Separated by a Common Language?

American Elizabeth Peterson and Brit Mark ShackletonBrits and Americans have been at each other’s throats for some time. Charles Dickens once remarked ”I do not know the American gentleman, God forgive me for putting two such words together,” and Americans, judging from films like A Fish Called Wanda, regard most Brits as insufferable snobs. It was this supposed antagonism between the two nations that was addressed by Brit Mark Shackleton and American Elizabeth Peterson, both from the English section of the Department of Modern Languages, in a humorous lecture delivered on April 14 to a full house of around 150 students of English from around Finland to mark the twentieth anniversary of the National Meeting of English Students.

Was the divide the result of such classic linguistic misunderstandings as to knock up (to awake by knocking at a door [BrE]; to make pregnant [AmE])? Could the cultural divide be captured by a study of the metaphors associated with sport (the language of war associated with American football; or the baffling obscurity and effeteness of the Lewis Carroll world of cricket)? Why are American TV soaps obsessed with the pursuit of wealth, while British soaps are happy with working class failure?

American Elizabeth Peterson and Brit Mark ShackletonThese and other questions were raised but, wisely, in no way answered. The joint presentation ended with a test-yourself quiz for the student audience. The results, judging from this particular sample, suggested that Finnish students of English are more likely to have an American pronunciation (toon rather than tjoon), have American usages (a one-way rather than single ticket), yet spell words the British way (colour rather than color). In other words they’re just as mixed up as the rest of us.

The twentieth anniversary of the National Meeting of English Students gathered together students from Helsinki, Oulu, Joensuu, Vaasa, Turku/Åbo, Jyväsklyä and Tampere and involved a banquet at Tenalji von Fersen dining hall on Suomenlinna, lectures, and an Amazing Race around Helsinki. The organizing team for this two-day event was led by Saara Naukkarinen and ably assisted by Kristian Banfield, both from the English section of the Department of Modern Languages.

Mark Shackleton

Nykykielten laitos sai ensimmäisen tulkkauksen yliopisto-opettajan

Erja Tenhonen-LightfootFilosofian lisensiaatti Erja Tenhonen-Lightfoot on nimitetty uuteen tulkkauksen yliopisto-opettajan tehtävään. Tulevien tulkkien opetuksessa hän aikoo painottaa ammattietiikkaa ja asiakkaan ammattikielen hallintaa.

Tulkkaaminen ei ole vain hyvää kielitaitoa. Tenhonen-Lightfootin mukaan hyväksi tulkiksi on opiskeltava.

– Pelkkä hyvä kielitaito tai edes kaksikielisyys ei riitä tulkille, sillä tehtävässä vaaditaan myös tulkkaustaitoa. Tulkin on lisäksi perehdyttävä ennen työtehtävää niihin käsitteisiin, joita asiakas oletettavasti käyttää.

Uusi tehtävä katsottiin tarpeelliseksi, koska nyt aiemmin pirstaleisesta tulkkauksen opetuksesta ja sen kehittämisestä vastaa yksi opettaja. Lisäksi EU-kansalaisilla on tuoreen direktiivin mukaan oikeus saada laadukasta tulkkausta omalle kielelleen rikosoikeudessa.

Tulkkauksen yliopisto-opettajan tehtävä ei ole sidottu mihinkään yksittäiseen kieleen. Opetusta on myös suomeksi, mutta varsinaiset opetusharjoitukset toteutetaan aina yhteistyössä tulkattavan kielen natiiviopettajan kanssa.

Tenhonen- Lightfoot on työskennellyt tulkkina vuodesta 1985. Hän on erikoistunut neuvottelu- eli liike-elämän dialogitulkkauksen, konferenssitulkkauksen ja asioimis- ja oikeustulkkaukseen.

Tulkkauksen tarve on lisääntynyt viime vuosina myös Suomessa. Samalla kun osaavia tulkkeja on alettu arvostaa, on heiltä opittu vaatimaan aiempaa parempaa ammattitaitoa kuten asiakkaan ammattisanaston erinomaista hallintaa.

– Tulkin on kuitenkin tunnustettava, että kaikkea ei voi osata. Virheistä voi ja tulee ottaa opikseen. Virhe on sekä kääntäjän että tulkin työssä kenties paras opettaja, Tenhonen-Lightfoot kiteyttää.

