375 humanistia: Anna Mauranen

Anna Mauranen vastaa Helsingin yliopiston vararehtorina kansainvälisyydestä, yhteiskuntasuhteista ja henkilöstöpolitiikasta. Englannin kielen professorina Mauranen on yksi Helsingin yliopiston kansainvälisesti siteeratuimpia tutkijoita. Jos vararehtorin velvollisuuksilta ja tutkimukselta jää aikaa, Mauranen käyttää sen mielellään suosikkiharrastuksensa maalauksen parissa.

Tutustu Anna Mauraseen 375 humanistia -verkkosivuilla

Helsingin yliopisto esitteli tutkimustaan Pekingissä syksyllä 2014. Anna Mauranen Science in dialogue -päätapahtumassa.​ Kuva: Veikko Somerpuro

Helsingin yliopisto esitteli tutkimustaan Pekingissä syksyllä 2014. Anna Mauranen Science in dialogue -päätapahtumassa.​ Kuva: Veikko Somerpuro

Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta nostaa esiin 375 humanistia. Sivustolla esiteltävät henkilöt avaavat näkymää humanistisen alan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen merkitykseen sekä tarjoavat esimerkkejä humanistien laaja-alaisesta osaamisesta.

Zum deutschen Einfluss auf die finnische Musik

***suomenkielinen versio alla***

Eero Tarasti: Zum deutschen Einfluss auf die finnische Musik

Die Geschichte der finnischen Musik beweist, dass sie immer ein fester Teil der europäischen Tonkunst gewesen ist. Der Kanon der Kunstmusik, der fast ausschließlich aus deutscher Musik besteht, hat in Finnland feste Wurzeln geschlagen. Die Bibliothek von Antti Chydenius in Kokkola zeigt, dass schon im 18. Jahrhundert die neuesten Kompositionen von Haydn, Mozart und Beethoven in Finnland gespielt wurden. Die besten Musiker in unserem Land – Friedrich Pacius und Richard Faltin – waren beide Deutsche. Das Leben von Louis Spohr, Hofmusiker in Kassel und Lehrer von Pacius, diente als Vorbild für die Gestaltung des Musiklebens in Helsinki. Der Schwiegersohn von Pacius, Karl Collan, hat das Kunstlied in Finnland eingeführt.

Der bekannteste finnische Komponist Jean Sibelius (1865-1957) ist durch den Unterricht bei seinem Lehrer Martin Wegelius stark vom Wagnerismus beeinflusst. Sibelius erhielt seine Grundausbildung in Berlin bei Professor Albert Becker und in Wien bei dem Komponisten Karl Goldmark. Der finnische Nationalstil wurde im Jahr 1892 mit der Uraufführung der Kullervo-Sinfonie geboren. Danach konzentrierte Sibelius sich auf zwei traditionelle deutsche Genres: die Sinfonie und die sinfonische Dichtung. Er wollte vor allem als exzentrischer, aber vollwertiger Vertreter der großen Tradition der deutschen Sinfonie (Beethoven, Brahms, Bruckner) gelten.

Durch Sibelius wurde die Sinfonie zum zentralen Teil der klassischen Musik Finnlands, ein Prüfstein für alle bedeutenden finnischen Komponisten von Melartin, Madetoja, Kokkonen, Sallinen bis hin zu Rautavaara, Hämeenniemi, Kaipainen und Segerstam (der den Weltrekord hält: Er hat bisher insgesamt 270 Sinfonien komponiert). Die Sinfonie wurde zu einer finnischen Kulturinstitution, denn sie verband die Seele, den Geist und die Tiefsinnigkeit der deutschen Musik mit der durch Asketismus und Religiosität geprägten finnischen Ernsthaftigkeit. Vor und nach dem Zweiten Weltkrieg wurden die Kontakte von finnischen Musikern zu Deutschland immer enger, und zum Beispiel die Sängerinnen Aulikki Rautavaara und Lea Piltti machten in den 30er und 40er Jahren in Deutschland Karriere. Nach dem Zweiten Weltkrieg rekrutierten die deutschen Opernhäuser immer mehr finnische SängerInnen. Die Bassisten Martti Talvela und Matti Salminen wurden bei den Bayreuther Festspielen geradezu gefeiert. Auch viele finnische Komponisten waren in Deutschland sehr erfolgreich, und dort werden auch weiterhin viele ihrer Werke (ur)aufgeführt.

