Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi KAT-psykoterapian näkökulmasta

Eri psykoterapian viitekehyksissä psykoterapiasoveltuvuus ja sen arviointi on nähty eri tavoin ja aiheesta on vähän tutkimusta. Helsingin psykoterapiatutkimus -hankkeessa kehitetyn SPS-asteikon avulla voidaan arvioida potilaan psykoterapiasoveltuvuutta ennen hoitoon ohjausta. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) viitekehyksessä lähestytään psykoterapia-arviota tapausjäsennyksen kautta ilman tarkkoja soveltuvuuskriteerejä. Tässä opinnäytetyössä tutkimuskysymyksenä oli, miten asiakkaan valmiudet lyhytpsykoterapiaan näyttäytyivät koulutushoitoasiakkaan ensimmäisillä hoitokäynneillä KAT:n prosessikäsitteiden ja SPS-asteikon osa-alueiden näkökulmasta? Tuloksena oli, että potilaan itsehavainnointi oli kohdesidonnaista, hänen oli vaikea sanoittaa muutostavoitettaan ja hän oli usein ongelmansa suhteen objektipositiossa. SPS-asteikon näkökulmasta potilaan soveltuvuus lyhytpsykoterapiaan oli heikohkoa. Tutkimus toi esille psykoterapian valmistelun merkityksen ennen lyhytpsykoterapiaa. Toisaalta KAT:n mallissa, jossa työskentely sovitetaan potilaan valmiuksiin, lyhytpsykoterapiatyöskentely voidaan ulottaa myös potilaille, joilla on heikommat lähtökohdat psykoterapiaan. Tapausjäsennykseen pohjautuva malli vaatii psykoterapeutilta laajaa osaamista.

Tiina Hyytiäinen: Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

 

 

Julkaistu

Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista

Skeematerapian painopiste on nykyään vahvasti moodityöskentelyssä. Young, Klosko ja Weishaar (2012) ovat nimenneet moodityöskentelyn vaiheiksi moodien tunnistamisen ja nimeämisen, moodien alkuperän tutkimisen ja aiemman tarpeellisuuden tunnistamisen, maladaptiivisten moodien kytkemisen ajankohtaisiin ongelmiin ja oireisiin, moodin muuttamisen tai luopumisen hyötyjen kartoittamisen, kosketuksen luomisen haavoittuvaan lapseen, vuoropuhelun moodien välillä ja moodityöskentelyn yleistymisen terapian ulkopuolelle. Opinnäytetyössä tarkasteltiin tapaustutkimuksen avulla potilaan terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välille skeematerapeuttisen terapiaprosessin aikana syntyvää ja vahvistuvaa yhteyttä sekä yhteyden merkitystä ja vaikutusta hänen elämässään. Prosessia tarkasteltiin litteroidun aineiston avulla. Potilaan kerrontaa kuvattiin kronologisessa järjestyksessä, jotta moodien välisen yhteyden syntymisen ja vahvistumisen vaiheista syntyisi looginen, tarinanomainen prosessi. Potilas tunnisti terapian alussa itsessään terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodit, mutta ne olivat potilaan kerronnassa vielä erillisiä ja hänen oli vaikea tavoittaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Esteeksi näyttivät nousevan haitallisten selviytymismoodien aktivoituminen. Potilas alkoi terapian edetessä tavoittaa omaa haavoittuvuuttaan sekä löytää terveen aikuisen tapoja auttaa itseään haitallisten selviytymismoodien sijaan. Terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodien välille alkoi syntyä vuorovaikutusta ja potilaan kuvaama ”yhteyden tunne” etenkin tietyn mielikuvaharjoituksen kautta. Mielikuvaharjoituksessa potilas tavoitti ensi kertaa kokemuksellisesti terveen aikuisen moodin haavoittuvan lapsen auttajana vaikeassa tilanteessa sekä haavoittuvan lapsen luottamuksen tätä moodia kohtaan. Yhteyden merkitys ja vaikutus potilaan elämässä näkyivät monilla osa-alueilla omien tarpeiden ja tunteiden parempana huomioimisena, haitallisten selviytymismoodien vähentymisenä ja terveen aikuisen moodin mukaisen toiminnan vahvistumisena.

