Väitös: Kökköenglanti uppoaa opiskelijoihin parhaiten

Jaana Suviniitty Kuva: Nykykielten laitosJaana Suviniitty. Kuva: Nykykielten laitos 

Tuore väitös osoittaa, että suomalaiset opiskelijat ymmärtävät parhaiten englantia, kun se ei ole opettajan äidinkieli. Opiskelijoiden mielestä englanti yleiskielenä eli lingua francana (ELF) on helposti ymmärrettävää, koska se on riisuttu kielellisistä hienouksista. Opettajat myös varmistavat eri menetelmin, että he tulevat ymmärretyksi. FM Jaana Suviniityn englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan 14. joulukuuta.

Yliopistot ovat panostaneet kansainvälistymiseen 90-luvulta asti. Käytännössä yliopistoihin on perustettu englanninkielisiä maisteriohjelmia ja lisätty englanninkielistä opetusta.

Väitöksessään Suviniitty selvitti englanninkielisen maisteriohjelman toimintaa ja opiskelijoiden näkemyksiä englanninkielisestä opetuksesta. Tutkimusaineisto koostuu luentojen videotallenteista ja niiden litteraateista sekä opiskelijoiden kyselylomakevastauksista.

Vastausten perusteella luennot jaettiin haastaviin ja helposti lähestyttäviin. Tavoite oli selvittää, mikä erotti näitä luentoja.

Litteraatit paljastivat, että helposti lähestyttävillä englanninkielisillä luennoilla opettajat käyttivät vuorovaikutteisia menetelmiä huomattavasti enemmän. Lisäksi aineisto osoitti, että suomenkielisillä luennoilla vuorovaikutteisia menetelmiä käytettiin odotusten vastaisesti vähemmän kuin ELF-luennoilla. Tulokset poikkeavat merkittävästi monista aiemmista tutkimuksista.

– Opiskelijat saattoivat kuvailla luennoitsijan kieltä kökköenglanniksi, mutta silti luento nousi vertailussa kaikista ymmärrettävimmäksi. ELF-luennoitsijat kuvittelevat usein kielitaitonsa riittämättömäksi ja haluavat tämän takia opiskelijoiden osallistuvan luentoihin, Suviniitty sanoo.

Tutkimus osoittaa, että ELF-luennot ja niihin perustuvat englanninkieliset maisteriohjelmat eivät haittaa oppimista tai luentojen ymmärtämistä. Tämä perustuu siihen, että englantia vieraana kielenä puhuvat luennoitsijat käyttävät kielessä
– tietoisesti tai vaistomaisesti – vuorovaikutteisia työkaluja viestin perille menon varmistamiseksi.

FM Jaana Suviniitty väittelee 14.12.2012 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta Lectures in English as a Lingua Franca – Interactional Features (Englanninkielisten luentojen vuorovaikutteiset piirteet). Väitöstilaisuus järjestetään Metsätalossa,  Sali 1, Unioninkatu 40.

Vastaväittäjänä on dosentti Hilkka Stotesbury Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Anna Mauranen.

Väitöskirjan elektroninen julkaisu on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

Jaana Suviniitty
jaana.suviniitty@aalto.fi
050 590 3491

Koneen säätiö palkitsi Korvapuustin yleiselle maulle – juuri ajallaan

Korvapuusti yleiselle maulle. Kuva: Nykykielten laitos
Korvapuusti yleiselle maulle. Oikeassa ylänurkassa teksti: “Vapaan taiteen puolustus”
Kuva: Nykykielten laitos
Koneen säätiö on myöntänyt kolmivuotisen rahoituksen nykykielten laitoksen venäläisen avantgarden tutkimushankkeelle. Rahoituspäätös on ajankohtainen, sillä joulukuun 18. päivä tulee kuluneeksi 100 vuotta avantgardistien kuuluisimman manifestin ja antologian Korvapuusti yleiselle maulle synnystä. Radikaali venäläinen nykytaide, kuten Pussy Riot, on jatkumoa avantgardelle, sanoo Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden professori Tomi Huttunen.
Tutkimuksen lisäksi hanke rahoittaa Kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston kokoelman avantgarden harvinaisuuksien konservointia ja digitoimista. Kokoelmista löytyy myös yksi kappale vuonna 1912 painetusta “Korvapuustista”. Manifestissa venäläiset klassikot saavat avantgardisteilta tylyn tuomion:

“Vain me olemme Aikamme todelliset kasvot. Ajan pasuuna pauhaa sanataiteessa meidän kauttamme. Menneisyys on tukahduttava. Akatemia ja Puškin ovat hieroglyfejäkin käsittämättömämpiä. Puškin, Dostojevski, Tolstoi ym., ym. on heitettävä yli laidan Nykyajan Höyrylaivasta.”