***

Saksan vaikutus Suomen musiikkiin

Suomen musiikin historia osoittaa, että se on aina ollut kiinteä osa eurooppalaista säveltaidetta. Taidemusiikin kaanon, joka on yhtä kuin saksalainen musiikki, juurtui Suomeen. Jo 1700-luvulla meillä kuultiin tuoreimmat uutuudet Haydnilta, Mozartilta ja Beethovenilta, kuten Antti Chydeniuksen kirjasto Kokkolassa osoittaa. 1800-luvun parhaimmat muusikot maassamme olivat saksalaisia: Friedrich Pacius ja Richard Faltin. Paciuksen opettajan, Kasselin hovimuusikon Louis Spohrin elämä oli mallina sille, miten musiikkielämä Helsingissä järjestettiin. Paciuksen vävy Karl Collan toi saksalaisen liedin Suomeen.

Suomen tunnetuin säveltäjä Jean Sibelius (1865-1957) kasvoi opettajansa Martin Wegeliuksen wagnerismin hengessä. Sibelius sai peruskoulutuksensa Berliinissä prof. Albert Beckerillä ja Wienissä säveltäjä Karl Goldmarkilla. Suomalainen kansallinen tyyli syntyi 1892 Kullervo-sinfonian kantaesityksen myötä. Jatkossa Sibelius keskittyi kahteen saksalaisen perinteen keskeiseen musiikkilajiin: sinfoniseen runoelmaan ja sinfoniaan. Hän halusi ensi sijassa esiintyä suuren saksalaisen sinfoniaperinteen – Beethoven‒Brahms‒Bruckner – omintakeisena, mutta täysivaltaisena edustajana.

Hänen myötään sinfoniasta tuli suomalaisen taidemusiikin keskeinen laji, kaikkien merkittävien säveltäjien koetinkivi Melartinista, Madetojasta, Kokkosesta, Sallisesta Rautavaaraan, Hämeenniemeen, Kaipaiseen ja Segerstamiin (maailmanennätys 270 sinfoniaa tähän saakka). Sinfoniasta tuli suomalainen kulttuuriyksikkö, koska siinä yhdistyi saksalaisen kulttuurin sielukkuus (Geist) ja syvällisyys (Tiefsinnigkeit) suomalaiseen askeettiseen, uskonnollishenkiseen vakavuuteen. Suomalaisten muusikkojen Saksan yhteydet kehittyivät sodan molemmin puolin, Aulikki Rautavaara ja Lea Piltti loivat uransa siellä 30- ja 40-luvuilla ja sodan jälkeen saksalaiset oopperatalot rekrytoivat ahkeraan suomalaislaulajia. Bayreuthin juhlittuja bassoja olivat Martti Talvela ja Matti Salminen. Monet säveltäjät loivat uraansa Saksassa ja heidän teoksiaan esitetään siellä.

Teksti: Eero Tarasti

Study visit to Kreab

On March 18th, a group of English Translation students from the University of Helsinki visited The Kreab Group offices in Helsinki. Kreab is a global advisory firm with consultants of 40 nationalities in 25 countries. They are experts in financial, corporate, and public affairs communications worldwide. The group briefly met Matti Saarinen, Senior Partner and Chairman of the Board. Then they were hosted by Jan Erola, Associate Director who made a presentation about Kreab operations with concrete examples. He talked about what they do and how they do it.

KreabstudentpictureJan Erola presented various aspects of Kreab’s business activities. He talked about how the company assists in communications during large corporate mergers. He showed a list of many of the largest corporate mergers in Finland in recent years where they had assisted and explained what they do and how they do it.

He also talked about some of the public advocacy campaigns that they had done. One example would be attempting to change Finnish views toward Estonian health care. Modern Estonian health care is similar to Finnish standards and the doctors and staff there can speak Finnish because many have received training in Finland. The problem is that many Finns think that it is still like it was in the Soviet Union. New European Union regulations allow citizens to get certain treatments in other countries. So, Estonians would like to attract Finns. They explained how they made a campaign to change the image of Estonian hospitals in Finland.

There was a lot of discussion about traineeships. Kreab translates annual reports and translation students would be ideal to assist in this and with other projects. The study visit was interesting as well as enlightening and we thank Kreab for inviting us.

Text: Mike Garant

Piirtäminen on ilmaisua vapaimmillaan

Charlie Hebdo -piirtäjänä tunnettu Bernard ”Willem” Holtrop haluaa sanoa asiat suoraan. Satiiri on hänen tapansa koetella sananvapauden rajoja.

Willem vieraili Helsingissä 23.3.2015 Satiiri ja sananvapaus -paneelissa. Tilaisuuden järjesti Helsingin yliopiston ranskalaisen filologian oppiaine. Kuva: Mika Federley

Willem vieraili Helsingissä 23.3.2015 Satiiri ja sananvapaus -paneelissa. Tilaisuuden järjesti Helsingin yliopiston ranskalaisen filologian oppiaine. Kuva: Mika Federley

– Satiirin tehtävä on pistää ruotuun sellaiset ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Se yrittää saada ihmiset katsomaan maailman tapahtumia kriittisesti ja samalla saada heidät nauramaan. Olisi kuitenkin varsin optimistista odottaa, että ihmiset muuttaisivat ajatteluaan kuvieni perusteella, Willem sanoo.