Henna Honkanen: Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Psyykkisen resilienssin vahvistaminen osana traumakokemuksista selviytymistä kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin psyykkisen resilienssin ilmenemistä osana potilaan traumakokemuksista selviytymistä kognitiivisessa psykoterapiassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi tunnistaa, miten psyykkistä resilienssiä voidaan vahvistaa osana kognitiivista psykoterapiaprosessia.

Työssä tutkittiin yhden terapiaprosessin kautta miten psyykkinen resilienssi on havaittavissa potilaan traumaattisista elämänkokemuksista selviytymisessä ennen terapiaa ja miten sitä voidaan vahvistaa terapiaprosessin aikana. Tutkimusaineistona oli yhden koulutusterapiapotilaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit, terapeutin muistiinpanot ja kognitiivisen prosessoinnin ohjelman mukaisesti toteutetut terapiaistunnot. Terapian aikana tapahtuneita muutoksia arvioitiin BRS- ja BDI-kyselyllä, CORE-OM-mittarilla sekä tarkastelemalla potilaan kokemia muutoksia terapiajakson jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta kognitiivisen prosessoinnin terapian käyttämisen vahvistavan potilaan resilienssiä traumatyöskentelyssä ajatusten uudelleen muokkauksen ja uusien myönteisempien ajatusmallien löytämisen sekä tunnesäätelyn vahvistumisen kautta.

Pia Hirviniemi: Psyykkisen resilienssin vahvistaminen osana traumaperäisen stressihäiriöpotilaan kognitiivista psykoterapiaa.
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022

Julkaistu

Nonviolent Communication (NVC) – menetelmän mahdollisuuksia skeematerapeutisen tuolityöskentelyn tehostamiseksi~ Välineitä neuropsykiatristen asiakkaiden kanssa työskentelyyn

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin Nonviolent Communication (NVC)- menetelmän mahdollisuuksia yhdistää skeematerapeuttiseen tuolityöskentelyyn osana aikuisen pitkää koulutuspsykoterapiaa, erityisesti asiakkaan kanssa, jolla on neuropsykiatrisia erityishaasteita. Työssä tutkittiin voiko NVC:n eri vaiheita yhdistää skeematerapeuttiseen tuolityöskentelyyn asiakkaan kokemien konfliktien käsittelyssä ja toisaalta, auttaako NVC:n käytänteiden soveltaminen asiakasta sanoittamaan konfliktitilanteisiin liittyviä kokemuksiaan. Tutkimusaineistoina oli yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit sekä terapeutin muistiinpanot. Tutkimustapaamisilla tavoiteltiin moodien välisen keskustelun mahdollistamista tuolityöskentelyn ja NVC-menetelmän avulla. Asiakas sai tarkasteltavakseen NVC- menetelmään liittyviä välineitä, kuten valmiiksi kirjattuja tunne -ja tarvelistoja oman sanoittamisen ja pohdinnan helpottamiseksi. NVC- menetelmänä näyttää olevan yhdistettävissä skeematerapeuttiseen tuolityöskentelyyn. Tuolityöskentely havainnollisti asiakkaalle moodityöskentelyä ja mahdollisti näiden välisen yhteisen keskustelun konfliktien ratkaisemiseksi. NVC-menetelmä auttoi asiakasta löytämään kielen ja helpotti kokemuksien sanoittamista.