Tulkin urallaan yksi hänen haastavimmista tehtävistä on ollut sotilaskyläprojektin arvonlisäverovelvollisuuden selvittely venäläisen pikkukaupungin Andreapolin verovirastossa.

– Lähtiessäni selvitin kollegalta, mikä ALV on venäjäksi. Perillä selvisi, että tuohon aikaan koko ALV:n käsite oli Venäjällä tuntematon. Tulkkaus tapahtui lisäksi ammattieettisten ja kaikkien taiteen säännösten vastaisesti minulle kahden vieraan kielen välillä eli saksa-venäjä-saksa-akselilla.

Uudessa tehtävässä Tenhonen-Lightfoot aloittaa elokuun alussa. Jo ennen sitä tulkkauksen opinnoissa tapahtuu jotakin uutta, sillä toukokuussa pidetään ensimmäinen viro-suomi-viro-tulkkauskurssi.

Suomi kerää kehuja Venäjä-tutkimuksen kärkimaana

Emeritusprofessori Pekka Pesonen ja taiteilija Rosa Liksom Tiekulmassa.
Aleksanteri-instituutti ja nykykielten laitos esittelivät Venäjä-tutkimusta laajasti Tiedekulmassa maaliskuussa. Lavalla Pekka Pesonen ja Rosa Liksom.


Suomalainen Venäjän asiantuntemus saa jälleen tunnustusta ulkomailta. Norjan ulkoministeriön ja tieteellisen tutkimuskeskuksen selvitys kehottaa ottamaan Suomesta mallia, kun Venäjän tutkimusta halutaan kehittää. Arvioinnin mukaan Suomessa tehtävä tutkimus on laaja-alaista, ja siinä yhdistyvät ansiokkaasti muun muassa taloustiede, yhteiskuntatieteet ja populaarikulttuurin sekä median tutkimus.

Nordlys-lehden Look to Finland! -artikkelin mukaan Suomessa toimittiin viisaasti, kun Venäjän tutkimuksen määrärahoja ei leikattu kylmän sodan jälkeen kuten tehtiin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Suomalaistutkijoiden ansiona pidetään muun muassa sitä, että alasta riippumatta tutkijoiden koulutuksessa keskeistä ovat venäjän kielen ja kulttuurin opinnot. Lehti nostaakin Suomen selkeäksi kärkimaaksi Venäjän asiantuntijana ja tutkimuksen tekijänä. Venäjä-tutkimukseen on panostettu paljon, ja tämä näkyykin lehden mukaan Suomen toiminnassa EU:n tasolla.

Arvioinnin mukaan myös Norjassa tulisi panostaa voimakkaasti Venäjä-tutkimukseen, sillä Venäjän ymmärtäminen yksin talousarviosta ja lakiteksteistä jää vajavaiseksi ilman syvällistä historian, kielen ja kulttuurin tuntemusta.

– Suomalainen vahvuus on ollut monitieteisen tutkimusympäristön luominen, jonka ympärille on rakennettu koulutusverkostot. Sen pohjalta on kyetty luomaan kansainvälisesti kilpailukykyinen joukkue, sanoo johtaja Markku Kivinen vuonna 1996 perustetun Aleksanteri-instituutista, Helsingin yliopiston valtakunnallisen Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuslaitoksesta.

Suomessa tehtävän Venäjän tutkimuksen terävintä kärkeä edustaa Kivisen johtama, vuoden 2012 alusta toimintansa aloittanut Suomen Akatemian Venäjä -tutkimuksen huippuyksikkö. Aleksanteri-instituutin koordinoimassa yksikössä on lisäksi tutkijoita Helsingin yliopiston nykykielten laitoksesta ja valtiotieteellisestä tiedekunnasta sekä Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta ja Pietarin Eurooppalaisesta yliopistosta. Venäjän modernisaation valinnat -nimellä kulkevan huippuyksikön rahoitus ulottuu vuoteen 2017.

Suomen Akatemiassa on lisäksi alkanut Venäjä-toimintaohjelma 2012–2022. Ohjelma koordinoi korkeatasoista suomalaista Venäjän tutkimusta sekä pitkäjänteistä yhteistyötä Suomen ja Venäjän välillä.

Norjalaisselvityksen pohjana on käytetty teosta: Witnessing Change in Contemporary Russia (Kikimora, 2010, ed. Tomi Huttunen & Mikko Ylikangas)