjoituksia.

Italialaisen filologian professori Elina Suomelan mukaan lisärahoitus on merkittävä oppiaineen tulevaisuuden kannalta.

– Tämä on iloinen uutinen. Raha tulee todelliseen tarpeeseen, Suomela sanoo.

Yhteensä Tulevaisuusrahaston tuotosta jaetaan vuodelle 2012 rehtorin päätöksellä kaksi miljoonaa euroa. Eniten rahaa saavat ensi vuonna humanistinen (440 000 euroa) ja lääketieteellinen tiedekunta (360 000 euroa).

Tulevaisuusrahaston tuotonjakoa on valmisteltu yhteistyössä tiedekuntien kanssa. Jaossa on otettu huomioon muun muassa lahjoittajien toiveet, tiedekuntien näkemykset keskeisistä kehittämiskohteista sekä kampanjaan osallistuneiden hankkeiden aktiivisuus.

Kaikkiaan Helsingin yliopiston peruspääoman varainhankinnan tulos on valtion vastinrahoituksen jälkeen lähes 64 miljoonaa euroa. Lahjoitusten tuotoilla yliopisto tukee laajasti eri alojen tutkimusta ja opetusta.

>> Humanistit saavat vuonna 2012 suurimman potin Helsingin yliopiston varainhankinnan tuotosta
 

Slavica Helsingiensia 40 ilmestynyt

Instrumentarium of Linguistics: Sociolinguistic Approaches to Non-Standard Russian (Slavica Helsingiensia 40, toim. Arto Mustajoki, Ekaterina Protassova, Nikolai Vakhtin) on ilmestynyt.

Sisällysluettelo, tilaukset ja pdf-versio: http://www.helsinki.fi/slavicahelsingiensia/preview/sh40/

Description / Описание

The dissemination of the Russian language in the world has taken place over the centuries, leading to the appearance of both permanent and ephemeral varieties of Russian speech affected by language con­tact and language mixing. In today’s situation, regional varieties of non-standard Russian are mainly studied from a sociolinguistic point of view, but ethnographic, psycholinguistic, and discourse analytic methods are used as well. The present collection of articles is an attempt to uncover the mechanisms of language contact in its historical and synchronic aspects, in Russia, the CIS, and ‘the far abroad’.

Распространение русского языка в мире происходило на протяжении ве­ков, вызывая появление контактных и смешанных разновидностей русской речи, устойчивых или преходящих. В современной ситуации региональные варианты нестандартного русского изучаются прежде всего социолингви­стическими, но также этнографическими, психолингвистическими, дискурс-аналитическими методами. Настоящий сборник представляет собой попытку вскрыть механизмы языкового контакта в историческом и син­хронном плане, как на территории России и стран СНГ, так и в дальнем за­рубежье.

Product Details, Order Information, and PDF Version: http://www.helsinki.fi/slavicahelsingiensia/preview/sh40/

Monipuolisesta kielitaidosta pidettävä kiinni

Englannin ylivalta jatkuu lukiolaisten kielivalinnoissa, sillä lähes kaikki tänä vuonna lukion oppimäärän suorittaneet olivat opiskelleet englantia kotimaisten kielten lisäksi, ilmenee Tilastokeskuksen keskiviikkona julkaisemista luvuista. Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella kielten opiskelun vähenemistä ja samalla suomalaisten kielitaidon kaventumista pidetään huolestuttavana.

– Opiskeltavien aineiden kurssivalikoima on lukiossa laajentunut, ja pakollinen ruotsi syö tilaa muilta kieliltä. Tämä voi vaikuttaa etenkin poikien kiinnostukseen valita ylimääräisiä kieliä, ranskan kielen professori Mervi Helkkula arvioi.

Valinnaisten kielten opiskelu kiinnostaakin lukiossa tyttöjä huomattavasti enemmän kuin poikia. Toiseksi suosituimpana kielenä, mutta selväsi englannin takana, jatkaa saksa, jota on opiskellut joka neljäs lukion suorittaneista.

Espanjan suosio kasvaa – ranskan taitajista pula

Seuraavina tulevat ranska ja espanja, joiden opiskelijamäärät olivat lukion päättäneiden valitsemissa kielissä lähes tasoissa. Ranskaa opiskeli lukio-opintojensa aikana 17 ja espanjaa 16 prosenttia opiskelijoista.

Espanjan kieli on poikkeuksellisessa asemassa siinä, että sen opiskelijamäärät ovat viime vuosina olleet kasvussa. Iberoromaanisten kielten professorin Timo Riihon mukaan suosiolle on monta syytä.

– Globalisaation kautta maailma on muuttunut, ja ihmisillä on Espanjan lisäksi kontakteja paljon myös Latinalaiseen Amerikkaan. Lisäksi espanjan kieli kuuluu ja näkyy nykyisin esimerkiksi televisiosarjoissa, musiikissa ja vaikkapa ravintoloiden nimissä. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että espanjaa puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä.

Samaan aikaan ranskan opiskelijamäärät ovat laskeneet. Mervi Helkkulan mukaan tämä on valitettavaa, sillä sekä ranskaa että suomea osaavista ihmisistä on jatkuvasti pula. Hänen mukaansa ranskan taito on esimerkiksi EU:ssa välttämätön, jos haluaa hoitaa tehtävänsä hyvin. Kielten lisäksi tarvitaan kulttuurin tuntemusta

Liike-elämä ja kulttuuri kohtaavat

Vaikka saksan kieli on yhä tukevasti toisena, myös sen suosio on laskussa, sillä vielä vuonna 2007 saksaa oli opiskellut joka kolmas lukiosta valmistuneista.

– Liike-elämän selvitysten mukaan saksa on kuitenkin se kieli, jota rekrytoijat toivovat hakijoiden osaavan. Englannin kielen taitoahan pidetään nykyään itsestäänselvyytenä. Kannattaa myös muistaa, että Berliini on palannut Euroopan luovan kulttuurielämän keskukseksi, germaanisen filologian professori Irma Hyvärinen sanoo.

Venäjää oli opiskellut noin seitsemän prosenttia lukion tänä vuonna päättäneistä. Vaikka opiskelijoiden määrä onkin noussut viime vuosina muutaman prosenttiyksikön, on luku jo yksin maantieteellisen sijaintimme huomioon ottaen alhainen.

– Kehityksen suunta on sinänsä ilahduttava, mutta seitsemän prosenttia lukiosta valmistuneista ei riitä vastaamaan tarpeisiin, joita liike-elämän selvityksissä on toistuvasti tuotu esiin. Ei ole myöskään mitään syytä olettaa, että asioiminen venäläisten tahojen kanssa onnistuisi jatkossakaan pelkän englannin pohjalta. Menestyminen Venäjällä edellyttää paitsi venäjän kielen myös venäläisen kulttuurin, perinteiden ja tapojen tuntemusta, sanoo venäjän kielen professori Ahti Nikunlassi.

Liike-elämän tarpeiden lisäksi kielitaidolla on toinenkin ulottuvuus, muistuttaa Irma Hyvärinen. – Kielen kautta ihminen hahmottaa maailmaa eri tavalla. Kielten osaaminen tekee ihmisistä moniarvoisempia ja auttaa hyväksymään ja ymmärtämään toisia.

Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella opetetaan ja tutkitaan Euroopassa puhuttavia kieliä, kulttuuria ja kirjallisuutta. Opetusta tarjotaan kaikkiaan 23 kielessä.