Heidi Fallenius-Al-Rubaye : NONVIOLENT COMMUNICATION (NVC) -MENETELMÄN MAHDOLLISUUKSIA SKEEMATERAPEUTTISEN TUOLITYÖSKENTELYN TEHOSTAMISEKSI ~ välineitä neuropsykiatristen asiakkaiden kanssa työskentelyyn
Kognitiivinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”En enää syyttele itseäni tunteista”. Muutos suhteissa tunteisiin ja tunteidensäätelyongelmat

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin muutosta suhtautumisessa tunteisiin psykoterapiaprosessissa, jossa potilaalla oli tunteidensäätelyongelmia. Toteutunutta terapiaa tarkasteltiin epävakaan persoonallisuuden hoidosta syntyneen ymmärryksen läpi. Henkilöllä, jolla on tunteidensäätelyongelmia, suhde omiin tunteisiin on ongelmallinen. Muutosta arvioitiin assimilaatioanalyysin (APES) ja oiremittareiden avulla. Onnistuneessa terapiaprosessissa ongelmallisen kokemuksen ajatellaan assimiloituvan asteittain skeemaan eli henkilökohtaiseen ajattelumalliin.
Aineisto koostui terapiaistuntojen videotallenteista, terapeutin muistiinpanoista sekä potilaan täyttämistä masennus- ja ahdistusoirekyselyistä. 68 käynnin psykoterapiasta litteroitavaksi valittiin tapaamisia hoidon alusta, keskivaiheilta sekä lopusta. Tarkoituksena oli havainnollistaa, miten muutos näkyi terapian alusta terapian loppuun. Valituista käynneistä poimittiin kohtia, joissa käsiteltiin tunteisiin liittyvää puhetta.
Potilas liikkui assimilaatiomallin mukaisesti tarkasteltuna heikosta tietoisuudesta ongelman ratkaisuun. Toisinaan APESin tasojen määrittely valittujen inserttien perustella ei ollut kovin yksiselitteistä. Potilaan suhtautuminen tunteisiinsa muuttui hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi ja potilas löysi toimivampia tapoja säädellä tunteitaan. Potilaan masennus- ja ahdistusoireilu väheni huomattavasti hoidon aikana. Sosiaalista jännittämistä edelleen ilmeni, mutta se oli vähentynyt.
Potilaan saatua uutta ymmärrystä itseään ja tunteitaan kohtaan, löysi hän keinoja tunteidensa säätelyyn. Ulkoisen kontrolliodotuksen sijaan hänen oma toimijuutensa tunteidensa suhteen vahvistui. Ahdistuksen, pelon ja syyllisyyden tilalle ja rinnalle alkoi ilmaantua muita tunteita kuten iloa, pettymystä ja surua, ja ne tulivat helpommiksi sietää.

Potilaan tilanteen hahmottaminen epävakaan persoonallisuuden ja sen hoitamisen näkökulmasta toi itselleni ymmärrystä siihen, mihin muutos tässä terapiaprosessissa perustui. Esimerkiksi potilaan pelko omia tunteita kohtaan ja omien tunteiden hyväksymisen vaikeus tulivat ymmärrettävämmäksi. Myös potilaan kokeman invalidaation merkitys opitussa suhtautumisessa omiin tunteisiin tuli ymmärrettävämmäksi.

Tässä tutkimuksessa fokus ei ollut siinä, mitkä tekijät hoidossa edesauttoivat muutosta kohti toimivampaa tunteidensäätelyä. Mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe olisikin esimerkiksi se, mikä merkitys tunteisiin liittyvällä psykoedukaatiolla oli potilaalle. APESia voisi jatkossa käyttää apuna arvioitaessa, missä vaiheessa potilas on suhteessa ongelmalliseen kokemukseen. Tämä voisi ohjata osaltaan hoidon fokusta.