Hanketta johtavan Tomi Huttusen mukaan Venäjällä huomiota keränneiden taiteilijoiden anarkistisen Voina-ryhmän ja feministisen punkyhtye Pussy Riotin juuret ulottuvat avantgardetaiteen syntyyn.

– Historiallinen venäläinen avantgarde julisti itsesyntyistä säpinää ja kuulumattomuutta aiempaan kulttuuriin. Nyt satavuotias venäläinen avantgarde on kansainvälisesti arvostettua, mutta sen alkuaikojen vimma näkyy venäläisessä radikaalitaiteessa ja -kirjallisuudessa. Toisaalta venäläisten futuristien järjentakainen (zaum) kieli on arvoitus, joka haastaa venäläisen kirjallisuuden tutkijat tänäänkin.

Itsesyntyinen venäläinen avantgarde -hankkeen Koneen Säätiöltä saama summa on 147 000 euroa ja se kattaa vuodet 2013–15.

Venäjän kieli ja kirjallisuus tarjoilee korvapuusteja satavuotisen avantgarden kunniaksi torstaina 20. joulukuuta kello 14, Metsätalo, sali 22 (Unioninkatu 40).

Lisätietoja:
Tomi Huttunen
puhelin 044-5065477
tomi.huttunen@helsinki.fi

Suomalainen kielitieteilijä löysi uuden näkökulman espanjan ja portugalin rakenteisiin

Pekka Posio. Kuva: Nykykielten laitosPekka Posio. Kuva: Nykykielten laitos

Espanjan kielen suosio yliopistossa ja harrastuksena kasvaa jatkuvasti. Suomalaisten innostus espanjaan ja portugaliin on erityistä, sillä kielen opiskeluun motivoi useimmiten kiinnostus musiikkiin, jalkapalloon, tanssiin tai muuhun kulttuuriin, yleisestä kielitieteestä huippuarvosanalla marraskuussa väitellyt Pekka Posio sanoo.

Posio itse kiinnostui jo yläasteiässä espanjankielisistä elokuvista ja musiikista. Tämä innostus johti hänet myöhemmin opiskelemaan romaanisia kieliä Helsingin yliopistoon. Väitöskirjatutkimuksen lisäksi hän on ehtinyt opettaa espanjan ja portugalin kieltä muun muassa Kielikeskuksessa ja laatia portugalin kieliopin ja espanjan oppikirjan.

Neljästä artikkelista rakennetussa väitöskirjassa Posio tutki subjektin ilmaisemista puhutussa espanjassa ja portugalissa.  Käytännössä hän selvitti persoonapronominien roolia kielissä, jossa subjekti ilmenee verbien taivutusmuodosta eikä pronominien käyttö ole pakollista. Ilmiö on tuttu myös suomen kielestä ensimmäisestä ja toisesta persoonasta.

– Itse asiassa tämä on yleinen ilmiö kielissä. Suomalaisille tutut englanti, ruotsi, saksa ja ranska ovat harvinaisuuksia, koska niissä subjektia ei yleensä voi jättää lauseesta pois.

Vaikka väitöskirjan aihe on yksi espanjalaisen kielitieteen tutkituimmista kysymyksistä, vertaileva näkökulma portugaliin on jäänyt aiemmin huomiotta. Posion mukaan portugalin kielen opiskelu on Brasilian nousevasta taloudesta huolimatta Espanjassa marginaalista.

Monelle espanjan puhujalle on yllätys, että yksikön ensimmäisen persoonan verbimuodoista yleisimmin käytettyjä ovat creo ’uskon’ ja ’tiedän’. Yleisimmin käytettyjen verbien yhteydessä subjektin ilmaiseminen poikkeaa muista verbeistä.

– Ihmiset ovat yleensä sokeita äidinkielensä rakenteille. Emme useinkaan mieti, mitä sanoja käytämme, vaan kielen usein toistuvista rakenteista tulee rutiinia. Vieraskielinen tutkija tuleekin usein kiinnittäneeksi huomiota sellaiseen, mikä kielen natiivipuhujalta jää havaitsematta.

Tutkittuaan subjektin ilmaisemista Posio aikoo seuraavaksi keskittyä espanjan ja portugalin impersonaalisiin rakenteisiin, joissa subjekti tai tekijä häivytetään kokonaan taka-alalle.

– Usein kielitieteessä törmää ajatukseen, että kielen pääasiallinen tehtävä on kertoa mahdollisimman yksiselitteisesti kuka teki mitä ja kenelle. Aidon kielenkäytön tutkimus kuitenkin osoittaa, että jotakin yleensä jätetään sanomatta ja monitulkintaisuus on kielessä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Pekka Posio väitteli 2. marraskuuta aiheesta Pronominal subjects in Peninsular Spanish and European Portuguese: semantics, pragmatics, and formulaic sequences.
Väitöskirjan  elektroninen versio löytyy E-theis-palvelusta.

Pekka Posio Helsingin Yliopiston Tuhat-tutkimustietojärjestelmässä