Satiirilla on vahva asema erityisesti ranskalaisessa lehdistökulttuurissa. Satiiriset piirrokset nauttivat journalismissa erityisestä vapaudesta.

– Lehtiartikkelia voidaan toimituksessa lyhentää niin, ettei toimittaja saa sanoa täysin mitä haluaa. Piirrosta sen sijaan ei voi muokata, joten se on julkaistava sellaisenaan tai ei ollenkaan, hän selittää.

Pilapiirtäjän työympäristö. Piirros teoksesta Willem Akbar !, julkaistu Willemin luvalla.

Pilapiirtäjän työympäristö. Piirros teoksesta Willem Akbar !, julkaistu Willemin luvalla.

Vaikutus tehtävä välittömästi

Willem piirtää, koska ei koe olevansa hyvä puhuja, mutta haluaa kuitenkin keskustella. Aiheita riittää aina.

– Todellinen työni on siinä, että katson televisiota, kuuntelen radiota ja luen lehtiä – pysyn perillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Itse piirtäminen käy nopeasti, hän kertoo.

Willem väittää, ettei ole mitään aiheita, joista hän ei voisi piirtää.

– Rajoja ei ole, mikään ei ole pyhää. Jos kadun jotain piirrostani jälkikäteen, kyse on paremminkin siitä, etten esittänyt pointtiani tarpeeksi suorasti, hän selittää.

Piirtäjä joutuu etsimään rajaa suoruuden ja ilmiselvyyden välillä.

– Saatan pohtia mielessäni kuvan ideaa koko päivän, mutta kuvan on tehtävä vaikutus lukijaan parissa sekunnissa. Jos vitsin joutuu selittämään, se on kuollut jo syntyessään, Willem sanoo.

Piirtäminen aseena

Terrori-iskut Charlie Hebdon toimitukseen tammikuussa ja Kööpenhaminassa järjestettyyn sananvapaustapahtumaan helmikuussa kuohuttivat maailmaa.

– Satiirisesta piirtämisestä on tulossa vaarallista, mutta minun vain täytyy jatkaa. Kaiken, mitä saan päähäni, on myös tultava ulos, Willem kertoo.

Willem on ilmaissut itseään piirtämällä vuosikymmenten ajan. Häntä motivoi suuttumus.

– Olen vihainen. Erityisesti nyt, kun niin moni kollegani on kuollut – mutta jo sitä ennenkin maailmassa oli paljon syitä suuttumiseen. Piirtäminen on minun aseeni, hän kiteyttää.

Uudet ystävät. Piirros teoksesta Willem Akbar !, julkaistu Willemin luvalla.

Uudet ystävät. Piirros teoksesta Willem Akbar !, julkaistu Willemin luvalla.

Itsesensuuri olisi luovuttamista

Tunnelma haastattelussa vakavoituu, kun esille kaivetaan Charlie Hebdon toimituksesta otettu yhteiskuva.

– Tuo mies on kuollut. Ja hän. Ja hän. Ja hän, Willem osoittaa sormella kuvan henkilöitä yksi kerrallaan.

Willem yrittää piirtää Charlie Hebdolle nyt vielä aiempaa enemmän, kun toimitusta pyöritetään pienemmällä porukalla. Hän ei aio muuttaa linjaansa.

– Mikä tahansa itsesensuuri tarkoittaisi sitä, että tappajat ovat voittaneet, hän sanoo.

Katsomme valokuvaa erään Charlie Hebdo -vainajan hautajaisista. Arkku on tussattu täyteen kollegoiden ja ystävien viestejä ja piirroksia. Piirtäminen jatkuu.

Teksti: Anni Aarinen. Piirrokset teoksesta Willem Akbar !, julkaistu Willemin luvalla. Valokuvat: Mika Federley.

Tutustu myös

375 humanistia: Andrew Chesterman

Andrew Chesterman muutti Lontoosta Suomeen vuonna 1968. Hänestä tuli ”suomalainen britti”, tai kuten eräs tutkijaseminaarilainen asian ilmaisi ”meidän hovimamumme”. Työuransa hän aloitti englannin kielen opettajana Savonlinnassa. Vuonna 2010 hän siirtyi emeritukseksi Helsingin yliopiston monikielisen viestinnän professuurista.

Tutustu Andrew Chestermaniin 375 humanistia -verkkosivuilla

AC.JoensuuHelsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta nostaa esiin 375 humanistia. Sivustolla esiteltävät henkilöt avaavat näkymää humanistisen alan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen merkitykseen sekä tarjoavat esimerkkejä humanistien laaja-alaisesta osaamisesta.