Milla Villanen: ”En enää syyttele itseäni tunteista”. Muutos suhteissa tunteisiin ja tunteidensäätelyongelmat
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022

Julkaistu

”Sen piti olla ihanaa!” Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhtäältä auttaako kognitiivisessa psykoterapiassa käytetty korjaava mielikuvaharjoitus synnytyksen jälkeiseen masennuskokemukseen, ja toisaalta miten itsemyötätuntoinen ajattelu vaikuttaa synnytyksen jälkeisestä masennuskokemuksesta toipumiseen. Opinnäytetyössä käsiteltiin psykoterapiaprosessia erään nuoren äidin kokemuksista synnytyksen jälkeen. Lopputyössä hyödynnettiin korjaavaa mielikuvatyöskentelyä vaikeaksi koetussa elämäntilanteessa. Tämän tutkimuksen havainnot tukevat korjaavan mielikuvaharjoituksen menestyksekästä käyttämistä vaikeaan elämänvaiheeseen, kuten synnytyksen jälkeinen masennus. Harjoituksen jälkeen asiakas koki helpotuksen tunnetta tunnistaessaan mitä olisi tarvinnut selviytyäkseen paremmin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tässä tutkimuksessa tuli myös esille, että korjaava mielikuvaharjoitus lisää itsemyötätuntoisuutta vähentämällä itsekriittisyyttä sekä luo lämmintä suhtautumista itseen, ja auttaa siten toipumaan vaikeista tunteista psyykkisen hyvinvoinnin lisääntyessä.
Kuten tässä opinnäytetyössä kävi ilmi, voidaan mielikuvatyöskentelyä käyttää missä vaiheessa tahansa terapiaa korjaamaan ongelmalliseksi koettuja elämäntapahtumia (Karila & Koivisto, 2020). Mielikuvaharjoitus onnistuu hyvin, jos asiakas kokee harjoituksen itselleen sopivana. Harjoitus voi tuoda lohdullisen tunteen ja auttaa henkilöä kokemaan itsensä uudessa valossa suhteessa tapahtumiin ja mukanaan tuomiin kielteisiin ajatuksiin. Masennuksessa kielteiset kokemukset vaikuttavat minäkuvaan epäsuotuisasti. Tutkimustuloksissa tuli esille kuinka korjaava mielikuvaharjoitus auttoi asiakasta näkemään itsensä uudessa valossa. Korjaava mielikuvaharjoitus lisäsi tässä aineistossa kuvatun mukaisesti myös itsemyötätuntoista ajattelua ja auttoi toipumaan vaikeasta kokemuksesta itseen empaattisesti suhtautumalla. Itsemyötätuntoisuuden lisääntymisellä saattaa olla myös myönteistä vaikutusta myöhemmin mahdollisesti koetuissa vaikeuksissa, kun työstämättömät muistot eivät enää pyöri epämääräisinä tunteina tai kehotuntemuksina mielessä (Grandell, 2015). Käytetyt mittarit, CORE-OM ja Neff´s Self Compassion Scale (short-form), tukivat psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymisen arvioimista terapiaprosessissa ja selvensivät itsemyötätuntoisuuden lisääntymistä mittarituloksien avulla.

Ulla Haatanen
”Sen piti olla ihanaa!”
Auttaako kognitiivinen psykoterapia synnytyksen jälkeiseen masennukseen?
Kognitiivinen aikuisten psykoterapeuttikoulutus, Helsingin yliopisto, 2019-2022

Julkaistu

Nuoruusiän kehitys nepsy-nuorilla

Opinnäytetyöni tavoitteena on tutkia miten psykodynaamisen viitekehyksen näkemyksiä voi hyödyntää neuropsykiatrisia piirteitä omaavien nuorten hoidossa, ja etenkin miten tukea näiden nuorten nuoruusiän kehityksen etenemistä. Opinnäytetyö perustuu kirjallisuuskatsaukseen sekä niihin havaintoihin, joita olen itse tehnyt kliinisessä työssäni työskennellessäni psykoterapiakoulutukseni aikana nuorisopsykiatrina nuorten neuropsykiatrisessa työryhmässä Tyksissä. Opinnäytetyössäni pohdin, millainen vaikutus poikkeavalla hermoston rakenteella on psyykkisten rakenteiden kehittymiseen, kun psyykkisten rakenteiden tiedetään kehittyvän suhteessa omaan kehoon ja ympäristöön. Nuoruusiän kehitys pohjaa aikaisemman kehityksen aikana saavutettuihin kehityksellisiin saavutuksiin ja sen aikana on mahdollistaa myös uudelleen työstää jollain alueella kesken jäänyttä kehitystä. Mikä tahansa pitkäaikainen sairaus on itsessään haaste nuoruusiän kehitykselle, ja mietin miten neuropsykiatriset piirteet vaikuttavat nuoret identiteetin muodostumiseen sekä irtaantumiseen vanhemmistaan. Ajattelen, että nuoren neuropsykiatriset piirteet tulisi huomioida biologisina haavoittuvuustekijöinä, joilla usein on merkitystä nuoruusiän kehityksen etenemiseen, ja piirteinä, jotka on hyvä huomioida siinä, miten itse psykoterapeuttina toimii. Kuntoutus tulisi suunnata käyttäytymisen säätelyn lisäksi nuoren psyykkisten rakenteiden tukemiseen.

Enni Mäkelä: Nuoruusiän kehitys nepsy-nuorilla

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Syyllisyydellä tarkoitetaan usein mukautuvaa tunnetta, joka ohjaa ihmistä korjaamaan aiheuttamansa vahingot ja välttämään vastaavia rikkomuksia. Syyllisyys voi olla myös liiallista, jos ihminen kokee vastuuta asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Erityisesti liiallinen syyllisyys on yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan syyllisyyspuhetta kognitiivisessa pitkässä psykoterapiaprosessissa. Työn erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat liiallinen syyllisyys ja syyllisyyspuheessa terapian aikana tapahtuvat mahdolliset muutokset. Työssä tutkitaan syyllisyyspuhetta terapian alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Tutkimusaineistona toimivat yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan käyntien videotallenteet litterointeineen sekä BDI-21 ja GAD-7 kyselylomakkeet terapian alusta ja lopusta.

Syyllisyyspuheessa oli terapian alussa paljon liiallista syyllisyyttä, jopa psykoottistasoista. Terapian keskivaiheilla syyllisyyspuhe sisälsi oivalluksia ja halua päästä syyllisyydestä pois. Syyllisyyspuhetta oli läpi terapian, mutta liiallisuus oli vähäisempää terapian lopussa ja se ei ollut enää psykoottistasoista. Tulokset näyttäytyivät samansuuntaisina aiemman tutkimustiedon kanssa liiallisen syyllisyyden yhteydestä mielialahäiriöihin, kun liiallinen syyllisyys väheni ja syyllisyyspuhe sekä kyselytulokset eivät enää terapian lopussa viitanneet diagnoositasoiseen oirehdintaan toisin kuin terapian alussa. Terapian aikana mm. kokemukselliset harjoitukset aktivoivat syyllisyyden ja sen käsittelyn. Omien tarpeiden hyväksyminen vähensi liiallisen syyllisyyden kokemista ja myös mentalisaatiokyvyn sekä armollisuuden lisääntyminen näyttäytyivät positiivisessa yhteydessä liiallisen syyllisyyden vähenemisen kanssa.

Hanna Jääskeläinen: Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Olen katkera sinulle. Vihainen, pettynyt.” Lähettämättömän kirjeen kirjoittaminen kokemuksellisena menetelmänä kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin lähettämätöntä kirjettä kokemuksellisena menetelmänä osana aikuisen pitkää koulutuspsykoterapiaa. Työssä tutkittiin millaisia tunteita kirjeen kirjoittaminen auttaa asiakasta ilmaisemaan ja miten kirjoittaminen vaikuttaa asiakkaan tietoisuuteen kokemuksistaan.  Kokemuksellisissa menetelmissä pyritään virittämään mielikuvat ja tunteet, jotka liittyvät asiakkaan varhaisiin lapsuudessa syntyneisiin tapoihin tulkita itseen ja muihin liittyviä kokemuksia. Lähtökohtana on ajatus, että tietoisuus omista kokemuksista sekä tunteista ja niiden hyväksyminen ovat avain muutokseen. Tutkimus aineistona oli yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit ja terapeutin muistiinpanot. Asiakas kirjoitti välitehtävänä lähettämättömän kirjeen ja videotallenteista tarkasteltiin kuuntelemalla asiakkaan kirjoittamaa kirjettä ja kerrontaa kirjeeseen liittyen. Kirjeen kirjoittaminen kokemuksellisena menetelmänä toi toivottua muutosta asiakkaan tilanteeseen. Asiakas kykeni ilmaisemaan omia tunteitaan ja kokemuksiaan kirjeen avulla ja samalla asiakkaan tietoisuus omista tunteistaan ja kokemastaan lisääntyi.

Jenni Kokko: ”Olen katkera sinulle. Vihainen, pettynyt.” Lähettämätön kirje kokemuksellisena menetelmänä kognitiivisessa psykoterapiassa.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Mä voinkin lohduttaa tai auttaa sitä Pikku-Liisaa.” Haavoittuvan lapsen moodin tavoittaminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin haavoittuvan lapsen moodin tavoittamista yhden aikuisen asiakkaan psykoterapiaprosessissa. Haavoittuvan lapsen moodi on skeematerapian käsitteistöön kuuluva termi, jolla tarkoitetaan kaikissa ihmisissä olevaa herkkää ja kipeitä tunteita kokevaa puolta. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, millaisin terapeuttisen työskentelyn keinoin yhteys asiakkaan haavoittuvan lapsen moodiin tavoitettiin, ja miten asiakkaan suhde haavoittuvan lapsen moodiin muuttui terapian aikana. Työn teoreettisena taustana käytettiin skeematerapeuttista viitekehystä, etenkin skeemamoodityöskentelylle ominaisia periaatteita ja työtapoja. Aineiston analyysi perustui laadulliseen sisällön analyysiin.

Tämän opinnäytetyön aineistona olleessa terapiassa haavoittuvan lapsen kanssa työskennellessä käytettiin erilaisia menetelmiä: tunnekeskeisiä, kognitiivisia, behavioraalisia sekä terapiasuhdetta itsessään. Eri menetelmiä käyttämällä asiakkaan suhde haavoittuvan lapsen moodiinsa muuttui terapian aikana vihamielisestä lämpimään.

Aiempien teorioiden mukaan haavoittuvan lapsen moodin kanssa työskennellessä tärkeimmät työskentelymenetelmät ovat terapiasuhde sekä tunnekeskeiset menetelmät. Tässä terapiaprosessissa korostui terapiasuhteen merkitys, mikä vahvistaa aiempia tutkimuksia terapiasuhteen tärkeydestä. Toisaalta tässä opinnäytetyössä nousi esiin, että kaikkia skeemamoodityöskentelyyn kuuluvia työtapoja ei ole välttämätöntä toteuttaa ainakaan aivan oppikirjan mukaan toivotun tuloksen saavuttamiseksi. Skeematerapeuttisesta viitekehyksestä käsin toivottu tulos on haavoittuvan lapsen ”paraneminen” ja asiakkaan hyväksyvämpi ja myötätuntoisempi asenne omaan haavoittuvan lapsen moodiinsa, mikä tässä terapiassa oli selvästi havaittavissa. Tässä opinnäytetyössä esiin nousseita tuloksia ei kuitenkaan voida tutkimusasetelman vuoksi yleistää suurempaan joukkoon, joten jatkotutkimukset aiheesta ovat tarpeen.

Tiina Ronkainen: ”Mä voinkin lohduttaa tai auttaa sitä Pikku-Liisaa.” Haavoittuvan lapsen moodin tavoittaminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022